ORAVANKESÄPESÄN PELAKUITA osa 3. Talvetus.

Ajattelin pelakuu-sarjani kolmannessa osassa esitellä pelargonieni talvetustilat. Moni manaa ettei ole tilaa talvetukselle. Eipä minullakaan sitä tilaa liiaksi ole, mutta pelakuuhulluus on liian vakavaa, että en pysty viskaamaan kasveja kompostiin kesän päätyttyä. Olen siitä onnekkaassa asemassa, että voin itse päättää mitä kotiini kannan ja mitä missäkin säilön. Yksinasumisen hyviä puolia. :) Kotiani kuvaakin ehkä parhaiten sanat runsas ja viidakko.

Kaksi kodin kolmesta ikkunasta on varattu talviaikaan pelakuille. Kolmannella on tietenkin viherkasveja. Kun loppui tila tasoilta, laajensin viidakkoani kattoon. Keittiön ikkunalla amppelissa killuu australian villipelargoni. Sen yllä roikkuu kasvivalo, joten kasvi näyttää tälläkin hetkellä ihan yhtä hyvältä kuin 9. lokakuuta otetussa kuvassakin ellei jopa paremmalta.

Toisessa amppelisysteemissä oli kuvan mukaisesti neljä pelakuuta. Yhteen tuli kirvoja ja viskasin sen kompostiin etteivät tuholaiset leviä muihin. Sidoidesin vein huoneen ikkunalle, koska se oli pelakuista taaimmaisena, kauimmaisena ikkunasta. Pelkäsin kuolevan pimeyteen, se kuoli sitten ikkunalaudalla. Tällä hetkellä metallitarjottimella on siis enää kaksi pelakuuta. Toinen, alakuvassakin rehevänä oleva cascadipelakuu taitaa olla mennyttä. Se oli pitkään ihanan vihreä ja takertui aina hiuksiin pöydästä noustessa. Sitten se vain kuivui täysin. Toisessa pelakuussa on muutama pienen pieni vihreä alku.

Lokakuussa keittiön pöydällä majaili pelakuiden lisäksi chilejä ja verenpisaroita. Kaikki muut ovat jo kompostissa, paitsi tuo isoin pelakuu. Se on tuoksupelakuu 'Cola'. Verenpisarat ilmeisesti kuolivat kuivuuteen ja chileihin tuli myös kirvoja, joten joutuivat kompostiin.

Asunnon huoneen puolella on isäni rakentama kukkalauta, jonne sijoitin pienehköjä aarteitani. Muutaman olen kantanut kompostiin, kaksi-kolme taitaa ainakin vielä kokea saman kohtalon. Punaisessa koululaisvalaisimessa on kasvilamppu, joten näillekin on ollut lisävaloa tarjolla. 

Kaikki asunnon sisällä olleet pelakuut olen kastellut kerran viikossa. Tammikuun alkupuolelta lähtien olen lisännyt kasteluveteen merileväuutetta. Loput pelargoneista on viileähkössä kellarissa, en tiedä asteita tarkelleen, mutta veikkaan n. 15 lämmintä. Seuraavaksi on luvassa kuvia, jotka saattavat järkyttää herkempiä pelakuiden ystäviä. :)

Tadaa. Aika lohduton näky. Kuvasin nämä viime sunnuntaina, pahoittelen kuvien kammottavaa sävyä - oli pakko kuvata loisteputkien valossa. Kellarikomeroni ei suinkaan ole aina näin tyhjä, vaan raivasin pelargonien edestä mm. vaaterekin, matkalaukkuja, rinkan, pari pikkutuolia, peitteitä ja tyynyjä. :)

Komeron perällä on säilytyksessä 50 x 50 cm kokoinen isäni tekemä kuutio, jonka päällä ovat suurimmat kasvit. Vasemmalla edessä on 'Mr Wren' ja oikealla puoliksi kuvasta ulkona 'Mårbacka'.

Kuution takana on vanha valopöytä, jonka päälle olen sijoittanut pienimpiä pelakuita.

Olen tuonut mökiltä lisätilaksi pienen kukkahyllyn, siinä on pelakuita kahdessa tasossa. Alimmalla tasolla olevat ovat vähän haasteellisia kastelun suhteen. Näille kellarissa oleville annan vettä kerran kuukaudessa, nyt helmikuussa nekin saivat annoksensa mukana merileväuutetta.

Komerossa on myös kaksi jakkaraa, joiden päälle olen sijoittanut pelakuita ja talvisäilössä olevan japaninverivaahteran. Vaahtera taisi kuolla jo eteiseeni, ennen kuin ehdin kantaa sitä säilöön. Ensi kesänä kaivan vaahterat maahan, niin jää pelakuille enmmän tilaa.

Tässä viimeisessä kuvassa näkyy kellarin ja häkkikomeroni ikkuna, pieni ikkuna on aivan maanrajassa ja siihen on asennettu kalvo, josta ei näy läpi. Nämä kasvit eivät luonnonvaloa, ei edes sitä vähäistä mahdollista, saa. Nyt kun katselen kuvia, tuumin, että tässäkin tilassa voisi hyödyntää säilytyksessä korkeutta... hmmm. :)

Toivoa kuitenkin on. Kuvissa jo näkyy, että ainakin osa on hengissä ja pukannut hentoja vaaleanvihreitä lehtiä. Vielä, kun muutaman kuukauden jaksavat sinnitellä.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

TILINPÄÄTÖS VUODELLE 2016.

Sain Vaalean Vihreää -blogista haasteen, tehdä viime puutarhavuodesta yhteenvetoa viiteen kysymykseen vastaamalla.

Mitä unelmia toteutit 2016?

Suurin puutarhaunelmani toteutui huhtikuussa, kun matkustin Japaniin ja näin lukuisat kirsikkapuut kukassa. A I V A N  mieletöntä.

Itse puutarhassa toteutin unelmiani panostamalla edellisvuosia enemmän hyötytarhaan. Sain lahjaksi vanhemmiltani kasvihuonekaapin, jossa viljelin tomaatteja ja chiliä. Lavankaulusmaan ympärille syntyi ruukuilla, ämpäreillä ja säkeillä mukava hyötymaa.

Sain avustettuna poistettua mysteeripensaan kannon ja juuria. Tilalle istutin nuokkusireenin. Samalla siistin kompostien aluetta ja vähän aloitin toteuttamaan haavettani japanilaistyylisestä nurkkauksesta. Se on pitkään ollut listalla ja viime talvi tappoi kaikki japaninvaahterat alueelta. Nyt voi aloittaa lähes puhtaalta pöydältä.

Mitä opit?

Kannattaa hyödyntää kursailematta apukäsiä, varsinkin vahvoja sellaisia. :) Olen monesti minä itte -tyyppiä, joka tekee kaiken yksin, vaikka helpomalla pääsisi, jos pyytäisi apua. Se edellä mainittu kanto ei oleisi liikahtanut ellen olisi saanut apua siihen.

Mitä murehdit?

En vain murehtinut, vaan olin kauhuissani, kun ensimmäisen kerran kohtasin punkin omalla kädelläni. Se oli pulska, mutta ei ollut kiinnittynyt ihooni. Olen ottanut kaksi punkkia Murusesta kuluneina siirtolapuutarhavuosina. Olen aivan hysteerinen niiden suhteen. Siihen loppuivat päikkärit syreenin katveessa.

Mistä nautit?

Siitä miten Muruseni nauttii puutarhassa touhuilusta. Se on vaan niin parasta. Nautin itsekin siitä miten voin viettää aikaa puuhastelemalla tai vain olemalla puutarhassa ja mökissäni. Vieläkin nipistelen itseäni, kun en millään meinaa uskoa omistavani tätä pientä paratiisia.

Siirtolapuutarhani on antanut niin paljon. Eikä vähäisin asia ole kaikki ihanat bloggaajat siellä näyttöjen toisella puolen - olette parhautta! On ollut huippua päästä tapamaan myös ihan kasvokkain ja puhua puutarhaa. Odotan innolla talvitapaamistamme!

Mitä haaveita on vuodelle 2017?

Toivon, että saisin viettää paljon aikaa mökillä Murusen kanssa. Suunnitelmissa on japanilaisnurkkauksen jatkaminen. Vadelmaviidakkoa pitäisi kesyttää, paljon olen sitä saanut aisoihin, mutta pihan perällä on vadelmia, sireeniä ja villiviiniä sekasotkuna. Haluaisin sinne järjestystä ja valkoisen kuupuutarhan.

Nurmikkoa pitäisi saada vähennettyä ja lisättyä kukkamaita. Palstalle mahtuisi ehkä yksi omenapuu lisää, haluaisin ehkä jonkun kotikonnuiltani kotoisin olevan. Haaveilen ihanista pelakuista, japaninverivaahteroista ja vaikka mistä. Muiden blogeista löytää aina jotain herkkuja, joita on pakko kokeilla. Vaikka nyt latva-artisokat, toivottavasti ne säilyvät hengissä kesään asti ja saan ne viihtymään palstalla.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

LATVA-ARTISOKKAVILJELMÄT.

Väitin muutama postaus sitten, että en intoile siemenkylvöistä, vaan keskityn haaveilemaan pelargoneista. Haaveet eivät ole vähentyneet, mutta piti minunkin sitten lähteä mukaan lata-artisokkakasvatushommaan, kun kaikki muutkin. :)

Kylvin tammikuussa 30 siementä Latva-artisokan Cynara scolumus 'Green Globe' ja noin viikossa oli ensimmäiset alut nähtävillä. Istutin kolme siementä aina yhteen paperipottiin ja muutaman potin sijoitin ullakolta hakemaani minikasvihuoneeseen ja loput pienille metallitarjottimille. Kaikki kylvöt sijoitin keittiönpöydälle, itäikkunalle. Ikkunalla on kaksi ksvilamppua pelakuita varten, joten samalla siementaimetkin ovata saaneet valohoitoa.

Viikko edellisistä kuvista ja osa taimista oli jo näin pitkällä.

Osa taas ei niin pitkällä. Minikasvihuoneessa majailevat aloittivat kasvun nopeammin kuin "taivasalla" olleet.

Viikolla koulin osan taimista turveruukkuihin. Osa vielä miettii jatkaako kasvua ja saavat tehdä sen paperipoteissa. Kaikki latva-artisokat saivat häädön kasvarista, kun tilalle tuli, mitäs muutakaan kuin, pelargoneja.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

ORAVANKESÄPESÄN PELAKUITA osa 2.

Tämä on Oravankesäpesän pelakuiden toinen esittelypostaus, ensimmäisen voi lukea täältä ja yleistä pelakuufiilistelyä löytyy täältä. Tässä postauksessa on kokoelmani erikoisempia tapauksia. Kiva, että niin moni muukin on ilmoittautunut pelakuihin tykästyneisiin.

Ensimmäisenä esittelyssä mielestäni se kaikkein kaunein pelakuu - luonnonlaji Pelargonium sidoides. Sidoides kukkii pienin, tummanviininpunaisin kukin. Aivan hurmaava. Sain alun kesän bloggaajatapaamisessa Saaripalstan Sailalta {ISO kiitos!}. Ostin myöhemmin kesällä toisenkin sidoidesin, kun vastaan tuli. Tällä hetkellä molemmat näyttävät erittäin huonoilta, valitettavasti. Olen talvettanut ne asunnon sisällä, kasvilampun alla. Olisi ehkä pitänyt laittaa toinen talveksi kellariin. Harmitta hirveästi, varsinkin tuon Sailalta saadun alun kohtalo. 

Tilasin kyllä jo varmuudeksi uudenkin alun, jotta en nyt vaan jää ilman...

Pelargonium odoratissimum 'Omppu'. Omenantuoksuinen pelakuu on Pukin puutarhasta. En tosin saa hirveästi tuoksusta omenaa haisteltua, mutta on pienine kukkineen ja lehtineen somannäköinen. Tämän tilanne on tällä hetkellä varovaisen lupaava. Omppu on keittiössä amppelissa ja on läheskokonaan ruskistunut, mutta muutama hennon vihreä oksa on näkyvillä, pidän peukkuja, että saan vietyä tämän kesäpesälle kesäksi.

Kolmantena luonnonlajihybridi, P. Deerwood Lavender Lass. Tämä pelakuu on laventelintuoksuinen, kuten nimestä voi päätellä. Ostin tämän Lahden Pihapiiri-messuilta Peltosen puutarhan osastolta. Toivottavasti tänäkin vuonna jostain löytyy näitä, sillä tähän kyseiseen yksilöön iskivät kirvat ennen joulua. En lähtenyt taistelemaan niitä vastaan, vaan viskasin kasvin biojätteeseen, koska pelkäsin kirvojen levittäytyvän muihinkin. Eilen löysin niitä jouluruusuista ja nyt en aio luovuttaa ilman myrkkyjä.

Nämä kolme ensimmäistä kasvoivat viime kesänä mökin seunustalla nojaileviin tikkaisiin kiinniteetyissä ruukuissa. Kaikki olivat olemukseltaan enemmän rennosti roikkuvia ja tykkäsin kolmikosta paikassaan.

Ostin Marketanpuiston puutarhapäivästä jonkun koulun osastolta tämän ylläolevan pelakuun. Sen nimeksi oli mainittu Cascadipelargoni. Aikani guuglailtuani päädyin siihen, että tämä voisi olla riippapelargoni Pelargonium paltatum 'Cascade White Compact 07'.

Toinen tuoksupelakuu, Pelargonium quercifolium 'Moskito Schocker'. Ihastuttava suklaapelargoni, jok aei suinkaan tuoksu suklaalta, vaan tärpätiltä. Pelargoni on ostos Pukin puutarhalta.

Tämä pieni ja sieväkukkainen on 'Concolour Lace', tuoksepelakuu sekin. Tämä tuoksuu hasselpähkinälle.

Tämä pienokainen on tähtipelargoni 'Lotusland'. Kuva ei anna oikeutta lehdille, joissa on vahva ruskea vyöhyke, joka peittää lehden lähes kokonaan. {tuolla taka-alalla näkyy vähän paremmin ruskeaa väri lehdissä}.

Tämä pinkkikukkainen valkoisin reunoin on riippapelakuu, Pelargonium peltatum 'Stellana Rose'.

Tähtimäiset kukat kuuluvat Pelargonium zonale 'Fireworks bicolour'-pelargonille. Tämä on ehhä vuoden 2016 kuvatuin pelakuu Oravankesäpesällä. Se sijaitsi roskalavalta löytyneen ruostuneen, tumman metallitarjottimen edessä kesän. Tarjotin antoi vastutstamattoman kuvauksellisen tumman taustan pinkeille tähdille.

Seuraavana esittelyssä on neilikkapelargoni 'Madame Thibault'. Erikoisen, no neilikan, näköinen pelakuu, jonka kukkien väri vaihtelee pinkin eri sävyissä.

Tämä herkkä pelakuu on sekä kääpiö- että munankuoripelargoni 'Constanza di Schio'.

Seuraavaksi 'Dresden Light Pink', joka on myös kääpiöpelargoni.

Sanoisin, että kuvassa on kerrattukukkainen munankuorikuvioinen tähtipelargoni, Pelargonium zonale 'Bright Pink', mutta enpä mene takuuseen muusta kuin nimestä. :)

Tämä taas on kääpiömunankuoripelargoni 'Diane Louise don Rosa'.

Viimeisessä kuvassa onluonnonpleargoni aka australian villipelargoni, Pelargonium australe. Ostin tämän 2015 Peltosen puutarhalta, kumpanakaan kesänä se ei ole kukkinut. Viime talven se vietti kellarissa ja talven aikana se kuihtui minikokoiseksi. Sillä meni koko kesä kasvaa alkuperäisiin mittoihin. Tänä talvena se on hengaillut amppelissa keittiössäni, kasvilampun alla. Se on pitänyt kokonsa ja vihreytensä ja nyt jo kasvattanut uuttakin versoa. Toiveissa olisi nähdä tämä kukkimassa ensi kesänä.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest