RISU NO ENIN RUSKAVÄRIT.

Neidonhiuspuu | Gingko bilopa

Risu no enissä leiskuu. Japanilaistyyppisen puutarhani osiossa on tällä hetkellä upeat värit. Neidonhiuspuu on kellastuttanut lehtensä suorastaan hohtaviksi. Ymmärrän hyvin miksi Japanissa näiden puiden ruska on erityisen ihasteltu.

Neidonhiuspuu | Gingko bilopa

Kun katsoo oikealta suunnalta saa mahtavan väriparin - keltainen ja purppura.

Japaninverivaahtera | Acer palmatum 'Atropurpureum' 

Japaninverivaahtera 'Atropurpureum' hehkuu edelleen purppuraisena ja yhdessä gingkon kanssa ne ovat herkullinen väripari.

Hakoneheinä | Hakonechloa macra 'All Gold'

Neidonhiuspuun lailla hehkuu hakoneheinä 'All Gold', sen sävy on nimestään huolimatta enemmän limen sävyinen kuin kultainen.

Haltiankukka | Heucherella 

Hakoneheinän takana on vähemmän huomiota herättävän värinen, mutta hienostuneet lehtikuviot omaava haltiankukka. 

Käärmeenparta | Ophiopogon planiscapus

Jonossa seuraavana on melkein musta käärmeenparta, joka rauhoittaa väri-ilotulitusta. Se on ilokseni vuosien saatossa alkanut leviämään. Sillä on myös somat violetit, kielomaiset kellokukat. Yksi lemppareistani, tosin sillä listalla on lähestulkoon kaikki kasvit puutarhastani.

Pehmytmesiheinä | Holcus mollis

Tumman käärmeenparran takana on hohtavan vaalea pehmytmesiheinä. Tämän alun olen muistaakseni saanut Cheriltä. Pehmytmesiheinä on totisesti nimensä mukaisesti pehmyt, toisin kuin karkea ja jäykkä käärmeenparta. Pehmytmesiheinä on myös iloisesti levinnyt ja tykkään näiden matalien heinien muodostamasta matosta Rino no enissä.

Ostin muutama vuosi 'sammaleena' myydyn kasvin, joka kesän vietettyään ruukussa talvehti lavankauluksessa. Se luultavasti oli polkuhaarikko. Toissakesänä istutin sen Risu no eniin, koska ajattelin sen olevan hyvä sammaleen korvike japanilaistyylisessä puutarhassa. Se sitten innostui leviämään. Tänä kesänä tulin katumapäälle ja revin sen pois ettei siitä tule suurempaa harmia. Se nimittäin tuntui iloisesti leviävän myös aidan takana olevalla käytävälle. Toistaiseksi nämä heinät tuntuvat kiltimmiltä tapauksilta.

Japaninsara | Carex morrowii 'Ice Dance'

Toinen jonka kasvu on yllättänyt on japaninsara. Olen ollut siinä käsityksessä, että ne olisivat jotenkin talvenarkoja, mutta en ole niitä mitenkään suojannut ja silti ne tuntuvat kasvavan silmissä. Olen kaivanut jakoon niiden poikasia tänäkin kesänä useamman kerran ja ainakin vielä niille on löytynyt ottajia.

Japaninvaahtera | Acer palmatum 'Dissectum'

Todellinen herkkis on japaninvaahtera 'Dissectum'. Ensimmäisenä talvena sen latva paleltui ja se on enemmän maapeitepensaan mallinen kuin puu. Kesällä se häviää muun kasvillisuuden sekaan, mutta nyt syksyllä se on syttynyt loistamaan. Katsokaa nyt tuota oranssin ja punaisen hehkua!

Peruukkipensas | Cotinus coccygria 'Grace'

Peruukkipensaan lehtiin on taas tullut purppuran sekaan pinkkiä! Olen tästäkin väriyhdistelmästä haltioissani, miten ihastuttavaa.

Vuoriruokobambu | Fargesia murielae

Loppuun rauhallisempaa ja tutumpaa vihreää sävyä - hän on vuoriruokobambu. Ehkä syksy ja varsinkin lokakuu on lempparivuodenaikani, sillä silloin kasvit ovat vihreän sijaan enemmän punertavia, joka on lempivärini.

Muuten, tätä postausta kirjoittaessani kävin katsomassa tekemäni postauksen vastavalmistuneesta Risu no enistä, voi valtava miten hurjasti kasvit ovatkaan reilussa vuodessa kasvaneet. Hui, saattaa tulla ahdasta lähivuosina ja ennemmin kuin uskonkaan.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

PUUTARHAKALENTERI 2022.

PR-näyte: Satokausikalenteri

Odotan jo vuoden vaihtumista, koska silloin saan ottaa käyttöön Satokausikalenterin Puutarhakalenterin*. Olen ehdottomasti paperikalenteri-ihminen ja olenkin ollut tämän vuoden vähän hukassa, kun minulla ei ole ollut käytössä fyysistä kalenteria. Sähköisellä kalenterilla kyllä pärjää, mutta tykkään kirjoitella kalenteriin paljon muutakin kuin vain menot.

Puutarhakalenteri on kaunis kuin karkki, kierresidonnasta saa plussaa ja mikä parasta - sisältö on puutarhaihmiselle täynnä tärkeää asiaa. Kauniit kuvitukset allakkaan on tehnyt Anna Salmisalo. Kalenteri vinkkaa Satokausikalenterin tyyliin sesonkikasvikset, mutta myös ajankohtaiset puutarhatyöt. Ei mitään varsinaisesti uutta tietoa, mutta hyviä muikkareita. Jos jotain kalenterissa parantaisin, niin kannet saisivat olla tukevampaa kartonkia tai jopa pahvia.

*Puutarhakalenteri saatu.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MISON ENSIMMÄINEN MÖKKIKESÄ.

Miso saapui elämääni viikko ennen juhannusta ja jo juhannuksena pikkuinen oli ensimmäisen kerran mökkeilemässä. Siirin kanssa olin tottunut tapaan päästää kissa kassista heti portilla, pitämään mökin ovea apposen auki päivät ja olemaan muutenkin kohtuullisen huoleton. Nyt kun mökkeilemään tuli pieni, utelias ja rohkea Miso, oli vanhat tavat haudattava, ainakin hetkeksi. 

Siiri oli ihmeesti pysynyt aina puutarhan aitojen sisäpuolella, mutta uuden kissan kanssa ei sellaiseen voinut luottaa. Ennen juhannusta poikaystävä asensi ikkunoihin hyttysverkot estämään kissan karkaaminen ikkunoista.  Juhannusta vietettiin suljetuin ovin, heinäkuun alussa isäni rakensi mökin oveen verkko-oven, jolloin oven pystyi jättämään auki ilman kissan karkaamista pihalle. Verkko-ovi paransi huomattavasti mökkeilyn laatua, kun tupaan sai ristivedon avaamalla sekä oven että ikkunat.

Toin mökille Misolle kotoa valikoiman leluja. Ruoka- ja vesikuppeina toimivat vanhat Arabian astiat, joita käytän muutenkin. Olen ostanut punotun istuinpäällisen, joka toimi jo Siirillä raapima-alustana ja myös Miso tiesi heti mihin käyttöön se on tarkoitettu. Kotona ja mökillä on samanlaiset isäni tekemät puulaatikot nukkumista varten, mutta ne eivät ole kummassakaan paikassa vielä kelvanneet lepoa varten. Mökistä on löytynyt muita paikkoja nukkumiseen, kuten henkilökunnan kainalosta. Siiristä poiketen Miso nukkuu myös välillä lattialla.

Mökissä Misolla on samanlainen hiekkalaatikko kuin kotonakin. Viime kesästä oli jäänyt pari pussillista puupellettejä, joilla täytin kissanvessan. Kasvattaja oli pelotellut, että pentu saattaisi paskoa ympäriinsä, kun käytössä olisi vääriä kuivikkeita, mutta Misolle asia ei ollut ongelma. Ei, vaikka kotona olikin laatikossa hiekkaa. Puupelletit pystyy kompostoimaan, joka on iso etu mökillä.

Kuukauden päivät Miso harjoitteli valjaissa oloa sisätiloissa, ennen kuin uskaltauduimme ulkoilemaan. Alkuun kierrettiin monta kertaa reitti potagerin kautta mökkipolulle ja siitä uudelleen potageriin. Potagerin penkki muodostuikin Mison lempipaikaksi. Sillä pikkukisu nukkui päiväunia, stalkkasi naapuria ja lämmitteli henkilökunnan sylissä.

Neljännellä kävelyllä neiti hyppäsi portin pylvään päälle, mutta muuten aidan ylitys tai karkaaminen ei käynyt mielessä. Puutarhassa riitti ötököitä ihmeteltäväksi ja puskia tutkittavaksi riittävästi pienen kissan tarpeisiin. Ulkoilut alkoivat sujua tutulla tavalla, kissa meni jonnekin puskaan vaanimaan pitkäksi ajaksi jotain ja tein itse samaan aikaan jotain ja toisella silmällä valvoin liikuskelua puutarhassa. 

Vietimme Mison kanssa pisimmällään reilun viikon yhtäjaksoisesti mökillä. Mökin julkisivun remontti ja isäni tulo remonttia tekemään ja asuminen mökillä ajoi meidät Mison kanssa kotiin siksi aikaa. Useamman yön putkia tuli silti jonkun verran vietettyä mökillä. Syyskuun toisella viikolla olimme viimeisen yön mökillä tälle vuodelle.

Kuumimmilla helteillä jouduimme lähtemään kotiin, sillä pikkuinen ei malttanut olla saalistamatta öttiäisiä helteellä, vaan läähätti kuumuudesta ja järjettömästä juoksentelusta ympärinsä. Tämä ilmeisesti oli tänä kesänä useammankin nuoren kissan ongelma - ettei millään maltettu rauhottua, vaan piti saalistaa sata lasissa, vaikka oli järkyttävän kuuma. Märällä pyyhkellä viilentely ei auttanut, vaan aiheutti takajalkatömpsytystä pyyhkeelle.

Loppukesän viileämpien säiden aikaan mieleinen nukkumapaikka löytyi villafilttipinosta, sähköpatterin välittömästä läheisyydestä. 

Miso kohtasi myös elämänsä ensimmäisen koiran, kun teimme puutarhakierrosta. Kanssa-siirtolapuutarhuri oli ulkoiluttamassa koiraansa ja pysähtyi juttelemaan kanssani. Saimme hetken keskustella rauhassa ennen kuin koira äkkäsi kissan ja aloitti raivokkaan haukunnan. Miso säikähti ja perääntyi pari metriä, kunnes kokosi itsensä. Se pörhisti hännän paksuksi ja otti halloween-kissa-asennon ja alkoi päättäväisesti lähestyä koiraa. Ei voi kuin ihailla pienen kissan itsevarmuutta ja rohkeutta. :) Koiran omistaja totesi paremmaksi lähteä eteenpäin, kun kissoihin tottumaton koira ei lopettanut haukkumista ja Mison tutustumisaikeet jäivät toteuttamatta.

Vuosia mielessäni ollut ollut haave istua iltaisin mökin kuistilla kynttilänvalossa ja juoda punaviiniä toteutui puolittain. Kynttilöitä ei poltettu kuin LED-muotoisina ja aina ei ollut punaviiniäkään lasissa, mutta hyvässä seurassa se ei ole niin justiinsa.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KURPITSOJA.

PR-näyte: Huiskula

Syksy ja kurpitsat. Siinäpä yhdistelmä, jota ei ole ennen Oravankesäpesässä nähty. Olen kerran yrittänyt kasvattaa siemenestä koristekurpitsoja syksyiset asetelmat ja halloween mielessä. Epäonnistuin surkeasti, enkä ole vuosiin sen jälkeen tohtinut edes kokeilla kasvatusta uudelleen. Enkä tehnyt sitä nytkään, sillä onneksi kauniita kurpitsoja voi saada ilman kasvatususrakkaa syksyn iloksi.

Sain muutaman hauskanmallisen kurpitsan* Huiskulalta ja oli heti pakko tehdä pieni asetelma puutarhan aamiaispöydälle ilostuttamaan.

Kokosin tarjottimelle kurpitsojen kavereiksi viimeiset kultapiiskun ja kultapallon kukat sekä pätkän villiviiniä. Oranssia ja keltaista hehkuva asetelma ilahduttaa nyt siirtolapuutarhurin taukoja syyspuuhien lomassa.

Värikästä viikonloppua!

*Kurpitsat saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

POTAGER 2.0 making of.

Potager heinäkuussa 2021.

Potager tammikuussa 2020. 

Aiemmassa postauksessa esittelin valmiin potagerin, tässä on katsaus sen rakentamiseen ja työvaiheisiin. 

Potagerin uudistaminen nytkähti käyntiin, kun kaivaessani luumun juurivesaa lavankauluksen reunasta lohkaisikin ison palan viljeylaatikon reunasta. Laatikko oli aivan laho. Ensimmäisen lavankauluksen olen laittanut palstalla heti ensimmäisenä vuotena, kesällä 2011. Vuodet olivat tehneet tehtävänsä ja kaikissa kolmessa laatikossa alin lavankaulus oli aivan hapertunut. 

Toukokuussa 2020 sain ensimmäiset neljä uutta viljelylaatikkoa. Kannoin ne räntäsateessa mökkiin odottelemaan. Ne odottelivat vuoden verran hetekan alla.

Huhtikuussa 2021 tilasin neljä viljelylaatikkoa lisää. Aiemmat olivat mustaksi käsitellyt, uudet puuvalmiita. Keväästä meni useampi viikko öljytessä laatikoiden lautoja. Käsittelin laudan Tikkurilan Patio Verso -öljyllä. Sivelin pinnat öljyllä kahteen kertaan, välissä piti odotella kuivumista ja kuivia kelejä.

Huhtikuun lopulla tyhjensimme poikaystävän kanssa vanhat lavat yksi kerrallaan. Vanhat mullat kipattiin keskelle nurmikkoa pressun päälle (kasa näkyy yläkuvassa alareunassa), jossa kasa oli viikkoja. Siinä sai sanoa hyvästit nurmelle. Laatikoiden mullassa oli niin paljon vuohenkellon juuria, joten päätin laittaa uusiin laatikoihin täysin uudet mullat., vaikka olin suunnitellut käyttäväni osan vanhasta mullasta laatikoiden pohjalla. Vanhat mullat levittelin ympäriinsä palstalle, osa meni nurmikon tasoitukseen, osa kukkapenkkeihin.

Kaivoin laatikoista talteen palstan alkuperäisen raparperin ja entiseltä työkaverilta saadun ilmasipulin. Ne majailivat väliaikaisesti ämpereissä. Ilmasipuli hyvinkin pitkään. Nurmikolta kaivoin talteen kukkasipuleita ja kaunokaisia, jotka istutin omenapuiden ympärille ja osan kukkapenkkiin.

Merkitsin alueen langalla ja vanhoilla syömäpuikoilla, sitten menikin tovi mittaillessa. Mietin pitkään haluanko potagerin olevan symmetrinen. Olisin halunnut. mutta käytännöllisyys kuitenkin voitti eikä potager-alueen ja pionimaan noppakivireunan väliin jäänyt nurmikkoa. Mittaillessa selvisi myös, että noppakivireuna oli vinossa, jonka takia alueesta ei tullut huolellisenkaan mittailun myötä suorakulmaista. Poikaystävä onneksi on tarkempaa ja täsmällisempää sorttia ja huomasi tämän mokan ja suoristi reunakivetyksen.

Potagerin alueelle hankin juuriestematon, joka lopulta koottiin kolmesta palasta. Olin (ja olen) kyllästynyt luumu- ja kirsikkapuiden juuriversoihin ja halusin estää niiden pääsyn laatikoihin. Aiemmissa laatikoissa oli pino sanomalehtiä multakerroksen alla, mutta se ei hirveästi puun vesoja pidätellyt. 

Juuriestematto laitettiin noppakivien alle, kivien väliin ja alla ripoteltiin kivituhkaa.

Poikaystävä käytti asentamisen apuna pitkää lautaa, jotta kivet saatiin suoraan linjaan.

Kolmelle muulle reunalle tuli lautareunat erottamaan potager nurmikosta. Öljysin laudat samalla Tikkurilan Patio Verso -öljyllä kuin laatikotkin. 

Laudoille poikaystävä kaivoi kanttausraudalla uran, jonne laudat naputeltiin.

Olin talvella piirtänyt tietokoneella suunnitelman ja laskin sen perusteella juuriestematon tarpeen. Käytännöllisyyden takia potagerin kokoa jouduttiin lennossa suurentamaan, jotta alueella voi kurvailla kottikärryillä. Ostin maton vanhoilla mitoilla ja jouduin hankkimaan sitä toisen palan, jota piti leikellä sopivaksi. Juuriestematto on koottu kolmesta palasta, joiden saumat ovat moninkertaiset ns. farkkusaumat, jotka toivottavasti pidättelevät sitkeimpienkin rikkojen kasvua. Kiinnitin juuriestematon nitojalla reunalautoihin kiinni. 

Poikaystävä kasasi laatikot yhdessä kaverinsa kanssa. Takana olevat laatikot ovat öljyämäni, edessä ovat valmiiksi öljytyt. Laatikot ovat Kekkilän viljelylaatikoita, jotka ovat jo poistuneet myynnistä. Pyöreät metalliset ovat Bilteman viljelylaatikoita. Näiden halkaisija on 60 cm. Ostin nekin jo keväällä 2020 varastoon, kun niitä ei ollut enää juuri missään Biltemassa saatavilla. Metallisissa laatikoissa om tapit, jotka on tarkoitus työntää maahan. Niitä lyhennettiin, jotta ne eivät riko kangasta, mutta pitävät laatikon kuitenkin paikoillaan.

Tilasin lavallisen puutarhamultaa ja sitä upposikin säkkitolkulla laatikoihin. Tein heti kylvöt, jotka olivat viivästynyt projektin venyessä. Herneitä ja kesäkukkia. Kannoin tietenkin myös heti korituolit kukkivat kirsikkapuun alle, jotta pääsi nauttimaan sakurasta kunnolla ja viettämään hanamia. Siitä syntui kesän paras istuskelupaikka.

Pyöreisiin viljelylavoihin istutin raparperin ja persikkapuun. Tein juuriestemattoon viillot x-muotoon ja kaivoin kasvit maahan. Molemmat saivat reilusti uutta multaa kuoppaan ja maton päälle kuorikatetta.

Persikka on lajiketta 'Melred'. Haimme sen poikaystävän kanssa Espoosta mummokärryillä ja bussilla, tietenkin. :) Persikka oli ostettaessa täydessä kukassa ja se sai matkan aikana ansaittua huomiota kanssamatkustajilta.

Potagerin vanhat mansikan taimet olivat viime vuonna olleet vähämarjaisia, joten päätin uusia kaikki taimet. Olisin halunnut vanhaa kunnon 'Polkaa', mutta sain sitä vain kaksi tainta, loput kymmenen ovat 'Kaunotarta'. Minulla oli edelliseltä omistajalta jäänyttä mansikkakangasta, joten kokeilin sen käyttöä ja laitoin palan kangasta mansikoille. Päälle laitoin kuorikatetta. Ehkä pelkkä kate olisi riittänyt. Voi olla, että poistan kankaan ensi vuonna.

Tapani mukaan koristelin paikkoja, vaikka viimeinen silaus puuttuikin - singeli. Loukkasin selkäni ja elin kivun kanssa neljä viikkoa, joka lykkäsi sorakuorman tilaamista. Kun vihdoin selkä alkoi olla ennallaan, tilasin 1000 kg singeliä. Suursäkin toimitus puutarhaani ei onnistunut isäni ohjeistuksesta huolimatta, vaan säkki jäi parin sadan metrin päähän palstaltastani. Kärräsin singelin kottikärryillä alle kahdessa tunnissa, heinäkuun helteillä ja yksin, potageriin. Koko kuorma upposi alueelle ja tasoittelin rautaharavalla soran tasaiseksi.

Singeli teki potagerista viimeistellyn. Olin hyvin tyytyväinen valintaani, vaikka urakka olikin hikinen. Vihdoin potager oli valmis, sain kantaa lisää ruukkuja alueelle ja korituolit vaihtuivat metallipenkkin ja vain nauttia näkymästä ja sadosta.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest