KIITOLLISUUS.

12 tammikuuta 2020


Välillä iskee turhautuminen ja harmistus puutarhaan. Se näyttää sekaiselta, keskeneräiseltä ja joka paikka tuntuu tursuavan rikkaruohoja tai joku kasvi on päässyt levittäytymään liikaa. Puuhaa ja projekteja riittää, keskeneräisyys vaivaa koko ajan. Välillä on ideoita, välillä tarmoa edistää asioita. Välillä ne kummatkin ovat hukassa.

Joskus auttaa, että leikkaa nurmikon. Joskus mieli keksii ratkaisun ongelmaan ja pienellä tai suurella vaivalla paikat kohentuu. Joskus pitää keskittyä pieniin asioihin, jotka ovat kohdillaan ja vain tuijotella niitä. Olla kiitollinen jo saavutetuista onnistumisista ja nauttia niistä.

Koin viime vuonna useamman kerran turhautumista puutarhan kanssa ja päätin pysähtyä miettimään niitä asioita ja kohtia puutarhassa, jotka miellyttävät. Olla niistä tyytyväinen, muistuttaa itseään, että on tässä aika paljon saatu vuosien mittaan aikaan. Yhden naisen projektien resurssit ovat kaksi kättä ja yksi pieni palkkapussi, ei voi vaatia liikoja. Päätin koota muutamia pieniä juttuja itselle muistiksi.



Viime kesän uutuus - aamiaispöytä. Kokosin palstalla olleista kalusteista mökin oven eteen pienen tuoli-pöytäsetin. Ajattelin sen olevan aamiaispöytä, koska tähän kohtaa palstaa paistaa aamuaurinko. Kokemus tosin paljasti, että aamulla tässä on aivan liian kuumaa makuuni ja paikka on vähän turhan lähellä aamuvirkkujen ja työtelijäiden naapurien rajaa. Mieluummin istun tässä muuhun aikaan päivästä, mutta ideana jatkoon. {tuolla takana siintää se monesti puhumani rytöalue syreeneineen, kärhöineen ja villiviineineen - sekä vattupuskineen}


Tosi pieni juttu, mutta sitäkin suurempi ilo. Takaportin alla on sorainen pohjamaa, se on kanien helposti kaivettavissa, vaan nyt on vähän hankalampaa kun tajusin laittaa portin alle laakean astinkiven. Sisääntulo näyttää nyt paljon viimeistellymmältä kiven ansiosta. Ensi kesänä toivottavasti vielä paremmalta, olen tilannut isältä uuden, kauniimman portin tähänkin.


Huussikukat. Huussi itsessään on iso ilo, mutta aina voi nostattaa tunnelmaa ja viimeistellä näkymää kukilla. Ostin täydellisen pienen korin Japanista, sen sisällä on Oiva Toikan suunnitteleman Saana-sarjan juomalasi, jossa kukat ovat.


Pieni kivipuutarha huussin oven takana. Repsottava suodatinkangas ei ole kaunis näky, mutta sähköremontin myötä tuosta tullaan kaivamaan pieni oja sähkökaapeleille, joten uusiksi menee.


Mökin ovessa roikkuvat noren-verhot. Pieni Japani-twisti, joka ei tunnu päälleliimatulta. Ostin verhot Japanista vuonna 2011, samana vuonna ostin myös itse palstan. Kuistin verhot ovat samaa sarjaa ja samalla reissulla ostetut. Ne jaksavat ilahduttaa, ne ovat täydelliset sekä kooltaan, materiaaliltaan että kuosiltaan. Onneksi tajusin ostaa ne, tosin jouduin sitä varten tekemään reissun toiselle puolelle Tokiota, kun en ekalla kerralla heti hoksannut tehdä ostoksia täydellisistä mökkiverhoista.


Yksi ensimmäisistä palstalle valmistuneista kohteista on pyöräparkki. Ei ehkä se viehättävin näkymä, mutta käynnöllinen. Pieni laatoitettu alue sijaitsee heti portin vieressä, siihen on helppo parkkeerata fillari pois tieltä. Polkupyörän viereen mahtuu sopivasti kottikärryt. Tilaa jää vielä laatikolle, joka kätkee sisäänsä avattuja multa- ja katepusseja.


Orapihlaja-aidan poisto. Orapihjala ei ole lemppariani, se inhottavan piikikäs ja on täysin sietämätöntä kitkeä pensaan juurelta. Projekti on vielä kesken, portin pielessä näkyy rankoja, jotka vaativat ylöskaivuuta. Leikkasin aidan kuun mukaan parhaaseen aikaan näivettämistä ajatellen. Toivottavasti toimii. Haaveilen tilalle jotain kauniisti kukkivaa pensasta, mutta siihen on vielä aikaa.

Nyt kun tässä katselen tätä kuvaa, aloin miettiä sopisiko tuohon valkoinen, puuaita? Koko palstaa ei saa puisella aidalla vuorata, mutta tämän etureunan saa. Se taitaa vaatia rakennusluvan. Ehkä pitää vähän muhitella asiaa ja miettiä minkänäköinen aita voisi tulla kyseeseen.




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


8 kommenttia:

  1. Puuaita olisi todella hyvä ratkaisu! Kuvaa katsellessa mietin tuota, mitä sanoit pensaista - niiden pitäisi olla todella kapeita, kun tilaa on vähän. Pikkujasmike 'Erectus' olisi kyllä aika ihana kapea(hko)kasvuinen. Mutta sitten luin viimeisen kappaleen ja sehän olisi nappiratkaisu.
    Hyvin kaunista siellä, aamuvirkut ahkerat naapurit eivät ehkä ole kivoimmasta päästä, mutta kuvissasi on niin rauhaisa tunnelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos! Lauta-aitaideaa pitää vähän muhitella, se ei missään nimessä ole tämän kesän projekti, mutta kiva ajatus. Pikkujasmike tai joku muu voisi tulla jossain vaiheessa orapihlajoiden tilalle, kunhan niiden juuria on kaivettu ylös. Haluan ehdottomasti jonkun kauniisti kukkivan heti portille.
      Ahkerista, aamuvirkuista naapureista tulee huono omatunto, kun kömpii tukka pystyssä aamiaiselle, kun he ovat jo touhunneet tunteja. Vaikka muuten kovin ihania ovatkin.

      Poista
  2. Tämä oli hyvä! Niin tuttua on, että mieli askartelee sen tekemättömän kanssa. Kiitollisuus onnistuneesta ja iloa tuottavista asioista on hyvä nostaa esiin, jos kärsimättömyys meinaa nostaa päätään. Minäkin peukutan puuaidalle, on ainakin kapea ja sisäpuolen saa tehdä mieleisekseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se. Koin menneenä kesänä pari todella vahvaa turhautumista ja välillä taas tosi suurta tyytyväisyyttä, mutta silti päällimmäiseksi jäi negatiivinen. Siksi tämä postaus ja vähän kesääkin tähän kohtaa vuotta. :) Puuaita menee ehdottomasti vakavampaan harkintaan.

      Poista
  3. Ihana postaus! <3
    Kiitollisuus on ihmeellinen asia. Sitä on monesta asiasta oikeasti tosi kiitollinen, mutta epäkiitollisuus ja tekemättömät asiat meinaavat tukahduttaa kiitollisuuden tunteen allensa. On tärkeää tehdä näitä yhteenvetoja, että muistaa kuinka kiitollinen onkaan.

    Kuulin pari päivää sitten ystävästämme, joka on joutunut olemaan neljän seinän sisällä nyt pari kuukautta sairautensa takia. Eilen ja tänään olen ollut erityisen kiitollinen niinkin yksinkertaisesta asiasta, että pystyn liikkumaan ja jalat toimii.

    Nuo noren-verhot ovat täydelliset! Just sellaista japanilaista tyyliä, mitä rakastan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riina! <3 Jostain syystä mieleen jää aina ne negatiiviset asia ja kivat jutut unohtuvat. Jotenkin myös tehdyt jutut unohtuvat ja näkee vain pitkän listan tekemättömiä asioita. Kyllä sitä joka kesä jotain tapahtuu ja välillä pitää myös levätä ja nauttia puutarhasta, jotta taas jaksaa.

      Joudun vähintään kerran kesässä nipistämään itseäni, että miten voisinkin löytää noin täydelliset verhot Japanista! En oikein vieläkään käsitä. Se kauppaketju, josta ostin verhot, on vuoden 2011 jälkeen mennyt valikoimaltaan tosi erilaiseksi.

      Poista
  4. Ihana postaus. Saako matkia?
    Voi, kun joskus jaksaisi alkaa loppusotaan orapihlajan kanssa. Pari vanhaa juurakonpätkää vieläkin lykkää kasvustoa, vaikka muu kasvusto on poistettu vuosia sitten. Savimaa ja sitkeä, luikerteleva ja ovela vanha juurakko on yllättävä vastus. (Naapurin puolella on se lähes aitamainen osuus ja meidän puolella oli muuttaessamme hassusti, harvaan istutettuja puumaisia orapihlajia muutamia rivissä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooo, tottakai saat!
      Orapihlaja on hankala, olen saanut noin metrin pätkän poistettua, mutta joka kesä sieltä jokunen verso yrittää kasvaa. Iso urakka on tulossa, kun pitää nuo loputkin tuosta portin pielestä kaivaa. Valmiiksi jo hirvittää.

      Poista

Proudly designed by Mlekoshi playground