PUUTARHAKISSAN KESÄ.

06 syyskuuta 2020



Olemme olleet Murusen kanssa nyt viikon kotona. Säät viilenivät ja sateet alkoivat, jolloin eristämätön lautamökki viilenee koleaksi ja kosteus pureutuu ikävästi luihin ja ytimiin. Sähköpatteri mökissä auttaa asiaan, mutta sateessa on tylsä hakea vettä kahvinkeittoon, pestä hampaita tai käydä huussissa. Olemme Murusen kanssa saaneet nauttia ennätyspitkän kesän mökillä, mutta silti ensimmäisinä päivinä kotona mielessä hiipi kalvava epäilys, että oli väärin tulla kotiin. Kotona nimittäin Murunen nukkuu huomattavasti enemmän kuin siirtolapuutarhassa.


Meille kehittyi mukavat rutiinit. (rakastan rutiineja) Heräilimme rauhassa aamulla, kun lopulta nousin ylös, nousi myös Murunen vikkelästi. Kaulapanta kaulaan ja ulos. Sisään. Ulos. Sisään. Ulos. Sisään, kunnes aamupalani oli valmis. Lähes koko kesän söin aamiaiseni omenapuiden alla, Muru seuranani. Omien leipien päällä oli lähes joka kerta omenasiivuja, mutta lautaselle oli varattu siivu kinkkua, jonka henkilökunta tietenkin pilkkoi sopiviin suupaloihin ja tarjoili Hänen Kuninkaalliselle Korkeudelle.


Kun kinkku oli nautittu, oli aika tehdä puutarhakierros. Hieman päivästä riippuen se kesti puolen päivän tuntumaan, jonka jälkeen monesti olikin liian kuumaa tehdä mitään. Murunen nukkui alkukesän enimmäkseen kuljetuskassissaan, loppukesällä kelpasi paremmin oma laatikko. Aina sisällä. Ihan viimeisinä viikkoina Muru saattoi illaisin torkkua mökin edustan penkillä.


Noin kahdeksan aikaa illalla kissa virkistyi ja sujahti uudelleen ulos. Eikä olisi tullut sisälle sitten millään. Noin kymmenen aikaan iski hepuli, jolloin eläkeläisikäinen neiti vauhdilla sinkoili palstan päädystä päätyyn ja ketterästi kiipeili köynnöstuissa. Välillä äännekkäästi kailottaen.


Elokuun lopulla illat alkoivat olla sen verran viileitä, että ulkona ei enää tarkentunut istuskella ilman pilkkihaalaria, joten tavaksi muodostui oleskella sisällä, kunnes oli aika iltapesun. Silloin Murunen pääsi ulos vielä hetkeksi, viimeisinä viikkoina pilkkopimeään puutarhaan. Sen jälkeen saikin hyvän tovin jahdata kissaa, joka ei millään ollut suostuvainen sisälle tuloon, saati valmis nukkumaan.


Aikansa oven takana mau'uttuaan, sain yleensä kyljen päälle kehräävän kissan hetkeksi. Jos kävin yöllä vessassa, sain seuraa kyljelleni, joskus myös aamulla, kun vitkuttelin heräämistä.


Moni naapuri yllättyi tänä kesänä huomatessaan kissan palstallani ja moni hämmästyi kuullessaan, että Murunen on viettänyt aikaa kahdeksana edellisenäkin kesänä puutarhassa. Ruskea kissa maastoutuu hyvin multaan. Monesti Muru istuikin liikahtamatta aidan takana ja seurasi tapahtumia. Edes ohi kulkevat koirat eivät saa Murusta perääntymään. Moni koira sekosi täysin kissan nähdessään, kun Murunen taas tyynenä istui paikallaan. Uskon sen näyttävän keskikynttä tai huutelevan hävyttömyyksiä ohitse kulkeville koirille.


Mökillä Murunen lopetti märkäruoan syönnin ja lopetin sen tarjoamisen, kun tuntui turhalta heittää koskematon kärpäsmagneetti kompostiin. Raksuja oli sen sijaan koko ajan tarjolla. Nyt kotona taas märkäruoka maistuu entiseen malliin eli kastikkeet, ei ne kokkareet, kelpaa. Vesikulhoja oli yksi sisällä ja kaksi ulkona. Vesi tosin maistui myös Risu no enin pikkuruisesta vesiaiheesta (astia + kaksi kiveä) ja sadevesiämpäristäkin. Tavalliset ruohotuppaat eivät kiinnostaneet, mutta mesisilkkiheinä kyllä. Hienona kaupunkilaiskissana Muru tietenkin käyttää sisävessaansa tarpeisiin eikä henkilökunnan kukkapenkkejä. Murunen kävi silloin tällöin hoitamassa katinminttupuskaa, kun puutarhahommat kiinnostivat.


Luulen Murusen nauttineen mökkikesästä yhtä paljon kuin minäkin. Toivottavasti vielä tulee pienelle kissalle sopivia säitä, jotta pääsisimme molemmat vielä mökkeilemään.


Loppuun harvinainen yhteiskuva onnellisista mökkeilijöistä lempipaikallaan.




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


12 kommenttia:

  1. Oi, ihana postaus, tännä Murusta! Mukava lukea yhteisestä kesänvietosta, vaikka syys onkin pakottanut ystävykset talvikotiin. Haikeus iskee. Kyllä tänä kautena jo kaipaa kuivempaa taloa kuin eristämättömän lautamökin, se on selvä.
    Ihana lukea ikäneidon iltahepuleista. Ihan näen sen (ja sinut jahtaamassa sitä sisään) spurttailemassa, kiipeilemässä ja kailottamassa kissa-asioita koko ympäristölle ♥ Jokaisesta kissasta löytyy pieni villikissa, siksi ne kai ovatkin niin kiehtovia. Ihanaa, kun olette päässeet viettämään pitkän kesän yhdessä mökillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voi käsittää miten pienestä ja niin pieni äänisestä kissasta voikin lähteä niin komea ääni hepuloidessa ja miten sitä vauhtia riittää vielä seniorinakin. Mutta se ilo! <3

      Poista
  2. Tämä oli niin hauska lukea, ihan varmasti Murunen on nauttinut mökkikesästä! Noiden iltahepulien näkeminen olisi ollut kiinnostavaa, samoin kailotusten kuuleminen :D.
    Kiva yhteiskuva teistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Uskon myös, onhan se ihan eriä päästä luontoon toteuttamaan luontaista saalistusviettiä, vaikkakin vain pörriäisten parissa, kuin olla koko kesä sisällä.

      Poista
  3. Ihana yhteiskuva <3 Murusella oli varmasti hyvä kesä. Oi ne iltahepulit, voin kuvitella :)

    VastaaPoista
  4. Murusella on ollut ihana kesä - ja sinulla! Eipä ihme, että ikäneito nukkuu kaupunkiasunnossa enemmän, kun ei tarvitse mitata tonttia ja vahtia tilusten turvallisuudesta. Ja mamman kulkemisista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Tästä kesästä jäi kyllä aivan ihanat muistot.

      Poista
  5. Olipa kiva lukea, kuinka ihana kesä murusella ja tietysti emännällään on ollut. Aurinkoista ja lämmintä syksyä molemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kesä oli kerta kaikkisen ihana.
      Ihanaa syksyä myös sinne!

      Poista
  6. Ai että, teillä on kyllä ihana mökkikesä takana!
    Toivottavasti syksyllä tulee vielä kivoja mökki-ilmoja:)

    VastaaPoista

Proudly designed by Mlekoshi playground