MUST ON TULLUT PELAKUUHULLU.

21 tammikuuta 2017


Hei olen Kati ja olen pelakuuhullu. {ei ehkä tullut yllätyksenä}

Tuosta yllä olevasta se kaikki lähti. Oli sitä ennenkin minulla ollut pelargoneja, olin vähän salaa halveksinut niitä mummokukkia, kunnes omistin oman mummonmökkini, jonne mummokasvit ja ennen kaikkea perinteiset kukat kuuluvat. Yläkuvassa oleva Mårbacka {ehkä on, ehkä ei.} oli ensimmäinen pelargoni jonka talvetin onnistuneesti. Ja sen jälkeen olen jo useamman vuoden talvettanut sen onnistuneesti, alkuun olohuoneen ikkunalla, nykyään kellarissa. Mårbacka on kiitollinen, vankkarakenteinen ja hyvä kukkija.



Sittemmin kokoelmani on laajentunut. Ensin ihan mihin vain, nimettömiin kaunottariin. Sittemmin olen tarkka, että nimi pitää löytyä. Noo, olen tosin pari kertaa joustanut, kun on tullut niin kauniin värinen vastaan.



Syksyllä talvetukseen kannoin 55 pelargonia. Tuon jälkeen sain vielä muutamat pistokkaat, mutta ne eivät tainneet loka-marraskuun pimeydessä lähteä kasvivaloista huolimatta kasvuun. Kokoelmaani kuuluu tavallisten kotipelargonien lisäksi tulppaani- ja ruusunnuppupelakuita, luonnonlajeja, tähti- ja munankuoripelargoneja, kirjavalehtisiä ja tuoksupelakuita.



Kuluneen vuoden aikana minua on alkanut kiehtoa enenemässä määrin luonnonlajit ja toisaalta vanhat, suomalaiset, joilla on historia. Olen syksystä alkaen käynyt Hyötykasviyhdistyksen Soilikki ja pielikki -piirissä, jonne minut on avosylin otettu vastaan ja lahjottu pistokkailla. Olen oppinut pielikkikonkareilta paljon uutta. 

Muolaa- ja Evakko-pelargonit ovat nyt pakko-saada-listalla. Ne ovat haluttuja ja niiden pistokkaita ei ole ihan helppo saada. Tarina kertoo Evakko-pistokaasta maksattaneen 40 euroa Huuto.netissä. En voi ymmärtää miten on sodan aikana evakkokuormaan on kasattu myös pelargoni ikkunalta ja saatu se vielä kasvamaan uudessa ympäristössä. Siinä on ollut todellista pelakuurakkautta, arvostan. Näiden pelargonien jälkeläinen on pakko saada ja pakko hoitaa huolella ja rakkaudella tulevillekin sukupolville.


Kun muut ovat intoilleet blogeissa siemenkasvatuksista, olen keskittynyt pelakuuhaaveiluun. Yhden jo toteutin, tein tilauksen nettikauppaan 12 pikkupelakuusta. Ne saapuvat maaliskuun puolessa välissä. Vähän aikaisin, mutta en millään malta odottaa yhtään pidempään. Kun paketti saapuu, kerron taatusti lisää!



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


13 kommenttia:

  1. Onpa sinulla paljon pelargonioita, kauniita!

    VastaaPoista
  2. Oi, sulla on ihan valtava määrä eri lajikkeita. Mahtava kokoelma toistaan kauniimpia. Aah! Täällä pääsee ihastuksen huokauksia. Olen kyllä ennenkin huokaillut pelargonioittesi perään, mutta en käsittänyt niitä olevan noin hienoa kokoelmaa.
    Minäkin olen pelakuuhullu. Ne ovat vieneet sydämen ihan totaalisesti. Ja ihmeellisesti joka vuosi haluaa vaan lisää.
    Odottelen mielenkiinnolla, mitä herkkuja sulle maaliskuussa saapuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, mä niin ymmärrän. Nyt kun olen tajunnut miten paljon niitä on erilaisia muotoja, värejä ja tuoksuja, niin huh huh. Pieni keräilijä menee ihan sekaisin. :) Raportoin kyllä varmasti, kun paketti tulee. (olisi pitänyt valita helmikuun puoliväli eikä maaliskuun!)

      Poista
  3. Pelakuihin on niin helppo hurahtaa! Sinulla on vallan kunnioitettava kokoelma vaikka mitä ihanuuksia.
    Vuosia sitten minäkään en oikein välittänyt pelakuista, eivätkä ne silloin edes viihtyneet meillä, lakkasivat parissa viikossa kukkimasta. Niistä täytyy näköjään oikeasti tykätä, että ne kukoistavat ��. Nykyään minulla on parikymmentä erilaista tuolla risuverstaalla talvehtimassa. Juuri eilen olin Pukin puutarhan sivuilla katselemassa, pari sormipelakuuta varmasti päätyy tilauslistalle, ehkä Nimismieskin, jos sieltä vielä löytyy. Pari vuotta sitten ostin sieltä nimismiehen, mutta jostain syystä se kuoli viime kesänä��.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marja! Sinulla viisiin on oikein ihanteellinen talvetuspaikka, itselläni on vähän niin ja näin, mutta kova on yritys kuitenkin! :) Kävin viime kesänä Pukin puutarhalla ja voi mitä ihanuuksia... Tekisi mieli tilailla, mutta pitää vielä malttaa mieli, kun valoa on vielä niin vähän ja ikkunlaudat niin täynnä! :)

      Poista
  4. Hulluutesi on niin ihanaa, ettei siitä soisi parantuvan laisinkaan. Aika kunnioitettava talvetettavien määrä. Toivottavasti kaikki selviävät kevääseen. Ja innolla odotan uusien tulokkaidesi esittelyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tähän auttaa vaan pelakuut! Muutaman olen joutunut valitettavasti laittanut biojätteeseen ja kellarin kasveista ei vielä uskalla sanoa mitään. Sisällä muutama näyttää luovuttaneelta, mutta pidän vielä pienoista toivoa yllä. Luin Pleargonitaivas-blogista ettei pidä heti lannistua, vaikka pelakuu vähän rusehtaisikin.

      Poista
  5. Pelargonit vievät kuin varkain mennessään, ihailtava kokelma sinulla jo onkin! Minä haaveilen lasikuististani ja olen päättänyt tyytyä siihen asti vain muutamiin talvetettaviin. Ei taida mennä päivää ettenkö fiilistelisi näkymällä jossa lasikuistin ikkunalaudat ovat täynnä pelakuita... huokaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Itsekin haaaveilen lasikuistista, joka olisi täynnä pelargoneja. Ei tapahdu hetkeen, mutta onpahan jotain mistä haaveilla!

      Poista
  6. Oi,mikä kokoelma. Pelakuuhulluus taisi minuunkin iskeä, tosin talvettavien määrä on huisin pienempi täällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutamasta on hyvä aloittaa ja siitä sitten lisätä joka kesä muutama lisää ja lisää ja lisää...

      Poista
  7. Itse talvetin ensimmäiset ihan vaan olohuoneen ikkunalla, sisäänvedetyn parvekken varjossa. Muutamat sain talvetettua. Eihän ne nyt varsinaisesti olleet mitään kaunistuksia, mutta mitäpä sitä ei tekisi rakkaitten kasviensa puolesta...

    Tilasin pelkuita täältä: http://www.kwekerijvandervelde.nl/
    Klikkailin vain ostoskoriin ja tilauksen tekemisen ja maksuaioiden kohdalla käytin Google Translatoria, kun ei tuo flaami oikein taivu.

    VastaaPoista

Proudly designed by Mlekoshi playground