ARBORETUM MUSTILA.

Vain reilun tunnin ajomatkan päässä Helsingistä on mahtava puutarhakohde - Arboretum Mustila. Sinne suuntasimme poikaystävän kanssa viime lauantaina. Ajoitus oli mitä parahultaisin, noin viikon normaalista kukinnasta jäljessä olevat alppiruusut ja atsaleat olivat ihanasti kukassa juuri nyt.

1902 vuonna perustettu arboretum yllätti minut laajuudellaan ja metsäisyydellään. Kun kulki merkityillä poluilla oli kuin ulkomailla, muutaman kerran tuntui kuin olisi ollut japanilaisessa metsässä, kun havupuut eivät olleetkaan niitä tuttuja kuusia ja mäntyjä, vaan hemlokkeja, jättituijia tai purppurapihtoja. Erikoispuulajit on istutettu laajoiksi metsiköiksi saumattomasti suomalaisen metsän kanssa. Ja siellä täällä tuli vastaan väripilkkuja, kun matkan varrella oli kukassa olevia alppiruusuja ja atsaleoita. 

Kierros alkoi asiaankuuluvasti alppiruusulaaksosta ja siellä kävimme erityisesti ihastelemassa Rhododendron 'Suomi 100' -alppiruusua. Se on ensimmäinen virallisesti rekisteröity kotimainen keltakukkainen, kylmänkestävä alppiruusu, jonka kukat ovat sävyltään lempeän vaaleat. 'Suomi 100' Peter M.A. Tigerstedin jalostama ja se on korealaisen mustilanalppiruusun Rhododendron brachycarpum var. tigerstedtii ja keltakukkaisen 'Lemonade'n risteytyksen jälkeläinen.

 

Rhododendron 'Boule de Neige'

Marjatanalppiruusu Rhododendron tigerstedtii-ryhmä 'Axel Tigerstedt'

Perhosatsalea Rhododendron vaseyi

Kanadanatsalea Rhododendron canadense

Alppiruusulaakson jälkeen lähdimme kiertämään meille suositeltua keltaista reittiä. Kahden ja puolen kilometrin merkitty reitti vei meidät douglaskuusikon kautta jättituija- ja purppurapihtametsiin ja aina kohti lännenhemlokkimetsikköä.

Jättituija Thuja plicata

Kuningasatsalea Rhododendron schlippenbachii

Viimeisenä reitillä, ennen paluuta alppiruusulaaksoon oli havuterassi, jossa oli lukuisia pieniä havuja käpypedeillä. Alue on keskeneräinen ja se on valmistuttuaan varmasti uuden visiitin arvoinen ellei jopa ennen. Tuliaisena kesäpesälle toin Rhododendron 'Suomi 100' -alppiruusun ja pari muuta Mustilan kasvattia.

Blogiyhteistyö Arboretum Mustila

 

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KESÄKUKKIA osa 2.

Ei mennyt kesäkukkaostokset ihan niin kuin suunnittelin. Lähdettiin ostamaan Muhevaisesta kuolleen jalosyreeni 'Andenken an Ludwig Späth'in tilalle samanlaista. Sellainen löytyi ja se ostettiin, mutta ennen kuin pääsin pihan perälle syreeniä valkkaamaan piti vähän kierrellä. Siinä kiertelyn lomassa löytyi muutama perenna, rukola ja viinisuolaheinä. Ja niitä kesäkukkia.

Sorruin sitten taas kokeilemaan suklaakosmosta, tämä on nyt kolmas kerta ja toivottavasti toden sanoo. Tykkään sen väristä ja olemuksesta, mutta suklaakosmokset eivät tunnu viihtyvän kesäpesällä. Innostuin myös heinistä ja pitkään arvoin kahden erilaisen välillä, päädyin lopulta koristehirssi 'Rubrum'iin.

Poimin matkaan myös puutarhan viimeisen dianan, se vain oli pakko saada kun oli niin söpöt pienet vaaleanpunaiset kukat. Ajatus roikkuvasta kukasta ei vain jättänyt minua rauhaan. Ihan viimeisenä nappasin matkaan kaksi tummanpuhuvaa käärmeenpartaa 'Nigrescens'iä. Käärmeenparta on talvenarka perenna, jonka ajattelin istuttaa syksymmällä maahan.

Istutin suklaakosmoksesta, dianasta ja käärmeenparroista ruukullisen ja koristehirssin istutin erilliseen koriruukkuun. Olen koonnut mökin edustalle ruukkutpuutarhan, joka on aika tummavoittoinen, aika trendikäskin väreiltään. Jalopelargonit eivät oikein käy värien puolesta yhteen ja niille on etsinnässä joku muu paikka. Kokeilin etsiä kahdelle seinustan japaninvaahteralle istutuspaikkaa, mutta vielä sitä ei löytynyt puutahan puolelta. Ja hyvä niin, sillä ruukkupuutarhani näytti heti paljon valjummalta, kun korkeat kasvit vietiin pois.

Mutta hei, en ostanut y h t ä ä n  pelargoni, vaikka niitäkin oli runsaasti myynnissä! ;)

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

ORAVANKESÄPESÄN OBELISKIT.

Annoin talvella isälleni tehtäväksi Pinterestistä löytämäni kuvan kanssa kaksi obeliskiä kesäpesälle. Silloin ei ollut mitään erityistä paikkaa mielessä, ajattelin sellaisen kyllä varmasti jostakin löytyvän, kunhan vain saisin köynnöstuet. Enkä ollut väärässä. Äitienpäivänä vanhempani toivat obeliskit mukanaan.

Laitoin ne kokeeksi, vähän niin kuin pois jaloista tuohon paikkaan. Ja oikeastaan niille sijoille jäivät. Löysin Plantagenista sopivankokoiset ja silmäämiellyttävät terrakottaruukut, joihin istutin Tukhoman messuilta tuoksuherne-osastolta {olisikohan ollut tuoksuherneyhdistys} ostamiani siemeniä. 

Ostin messutarjouksena neljä pussillista erilaisia tuoksuherneitä, kahta lähes mustaa ja kahta vaaleanpunertavaa. Laitoin ruukkuihin sekaisin 'Black Knight'ia {1898} ja 'America'a {1896} ja toiseen 'Almost Black'iä ja 'Prima Donna'a {1896}. Tuoksuherneistä kaikki muut paitsi 'Almost Black' ovat vanhoja, suluissa on niiden löytämisvuosi. Minua aina kiehtoo vanhat kannat, sopivat vanhaan siirtolapuutarhaan, vaikka tuonkin kaikkia uusia hömpötyksiäkin palstalle. :)

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

TULPPAANIHURMOSTA.

 

Tulppaaneja, tulppaaneja. Pitkään jatkunut viileys on onneksi pitänyt tulpaanit pitkään kukassa. Suosikkini, karkkiraitaiset 'Carnaval de Nice' ovat jaksaneet kukkia pitkään ja ihastuttaa. Olen istuttanut niitä jo muutamana vuonna ja aion niin tehdä ensi syksynä. Tekisi mieli lisätä joukkoon jotain valkoista, hyviä ehdotuksia?

Ei kovin kummoinen kuva Tulipa hageri 'Little Beauty'sta, mutta muistiksi itselle, että niitä on kasa siinä karviaisten ja kirsikan välissä. Ja nättejä ovat. Näidenkin määrää voisi lisätä.

Tämän vuoden tai oikeastaan viime syksyn suuri onnistuminen on ylläoleva sekotus. Ihan itse tehty. Kuvat eivät anna oikeutta, kuinka kauniilta näiden viiden tulppaanin yhdistelmä oikeasti näyttää. Tilasin kaikki sipulit Alankomaista ja tyhjensin sipulipussit koriin, hellävaraista ravistelua ja sitten kaadoin maahan ja istutin ne. Yhteensä sipuleita oli 80 kappaletta ja se riitti noin parin metrin alalle pitkään kukkapenkkiin.
 
Istutuksessa on sekaisin kerrottuja 'Black Hero'a, 'Copper Image'a, 'Uncle Tom'ia, kaksiväristä Triumh-tulppaani 'Slawa'a ja ripsureunaista 'Labador'ia. Lisäksi kyseisessä kohdassa kukkapenkkiä sattui myös olemaan puutarhan vanhaa kirkkaanpunaista tulppaanikantaa, joka sekään ei näyttänyt hassumalta joukon keskellä. Kirkkaanpunaiset tulpaanit aloittivat ensimmäisinä kukinnan ja nämä uudet sitten vähän eri tahdeissa seuraavat. Näitä todellakin lisää ensi vuonna!

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

LUUMUPUUN KUKINTA {ja kirsikkapuun}.

En malta olla vilauttamatta luumu- ja kirsikkapuun kukintakuvia, vaikka luumu on jo täysin tyhjä kukista ja kirsikkakin lähes kokonaan ja huomion varastavat täydessä kukassa olevat omenapuut. Viikko sitten oli näiden kahden puun juhlat.

Luumuni on vanha ja se jaksaa lähes joka vuosi uskollisesti kukkia ja tuottaa hedelmää. Lupaavalta näyttää nytkin. Kirsikka on ollut palstalla muutaman vuoden, mutta oli ennätyskukassa tänä vuonna. Viime vuonna sain hieman maistiaisia ja jopa tilkan likööriä tehtyä. Toivottavasti tänäkin vuonna. Viimeinen kuva on kirsikasta, muut luumupuusta.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest