MÖKKI JA PALSTA HEINÄKUUSSA 2020.

18 heinäkuuta 2020



Heinäkuun puolessa välissä lämpö palasi Helsinkiin ja sateen siirtyivät muualle. Samalla siirryin minäkin taas mökkeilemään kokoaikaisesti. Puutarhassa suunnitellut asiat eivät ole hirveästi edistyneet, kuumuus on uuvuttanut, mutta myös leikattu polvi hillitsee suurimpia kaivuutöitä. Jotain pientä olen puuhastellut iltaisin, kun kuumin aika on taittunut ja hentoinen hämäryys on laskeutunut puutarhaan. Ihanat lempeät kesäillat jotain sellaista, joista nautin suuresti ja olenkin tankannut niitä talven varalle.


Olen istunut lempipaikallani, mökin edustalla olevalla penkillä Murunen kyljelläni. Lukenut kirjaa, selannut Instagramia tai vain tuijotellut puutarhaa. Jos minä virkistyn illalla, niin tekee myös kissa. Päivät mökin sisällä torkkuva Murunen on kuin toinen, kun illan viileys saapuu. Puolenyön aikaan se jaksaa juosta ympäri palstaa, kiipeillä puihin ja köynnöstukiin kuin nuori neito konsanaan. Toisilla ei ikä paina samalla tavalla tassuissa kuin toisilla.



Palstalle tuleva vesi on äärettömän tärkeää. Se, että veden saa valuttaa hanasta altaaseen on luksusta. Kesäkuussa olin vuotavan vesiletkun takia muutaman viikon päähanan varassa ja se oli työlästä. Hakea kaikki vesi palstan nurkalta ja kantaa kastelukannuilla vettä kasveille. Tämä toki suurimpaan helleaikaan.



Potagerista olin maistellut ensimmäiset mansikat ja perunat. Herne- ja porkkanasato antavat vielä odottaa itseään. Tänä vuonna uusista juurakoista kasvatetut daaliat ovat kukassa ensimmäisinä, talvetuissa on vasta tiukasti kiinni olevia nuppuja.





Alppipiikkiputki | Eryngium alpinum

Isotähtiputki + hurmeluppio | Astrantia major + Sanguisorba menziesii
Erilaisista luppiosta on muodostunut pieni keräilykohde, ne ovat ehdottomasti yksiä suuria suosikkejani. Varsinkin monet punertavat ovat täydellisen värisiä, tummia purppuraisia.





Joka vuosi mietin, että mökkipolun kuunliljoja pitäisi vähentää, niin oli tänäkin keväänä hyvä aikomus. Joka vuosi käy niin, että keväällä kuunliljoja ei näy missään, kun olisi aikaa kaivaa niitä ja maa pehmeää. Sitten ihan yhtäkkiä ne ovat kasvaneet valtaviksi. Kuunliljoissa on valtavat juuripaakut, niiden kaivaminen käy todella työstä. Ehkä yritän hieman harventaa kasvustoja. Sateella ja elokuun kasteisten öiden jälkeen jalkoihin tai lahkeisiin tarttuvat, märät lehdet ovat inhottavia.

{2019} {2018} {2017} {2016} {2015} {2014} {2013} {2012}



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 


ORAVANKESÄPESÄ 9 VUOTTA! Magnoliamaan muutos.

15 heinäkuuta 2020


Tänään tulee kuluneeksi yhdeksän vuotta siitä, kun tein elämäni kaupat - ostin siirtolapuutarhapalstan vuokraoikeuden, palstan kasvit ja mökin irtaimistoineen. Olen monesti sanonut, että paras ostos ikinä ja samaan hengenvetoon lisään, että Murunen on saatu.


Järjestelin kuva-arkistoani ja löysin ennen julkaisemattomia kuvia vuosilta 2013 ja 2014. Olen dokumentoinut mökin eteläpuolen muutoksen vadelmaviidakosta perennapenkiksi, jota kutsun nykyään nimellä magnoliamaa.


Ostaessani palstallani oli paras vadelma-aika meneillään, kuten on tälläkin hetkellä. Silloin vadelmia oli varmasti kolme neljä kertaa enemmän. Alkuvuosina vadelmasato olikin tolkuton. Syyskuussa 2013 vadelmat rehottivat ja aluskasvillisuudessa oli runsaasti vuohenputkea ja karhunkiertoa.


Mökin vierustalla oli nurmikko ja maa vietti suoraan mökkiin.


Viikon päästä edellisistä kuvista oli vadelmat leikattu alas ja kaivoin juurakoita ja rikkaruohoja ylös lapiolla.


Huhtikuussa 2014 projekti jatkui. Käänsin maan uudelleen ja keräsin sieltä nousseet rikat ja vadelmien alut kompostiin. Linjasin kukkamaan reunan ja asensin Kekkilän Rajausreunat koko matkalle. Kukkamaan ja mökin väliin jäi kottikärryillä mentävä käytävä. Sen jälkeen lisäsin multaa ja aloin istuttamaan kasveja. Suunnitelmaa ei ollut. Ostin magnolia 'Susanin' Kevätmessuilta. Istutin  sen penkin toiseen päähän, koska arvelin sen olevan suotuisan lämmin paikka sille.


Sama kukkapenkki heinäkuussa 2020. Villi ja ryöpsähtänyt. Eilen kitkiessäni aluetta mainitsin naapurille, että pitää varmaan lähiaikoina {-vuosina} kurittaa ja kuratoida kukkamaata uusiksi. Löysin kitkiessä muunmuuassa alppipiikkiputken ja särkyneensydämen alta jonkun reppanan. Luppio on haudannut lehtiensä alle yhden keijunkukan. Noin muuten olen aika tyytyväinen aloittelijan tuurilla istutetuista kasveista.


Vadelmanäkymä nykyisen huussin kulmalta.


Vadelmien poiston jälkeen alue laajeni huomattavasti.


Kunnes on uudelleen täyttynyt kasveista ja tavaroista.


Keväällä 2015 kunnostin kukkapenkin ja mökin väliin jääneen polun. Siitä löytyy oma postaus. Viime keväänä kyllästyin polun laattoihin ja kaivoin ne pois. Ne saivat uuden elämän kompostialueella. Jäljelle jäi vain kivituhkakäytävä.


Tämä oli itsellekin hyvä muistutus, että onhan puutarhassa saatu paljon aikaan. Aika kultaa muistot ja ilman kuvia sitä ei tajuaisikaan miltä täällä on joskus näyttänyt. Aikamoinen muutos ja toivottavasti teidänkin mielestä vain parempaan suuntaan. :) Kuten myös kehitykseni valokuvaajana.

Tänään yhteistä yhdeksää vuotta juhlitaan - tietenkin - mökkeilemällä. Kohotan kuplivan maljan Kesäpesälleni ja itselleni.




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 


KUKKATERVEHDYS PORTILLA.

12 heinäkuuta 2020


Kaupallinen yhteistyö: Huiskula 

Olen tämän alkukesän uurastanut portin pielessä olevan japanilaisnurkkauksen kanssa. Ja nyt vihdoin alue alkaa edes etäisesti näyttää japanilaistyyliseltä, sellaiselta joksi sen olen koko ajan halajannut. Alueen muutostöistä kuvia ja tekstiä myöhemmin lisää, nyt keskitytään tiukasti sisääntuloon ja portin pieleen.

Muuttunut maisema vaati myös uudet kasvit sisäänkäyntiin. Huhtikuussa ruukkuun laittamani orvokit olivat venähtäneet pitkiksi, surutta leikkasin kukat maljakkoon ja jämät istutin omenapuun juurelle toivoen uutta kukintaa.

Verililjapuu | Cordyline fruticosa
Portin pieleen valikoitui tumman rusehtava verililjapuu*, ihastuin sen väriin ja ulkoasuun jo viime vuonna. Se oli pakko saada myös tänä vuonna puutarhaan. Se toistaa hienosta viereisen japaninverivaahtera 'Atropurpureumin' väriä.  Istutin verililjapuun Udumbara Helsingin Covid-19-ruukkuun, joka on muutaman kuukauden odottanut kasvia. Käsin dreijattu, suomalaisesta savesta parin kilometrin päässä valmistettu - lähituotantoa parhaimmillaan.

Verililjapuu | Cordyline fruticosa

Sininata | Festuca glauca
Verililjapuu sai kumppanikseen viileän siniharmaan sininatan*. Tämä yksilö on hauskasti lamoava. Puutarhassa kasvaa ennestään pari sininataa, joiden kasvutapa on terhakasti ylöspäin.

Kanna | Canna 'Red Velvet'
Kolmantena kasvina portilla on viime vuoden ruukkuistutuksesta talvettamani kanna. Talvetin kannan daalioiden ja jättiverbenan juurakoiden kanssa vanhempieni autotallissa ja ilokseni kanna selvisi talvesta, kuten suurin osa daalioista. Jättiverbena ei sitä vastoin ollut enää keväällä voimissaan. {tai sitten luovutin liian aikaisin}



Postilaatikon vieressä vartioi oravakoriste. Ei tarvita mitään nimikylttejä. :)

*Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 


JAPANILAINEN PUUTARHA LIEDOSSA.

08 heinäkuuta 2020



Liedossa, Turun kupeessa on pieni japanilaistyylinen puutarha kätkettynä terveyskeskuksen kainaloon. Puutarha on valmistunut vuonna 2007. Puutarhan isä on terveyskeskuksen kausipuutarhurina toiminut hortonomi Timo Naarajoki. Kun hän kuuli paikalle suunnitellun pelkkää nurmikkoa, hän päätti toimia ja esitti idean japanilaisesta puutarhasta päättäjille. Se sai kannatusta ja hän pääsi toteuttamaan ideansa.



900 neliön puutarha on jaettu kahteen osaan, karuun ja soraiseen ylänköön ja vehreään alankoon, jotka mutkitteleva joenuoma yhdistää.





Vanha osa terveyskeskuksesta ei ole kauneudella pilattu, mutta toisaalta siinä on jotain kovin japanilaista ruman kauneutta.



Ihana, ihana japaninvaahtera.




On hienoa, että paikalle ei ole istutettu pelkkää nurmikkoa, vaikka japanilaistyylinen puutarha on vamasti kustantanut enemmän. Siitä on varmasti enemmän iloa sekä kuntalaisille että eri eläimille kuin pelkästä ruohoalueesta. Ihan jopa Helsingistä asti tullaan paikkaa ihastelemaan. :)




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 


Proudly designed by Mlekoshi playground