SYYSJUOVIKAS – OMENAPUUN KAATO.

29 maaliskuuta 2024

Syysjuovikas-omenapuu kukassa kesäkuussa 2022.

Kesäkuu 2022 ja ihana kesäillan valo. Omenapuu kukassa – täydellistä. Kaunein aika puutarhassani.

Syysjuovikas-omenapuu kukassa kesäkuussa 2022.

<3<3<3

Syysjuovikas-omenapuu kesäkuussa 2022.
Ikävä varjo näiden kauniiden kukkien takana on, että lähimpänä mökkiä oleva omenapuu, 'Syysjuovikas' ei ollut enää terve ja sen kunto alkoi huolestuttaa vuosi vuodelta enemmän, varsinkin kun naapurin mökkikin oli kovin lähellä.

Syysjuovikas-omenapuu ja siirtolpauutarhamökki.
Viime syksynä tein vaikean päätöksen, että talvella puu kaadetaan. Oli liikaa merkkejä kasvitaudeista ja tuholaisista. Koko syksyn ja talven tein surutyötä, puun kaataminen tuntui valtavan surulliselta. Puu on vanha, sillä on ihana karaktääri vänkyrärunkoisena ja sen sijainti mökin kupeessa oli ihana. Toisaalta puun omenat eivät olleet maultaan kovinkaan kummoisia ja Syysjuovikas oli päästetty kovin korkeaksi, ehkä mökin sijainnin takia. 

Omenapuun syöpä.

Tunnistin kuvista, että laajat kuorettomat kohdat puussa saattaisivat olla hedelmäpuun syöpää, joka vähitellen tappaa puun. Yhdellä sivustolla näkyi myös oransseja pisteitä, joka on ilmeisesti joku sienitauti. Samaa oli kuolleessa verijapaninvaahterassani. Syysjuovikkaasta oli myös jo aiemmin sahattu paksu, kolmas haara pois ja se oli lahonnut leikkauskohdasta. 

Omenapuun tuholainen.

Lisäksi tyvessä näkyi merkkejä jonkun ötökän järsineen puuta sisältä. Kesällä maassa näkyi keko hienonnettua puuainesta. Viime kesänä lehtiä oli huomattavasti vähemmän kuin viereisissä kahdessa puussa. Omenoitakaan ei enää runsaasti kasvanut.

Omenapuun kaato – ennen.

Viimeiset kuvat ennen puun kaatoa.

Omenapuun kaato – ennen.
Halusin jättää lahottajille tekemistä korkean kannon verran. Voi olla, että sitä kuitenkin hieman madalletaan.

Omenapuun kaato – ennen.
Tämä kuvakulma on ollut alkukesästä lempparini, kun kotkansiipisaniainen, kalliokielo ja karhunjuuri muodostavat täydellisen yhdistelmän omenapuun alle. Saa nähdä miten valo-olosuhteiden muutos vaikuttaa puun juurella kasvaviin kasveihin. Olen viime vuosina hiljakseen kerännyt varjoisemmassa kasvavia tähän. Mökki varjostaa aluetta edelleen, mutta omenapuu ei sitten enää.

Omenapuun kaato – jälkeen.
Voi surkeus. Puun kaataminen olikin itselleni isompi juttu kuin voisin kuvittellakaan. Itkeä tirautin, kun puu oli kaadettu. Kyyneleet valuivat, kun valitsin ja käsittelin kuvia. Ja niin on myös nyt, kun tätä kirjoitan. Tuollaista ihanaa, vanhaa puuta ei vain saa puutarhaan. Olen istuttanut uuden omppupuun, mutta joku muu saa nähdä sen näin vanhana.

Omenapuun kanto.

Isäni ja poikaystäväni yhteistuumin kaatoivat puun. Ensin sahaamalla yläoksia ja viimeiseksi rungot, jotka köydellä ohjattiin kaatumaan oikeaan suuntaan. 

Puun sisäosat olivat jo kovin huonossa kunnossa, vaaleaa tervettä puuta oli enää pari senttiä. Olen kuullut, että vanhat hedelmäpuut ovat sitkeitä, mutta sijainti mökkien vieressä huolestutti ja varsinkin lisääntyneet äärisäät. En tiedä olisiko vakuutus korvannut myrskyvaurioita, jos puu oli kaatunut oman tai naapurin mökin päälle. 

Kaadetun omenapuun runkoja.

Paksuimmat puunrungot odottavat jatkokäyttöä. Yhdestä tulee isona pyöräteline, yksi päätynee papukaijojen jyrsittäväksi ja yhdestä sahataan kiekkoja askarteluihini.

Omenapuun rankoja rajaamassa vadelmamaata.
Paksuimmat oksat raahasin vadelmamaan ympärille maatumaan. Ne rajaavat kivasti ja sopivat tänne, koska alue on muutenkin luonnontilaisempi kohta puutarhassa. Vieressä on myös aiemmin kokoamani pieni kantopuutarha. Tuntuu mukavalta ajatukselta, että puu jatkaa "elämää" palstallani vielä kuolleenakin tarjoten ravintoa ja pesäpaikkoja ötököille. Ohuimpia oksia toin kotiin vaasiin, toivon saada nähdä Syysjuovikkaan viimeisen kukinnan kotonani.




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


10 kommenttia:

  1. Kauniisti kirjoitettu, Kati! Vanhan omenapuun kaataminen ottaa koville, tiedän. Lohdullista on, että ajan kanssa kasvaa uusia omenapuita, ja jäähän kaadetusta kuvat ja muistot. Olen myös jättänyt kaadettujen puiden rungot varjopuutarhaan elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta! <3 Kaataminen otti odotettua enemmän koville, päätös oli raskas vaikkakin pakollinen.

      Poista
  2. Iso ja raskas päätös kaataa vanha omenapuu. Kaikista järkisyistä huolimatta. Puun osat sentään jatkavat elämää omissa rooleissaan, pyörätelineenä ja kantopuutarhana.
    Hyvää pääsiäistä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between! <3 Sepä olikin vaikeampi prosessi kuin kuvittelin, niin vain puistakin tulee rakkaita.

      Poista
  3. Puihin voi kiintyä ja sellaisen kaataminen tuntuu pahalta, kuin ystävän menettäisi. Puu sai kuitenkin hoitoa ja mahdollisuuden kasvaa puuksi johon kiinnytään. Lopulta sen oli aika mennä ja jatkaa eloaan toisessa muodossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin tuntuu siltä, että ystävä puuttuisi, kun se ei enää odota mökin kulmalla puutarhaan tultaessa. Onneksi on muita puita ja kolme vanhaakin vielä.

      Poista
  4. Ymmärrän erittäin hyvin surusi. Vanha omenapuu on hieno ja niissä on luonnetta. Kuvissasi viereisen omenapuun kukinta on kerrassaan henkeäsalpaava. Perustelut olivat hyvät, joten joskus on tehtävä kurjia päätöksiä. Uuteen näkymään täytyy vain tottua ja ehkä keksit muutoksen myötä myös jotain kivaa - niinkin voi käydä, vaikka vanhan puun menetys kirpaiseekin kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puu oli todella kaunis ja persoonallisen käkkyrä, kuin vanha ystävä mökin kupeessa tervehtimässä tulijaa. Ehkä tämä on uusi alku jollekin ihanalle.

      Poista
  5. Puihin, ja muihinkin puutarhakasveihin voi kyllä kiintyä kovinkin paljon. Onneksi voit jatkokäyttää vanhaa hienoa omenapuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! <3 Olen tyytyväinen että, puu saa jatkaa vielä kaadettuaan "elämää" puutarhassa luomalla pesäpaikkoja ja ravintoa joillekin tärkeille öttiäisille.

      Poista

Proudly designed by Mlekoshi playground