Kesäkuu 2022 ja ihana kesäillan valo. Omenapuu kukassa – täydellistä. Kaunein aika puutarhassani.
<3<3<3
Tunnistin kuvista, että laajat kuorettomat kohdat puussa saattaisivat olla hedelmäpuun syöpää, joka vähitellen tappaa puun. Yhdellä sivustolla näkyi myös oransseja pisteitä, joka on ilmeisesti joku sienitauti. Samaa oli kuolleessa verijapaninvaahterassani. Syysjuovikkaasta oli myös jo aiemmin sahattu paksu, kolmas haara pois ja se oli lahonnut leikkauskohdasta.
Lisäksi tyvessä näkyi merkkejä jonkun ötökän järsineen puuta sisältä. Kesällä maassa näkyi keko hienonnettua puuainesta. Viime kesänä lehtiä oli huomattavasti vähemmän kuin viereisissä kahdessa puussa. Omenoitakaan ei enää runsaasti kasvanut.
Viimeiset kuvat ennen puun kaatoa.
Halusin jättää lahottajille tekemistä korkean kannon verran. Voi olla, että sitä kuitenkin hieman madalletaan.
Tämä kuvakulma on ollut alkukesästä lempparini, kun kotkansiipisaniainen, kalliokielo ja karhunjuuri muodostavat täydellisen yhdistelmän omenapuun alle. Saa nähdä miten valo-olosuhteiden muutos vaikuttaa puun juurella kasvaviin kasveihin. Olen viime vuosina hiljakseen kerännyt varjoisemmassa kasvavia tähän. Mökki varjostaa aluetta edelleen, mutta omenapuu ei sitten enää.
Voi surkeus. Puun kaataminen olikin itselleni isompi juttu kuin voisin kuvittellakaan. Itkeä tirautin, kun puu oli kaadettu. Kyyneleet valuivat, kun valitsin ja käsittelin kuvia. Ja niin on myös nyt, kun tätä kirjoitan. Tuollaista ihanaa, vanhaa puuta ei vain saa puutarhaan. Olen istuttanut uuden omppupuun, mutta joku muu saa nähdä sen näin vanhana.
Isäni ja poikaystäväni yhteistuumin kaatoivat puun. Ensin sahaamalla yläoksia ja viimeiseksi rungot, jotka köydellä ohjattiin kaatumaan oikeaan suuntaan.
Puun sisäosat olivat jo kovin huonossa kunnossa, vaaleaa tervettä puuta oli enää pari senttiä. Olen kuullut, että vanhat hedelmäpuut ovat sitkeitä, mutta sijainti mökkien vieressä huolestutti ja varsinkin lisääntyneet äärisäät. En tiedä olisiko vakuutus korvannut myrskyvaurioita, jos puu oli kaatunut oman tai naapurin mökin päälle.
Paksuimmat puunrungot odottavat jatkokäyttöä. Yhdestä tulee isona pyöräteline, yksi päätynee papukaijojen jyrsittäväksi ja yhdestä sahataan kiekkoja askarteluihini.
Paksuimmat oksat raahasin vadelmamaan ympärille maatumaan. Ne rajaavat kivasti ja sopivat tänne, koska alue on muutenkin luonnontilaisempi kohta puutarhassa. Vieressä on myös aiemmin kokoamani pieni kantopuutarha. Tuntuu mukavalta ajatukselta, että puu jatkaa "elämää" palstallani vielä kuolleenakin tarjoten ravintoa ja pesäpaikkoja ötököille. Ohuimpia oksia toin kotiin vaasiin, toivon saada nähdä Syysjuovikkaan viimeisen kukinnan kotonani.
Seuraa Oravankesäpesää: Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest
Kauniisti kirjoitettu, Kati! Vanhan omenapuun kaataminen ottaa koville, tiedän. Lohdullista on, että ajan kanssa kasvaa uusia omenapuita, ja jäähän kaadetusta kuvat ja muistot. Olen myös jättänyt kaadettujen puiden rungot varjopuutarhaan elämään.
VastaaPoistaKiitos Riitta! <3 Kaataminen otti odotettua enemmän koville, päätös oli raskas vaikkakin pakollinen.
PoistaIso ja raskas päätös kaataa vanha omenapuu. Kaikista järkisyistä huolimatta. Puun osat sentään jatkavat elämää omissa rooleissaan, pyörätelineenä ja kantopuutarhana.
VastaaPoistaHyvää pääsiäistä sinulle!
Kiitos Between! <3 Sepä olikin vaikeampi prosessi kuin kuvittelin, niin vain puistakin tulee rakkaita.
PoistaPuihin voi kiintyä ja sellaisen kaataminen tuntuu pahalta, kuin ystävän menettäisi. Puu sai kuitenkin hoitoa ja mahdollisuuden kasvaa puuksi johon kiinnytään. Lopulta sen oli aika mennä ja jatkaa eloaan toisessa muodossa.
VastaaPoistaTodellakin tuntuu siltä, että ystävä puuttuisi, kun se ei enää odota mökin kulmalla puutarhaan tultaessa. Onneksi on muita puita ja kolme vanhaakin vielä.
PoistaYmmärrän erittäin hyvin surusi. Vanha omenapuu on hieno ja niissä on luonnetta. Kuvissasi viereisen omenapuun kukinta on kerrassaan henkeäsalpaava. Perustelut olivat hyvät, joten joskus on tehtävä kurjia päätöksiä. Uuteen näkymään täytyy vain tottua ja ehkä keksit muutoksen myötä myös jotain kivaa - niinkin voi käydä, vaikka vanhan puun menetys kirpaiseekin kovasti.
VastaaPoistaPuu oli todella kaunis ja persoonallisen käkkyrä, kuin vanha ystävä mökin kupeessa tervehtimässä tulijaa. Ehkä tämä on uusi alku jollekin ihanalle.
PoistaPuihin, ja muihinkin puutarhakasveihin voi kyllä kiintyä kovinkin paljon. Onneksi voit jatkokäyttää vanhaa hienoa omenapuuta!
VastaaPoistaNäin on! <3 Olen tyytyväinen että, puu saa jatkaa vielä kaadettuaan "elämää" puutarhassa luomalla pesäpaikkoja ja ravintoa joillekin tärkeille öttiäisille.
Poista