HUUSSI.

Blogiyhteistyö: Kekkilä

Mökkeilyni mukavuustaso nousi ihan uusiin sfääreihin, kun sain mökille kuivakäymälän. Olen koko kohta kahdeksanvuotisen siirtolapuutarhuriurani aikana miettinyt huussin tekoa mökin päädyssä olevaan pieneen varastoon. Kaikki nämä vuodet varasto on ollut täynnä harvoin tarvittuja tavaroita, kuten tikkaita ja varatuoleja. Huussi ei ole ollut välttämätön, sillä siirtolapuutarhassa on kahdessa, kohta kolmessa, rakennuksessa vesivessat, joita olen tähän asti käyttänyt.

Myin varastossa olleet neljä tuolia, kuvassa näkyvät ämpärit lähtivät roskiin, tikkaille laitettiin mökin takaseinään koukut ja sipulit pääsevät syksyllä maahan. Varasto oli nopeasti tyhjennetty. Tyhjät, nuhruiset pinnat huusivat ehostusta. Isäni tuli avuksi ja remontoimaan varasto huussiksi.  Seinällä ollut kaappi irrotettiin ja se lähtini isäni mukaan kunnostettavaksi. Kaikki pinnat saivat maalia, käytetyt maalit olivat joko mökkini tai kotini remontista ylijääneitä

Varasto on luultavasti rakennettu jälkeenpäin, mökinpuoleinen seinä on ollut ulkoseinä ja ilmeisesti mökki on ollut väriltään keltainen. Tuon seinässä olevan metalliasian tehtävästä ei ole tietoa, veikkaan lipputangon pidikettä. Se on seinässä niin tukevasti kiinni, että se jätettiin paikoilleen.

Huussiksi valikoitui Kekkilän Kuivikekäymälä 50 l* sen näppärän koon vuoksi, se mahtuu pieneenkin tilaan. Se ei vaadi toimiakseen vettä tai sähköä ja tyhjentäminen on helppoa. Kuivikekäymälän voi asentaa lattian päälle, me teimme pienen korokkeen, jotta suotonesteet saadaan valutettua erilliseen astiaan. Astian tulee sijaita käymälän alapuolella, eikä meillä ollut mahdollisuutta muuhun. Isäni hoiti käymälän asennuksen sillä aikaa kun itse olin töissä.

Tapetiksi valikoitui St. Jude's:n Squirrel and Sunflower, jonka on suunnitellut Mark Hearld. Tapetin aihe ja piirrostyyli ovat aivan täydelliset. Siitä on myös tehty täydellisen puna-punainen tapetti, sitä vain ei juuri tällä hetkellä valmisteta eikä mistään varastosta löytynyt yhden yhtä rullaa. Tämä 'Hazel Brown' -väritys on hyvä kakkonen.

Käymälän kuivikkeena on Kekkilän Hajusieppoa*, jota laitoin 2-3 cm kerroksen pohjalle ennen käyttöä ja sen jälkeen käynnin jälkeen huiskaisen kauhallisen tai kaksi. Kauha on muuten ostettu Kiotosta. Se näyttää kauhalta, jota käytetään japanilaissa temppeleissä käsien ja suun puhdistamiseen vedellä. Ajattelin käyttäväni sitä sitten joskus Kesäpesän vesiaiheessa, mutta luulen että sellaista saan odottaa jokseenkin pitkään ja tässä käytössä se on paljon parempi.

Söpö roikkuva kori on myös Japanin reissulta, suunnittelin ostaessani sen mökille ja huussiin se sopi mielestäni täydellisesti.

Myös wc-paperiteline ja seinätanko ovat myös japanilaiset. Seinätangon tilasin jälkeenpäin, mutta wc-paperitelineen ostin suoraan Fog Linen Workin myymälästä Tokiosta.

Pieni koripallo kätkee sisäänsä sinisateelta tuoksuvia palloja ja aivan oikein, nekin ovat Japanista. Tuliainen Ashikagan wisteriapuistosta.

Huussin valaisimena toimii japanilaisen Rina Onon suunnittelema paperivalaisin, jossa on LED-lamppu. Se antaa himmeän valon, joka yöaikaan on riittävä. Päivällä ovenraoista pääsee tarpeeksi valoa valaisemaan tilan.

Muutaman päivän kokemuksella olen erittäin, erittäin tyytyväinen, on ihan toista kävellä muutama metri vessaan omalla palstalla kuin pari sataa metriä siirtolapuutarhan alueella. Yöllisetkin pissahädät ovat ihan toista, kun ei tarvitse enää asiakseen lähteä pääportille. Kun huussi valmistui ja seuraavana päivänä olin mökkeilemässä, lähdin vanhasta tottumuksesta pääportille vessaan. Vasta matkalla muistin, että aivan turhaan.

ISO kiitos isälleni avusta, huussi näyttää erittäin hyvältä ja ennen kaikkea se on toimiva ja säästää aikaa, kun ei tarvitse positua omalta palstalta.

*Tuotteet saatu blogiyhteistyönä Kekkilältä.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

PALSTAN ILTAVALAISTUS.

Viime viikonloppuna olin ensimmäiset yöt siirtolapuutarhassa. Iltaisin oli niin ihana tunnelma etten olisi millään halunnut mennä nukkumaan. Olen viime vuosina todennut, että säännöllinen unirytmi, myös viikonloppuisin, sopii minulle. Jaksaa paremmin viikolla, kun viikonloppuna ei kuku aamuyöhön asti.

Illan hämärtyessä sytytin tivolivalaisimet mökin julkisivuun. Tulen niistä aina niin iloiseksi, kannatti raahata Tukholmasta aikanaan parvekekäyttöä varten.

Olen jo pari vuotta sitten ottanut talteen Kierrätyskeskuksen ilmaisteltasta kynttiläkruunun. Viime vuonna vein sen palstalle ja ripustin omenapuuhun. Tänä vuonna lopputalvesta löysin Jyskistä edullisesti paristokäyttöiset kruunukynttilöitä imitoivat valot. Hieman piti vuolla puukolla, jotta sain laitettua ne paikoilleen. Valot on valmistettu vahamaisesta, hyvin kynttilää imitoivasta materiaalista. Eivät ne paljon valoa anna, mutta tuovat tunnelmaa - ihan näyttää kuin olisi oikeat kynttilät.

Polttelin tyynessä illassa myös ihan oikeaa kynttilää. Tuonkin kynttiläjalan olen ottanut talteen samaisesta ilmaisteltasta. Hieman hutera se on, kivet vähän auttavat pysymään pystyssä. Laukat katkesivat, kun kitkin. Onneksi niitä on sen verran ettei haittaa. Toivottavasti samanlaisia iltoja riittää vielä lisää tälle kesälle.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

ALKUKESÄN ILLAT.

Alkukesän illoissa on maaginen valo. Kun viimeiset auringonsäteet osuvat palstalle, ne antavat tietyille kukille upean auran ympärille. Jaksan joka vuosi ihastella tätä ilmiötä, juhannuksen jälkeen valo muuttuu ja tälläiset taikahetket ovat tiessään.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KUKASSA NYT.

Oi, miten on lämmöllä hellitty viime päivinä. Lämpimien säiden huono puoli on nopeasti lakastuvat kukat, mutta onneksi nyt alkaa koko ajan olla joku kasvi kukassa. Alkukevään kiihkeä odotus on hieman laantunut, mutta se ei siltä vähennä jokaisen nupun aukeamisesta syntyvää riemua. 

Olen tänä vuonna oikeastaan ensi kertaa kunnolla ihastellut ja huomioinut kuusamani. Sen tuoksu on ollut iltaisin huumaava. Tarkemmin en kuusamaani osaa nimetä, se on kuulunut puutarhaan ostettaessa. Se kasvaa vähän hassusta paikassa ja yritykseni siirtää se epäonnistui hieman - nyt se kasvaa kahdessa kohdassa ja ehdottomasti runsaammin alkuperäisessä.

Tarha-alppikärhö | Clematis alpina 'Alpina Plena'

Kukassa on myös tarha-alppikärhö 'Alpina Plena'. Se kuuluu myös ns. alkuperäiseen kasvistoon. Alkuperäinen kasvisto tarkoittaa palstani kohdalla siis sitä, että se on ollut puutarhassa ennen minua. 'Alpina Plena' nojailee rumaan vihreään metalliverkkoon, joka on osittain kaatunut runsaan köynnöksen painosta. Haluaisin vaihtaa sille puisen köynnöstuen - samanlaisen kuin muuallakin puutarhassa. Hieman viivyttelen päätöksen kanssa, sillä pelkään palstani muuttuvan köynnöstuilla vuoratuksi, niitä on vähän joka paikassa tällä hetkellä.

Vuorikaunokki | Centaurea montana

Vuorikaunokki - perinneperenna, joka valtaa alaa, vaikka mielestäni viime vuonna hävitin sitä ihan huolella. Tänä vuonna pitää taas kurittaa kasvia, jotta se ei saa liiaksi tilaa. Se oli viime vuonna yksi suosituimmista kasveista pörriäisten keskuudessa, se hieman lieventää vuorikaunokkiin kohdistuvaa kitkentävimmaani.

Alppikärhö | Clematis atragene 'Purple Dream'

Köynnöskaaressa kiipeilee alppikärhö 'Purple Dream', sillä on ollut vähän hitaammin kasvuun lähtevä kaveri kaaren toisella puolelle. Tänä vuonna sitä toista ei ole näkynyt lainkaan, liekö hävinnyt taistelussa vuorikaunokkien kanssa.

Yritykseni tehdä nurmikosta kukkiva on onnistunut parin pienen pläntin osalta. Olen parina vuotena jättänyt kaunokaiset nurmikolla ajamatta, jotta ne lisääntyisivät. Hieman ovatkin levittäytyneet. Olen jotenkin unohtanut parina viime kesänä ostaa belliksiä. Ne olivat aiemmin pakolliset messuostokset, jotka sitten istutin puutarha. Tilanne pitää korjata heti ensi vuonna.

Tarhakullero | Trollius 'Alabaster'

Viime kesänä istutettu hailakan keltainen tarhakullero 'Alabaster' on kukassa. Se on ensimmäisiä kuupuutarhan kasveja ja ilokseni se vaikuttaa viihtyvät, vaikka ympäristö onkin aika kamala tällä hetkellä. Huh. Kitkentäurakkani ei ole ehtinyt vielä sinne asti.

Japaninverivaahtera | Acer palmatum 'Atropurpureum'

Viimeisenä, ei kukassa, mutta kauniin väristen lehtiensä kanssa oleva japaninverivaahtera 'Atropurpureum. Tuo tumma violetinpuna on yksi lemppareistani ja pienet sievät lehdet ovat kertakaikkisen ihastuttavat.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KITKENTÄÄ JA MELKEIN MYÖS ITKENTÄÄ.

Mökkipäivät alkaa voikukkien kukintoja pois napsiessa, monesti jatkan Fiskarsin rikkaruohonpoistajan kanssa. Nurmikko onkin aika reikäinen, kertoo voikukkien määrästä. Olen yrittänyt kukkien ja nuppujen poimimisella hillitä siemenestä leviämistä, mutta tuntuu, että parin viime vuoden urakoinnista ei ole ollut mitään hyötyä. Niin paljon voikukkia palstalla kasvaa.

Olen viime viikot kitkenyt ihan hullun lailla. Luulin vielä pari viikkoa sitten, että palstani pahimmat rikat ovat vuohenputki, voikukka ja karhunköynnös eli elämänlangaksikin kutsuttu. Osittain harmia aiheuttavat vääriin paikkoihin leviävät vadelma, valamonruusu ja luumu. Vaan ei, puutarhassani on paljon pahempi rikka. Se on naamioitunut sievään perinneperennan ulkoasuun, mutta leviää kuin riivattu eikä sitä saa juuri millään pois. Myrkytys ja mustan muovin alla tukahduttaminen on mainittu sen yhteydessä. Se on vuohenkello.

Voi mikä riesa se on. Vielä hetki sitten kuvittelin saavani sen pois vain ahkeralla kitkemisellä. Väärässä olin. Tulin googlanneeksi kasvin. Varmistin, että japanilaisnurkkauksen rikka toden totta on sitä itseään ja kyllä - nuorta vuohenkelloahan se. Se kasvaa tiiviinä mattona ja juuristo vaikuttaa olevan myös tiheä ja syvä. Se on levinnyt muuallekin ja sitä olen viime päivät kitkenyt - sitä ja mukulaleinikkiä. Ei ole paljoa auttanut kuunvaiheiden hyvät kitkentäpäivät, tiukassa ovat olleet.

Mukulaleinikki on myös aikamoinen harmi, se tosin häviää heinäkuuhun mennessä itsestään ja Google kertoi sen olevan aikaisena kukkijana tärkeä kasvi pölyttäjille. Se saa hieman armoa. Olen kitkenyt niin, että jalkojan on alkanut tärisyttää - kuin astangajoogan asanassa konsanaan. Olen kaivanut juuria niin, että selän suoristaminen on sattunut selän lisäksi pakaroissa ja takareisissä. Epäilen kulkevani syvässä kyyryssä. Treeni jatkuu, kitkettävää riittää.

Onko antaa vinkkejä? Onko Roundup todella ainoa vaihtoehto, jos muovitus on lähes mahdotonta muiden kasvien takia? En ole vielä kertaakaan myrkyttänyt mitään, enkä haluaisi sille tiellä lähteä. Nyt tieto lisäsi tuskaa sen verran, että fiilis on aika epätoivoinen.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

SYREENEISTÄ, HERNEISTÄ, TULPPAANEISTA JA TIKKAISTA.

Tumman liilat syreenit kukkivat nyt. Ihana tuoksu. Tänä vuonna kukkia on tulossa myös kolme vuotta sitten istutettuun nuokkusyreeniin. Ne ovat vielä tiukassa nupussa. Uusimmassa syreenissä, pari vuotta sitten istutetussa, 'Andanken an Ludwig Späth'issä, ei ole kukintaa vielä odotettavissa.

Istutin tuoksuvat ja syötävät herneet viime viikolla. Kuvassa silpoydinherneet raparperinlehdellä. Arabian tassi on Kierrätyskeskuksen ilmaisteltasta. Otan ehjät arabialaiset lautaset aina talteen, ne käyvät ruukun alusista. Tämä oli aivan ihana ruusukuvioinen, vähän normaalia kahvitassia laakeampi ja syvempi.

Vielä yksi kuva näistä kaunokaisista. Tulpaanit 'Amazing Parrot' ja 'Slawa'. Rakkautta.

Näinkin voi käydä. Löysin mökin varastosta tikkaat vajaan kahdeksan vuoden jälkeen. :D Olen siivoillut epämääräisen rojun varastoa viime aikoina ja nyt kannoin nämä tikkaat ulos. Totta puhuen olen noteerannut nämä jo vuosia sitten, mutten ole jaksanut edes yrittää ottaa niitä ulos täyteen ahdetusta varastokopista. Nyt myin varastossa säilössä olleet neljä tuolia ja vihdoin oli tilaa mellestää.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

DAALIOIDEN ISTUTUS.

Ruukutin eilen lähes kaikki daalian juurakot. Viimevuotisia oli kellarissa seitsemän ja lähes kaikissa oli elämän merkkejä. Suurempi urakka oli vuoden ensimmäisenä päivänä tilattujen daalioiden kanssa.

Tilasin juurakot FAM Flower Farmin verkkokaupasta, olin tutustunut puutarhaan Instagramissa. On muuten ihan älyttömän kaunis tili, kannattaa ottaa seurantaan. Puutarhan omistaa kaksi naista, Marlies ja Linda, joilla molemmilla on selvästi silmää kauneudelle. Olin päättänyt tilata tasan kymmenen daaliaa, mutta niin vain lopullisessa tilauksessa rivejä oli 11. Pyysin viivästyttämään toimitusta Japanin matkani takia ja sain kaksikin ystävällistä vastausta ja hyvän matkan toivotusta. Hyvää asiakaspalvelua.

Daaliat lopulta tulivat tällä viikolla, eikä oikeastaan yhtään liian myöhään, on ollut aika viileää. Juurakot oli pakattu vaaleanpunaiseen paperiin ja mukana oli vaaleanpunaiselle paperille tulostettu lähetyslista, kiitoskortti ja daaliakorttisetti. Erittäin tyylikästä!  Jokaisen juurakon mukana oli lappu, joka oli kuminauhalla kiedottu juurakon ympärille. Lapussa oli kyseisen daalian nimi, kuva, daalian korkeus ja kukan koko. Takapuolella ohjeet istutukseen. Yhdentoista tilaamani daalian juurakon lisäksi paketista paljastui kymmenen kaupan päälle saatua.

Ylimääräiset olivat toki ihana yllätys, mutta aiheuttivat päänvaivaa mihin ihmeesen ne istutan. Olin ajatellut laittaa kaikki ruukkuihin, mutta nyt ruukuista oli vähän pulaa, kun olikin kymmenen extraa istutettavana. Osa odottaa vielä istutusta, laitan ne varmaan maahan, kunhan ensin vähän kitken.

Tein kevään aikana keramiikkatunnilla kivitavarasavesta merkkitikkuja ja kuvittelin vähän liioitelleeni määrässä, mutta nyt ne tulivat käyttöön. Kirjoitin lyijykynällä daalian nimen, jäljen pitäisi olla pois pyyhittävissä eli tikut ovat toivottavasti monivuotiset.

Nyt odotan jännityksellä tuleeko vielä liian kylmiä öitä, kurkistaako kaikista ruukuista alkuja ja kukkivatko sellaisina kuin olen ne ostanut tai kuvitellut. Entä sopivatko ne yhteen kuten olen ajatellut ja raaskinko leikata niitä kimppuihin. Jännittystä siis riittää.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest