MÖKKI JA PALSTA KESÄKUUSSA 2022.

Kesäkuu on hujahtanut ohi valtavalla nopeudella. Ollaan jo juhannusviikolla ja olen vasta ehtinyt olla pari yötä mökillä. Nyt kokeilen etätöiden tekemistä mökkitoimistolta ja olla ainakin juhannukseen asti mökillä. Kaksi edellistä kesää osoitti, että asuminen minimökissäkin sujuu, nyt testissä on onnistuuko töiden teko.

Olin edellisviikonloppuna Tukholmassa. Sen reissun piti olla 2020 maaliskuussa ja kohteena Tukholman puutarhamessut. Kaikkihan me tiedämme miksi matka ei silloin toteutunut ja jouduin lopulta siirtämään matkaa varmaan kymmenisen kertaa. Nyt päätin lähteä, en vain tajunnut miten erityisiä kesäkuun viikonloput ovat ja varsinkin kun olin juuri edellisen lauantain Tallinnassa.

Olin Tukholmassa yhden yön. Lauantaina aloitin aamun Zetasista ja sunnuntaina Slottträdgården Ulriksdalista. Oih, mitkä puutarhakohteet. Otin molemmista kuvia ja varsinkin Zetasissa sekosin paikan kauneudesta. Taidan säästää kuvat syksymmälle, nyt tuntuu olevan omassakin puutarhassa paljon kuvattvaaa ja näytettävää. Toki tein myös ostoksia, maltillisesti kylläkin. Kantokapasiteetti oli yhden ison kassin verran ja hinnat verrattain korkeita.

Mooseksenpalavapensas | Dictamnus albus

Haltiankukka | x Heucherella 

Neljän päivän poissaoloni aikana puutarhassa tuntui tapahtuneen vaikka mitä. Mitään kukintaa ei ollut mennyt ohi, mutta kaikki olivat venyneet pituutta.

Paluun jälkeen riensin puutarhaan kastelemaan. Kotona menetin chilin ja joitakin siemenkasvatuksia kuivuudelle. Puutarhassa ei menetyksiä, kylvetty nurmikkokin oli lähtenyt kasvuun.

Viime kesänä istutin uuden omenapuun. Tänä vuonna selvisi ettei se olekaan sitä lajiketta mitä piti. Puu kukki ja kukkien väri paljasti virheen. Otin yhteyttä myyjään ja sieltä vahvistettiin epäilys - kukat olivat väärän väriset ollakseen 'Baya Marisan'. Myyjä hyvitti summan ja tilasin toisesta paikasta uuden tilalle. Nyt nimetön mysteeri, omenapuu odottaa pääsyä vanhempieni puutarhaan. Toivottavasti uusi on oikeaa lajiketta.

Viikonloppuna leivoin ensimmäisen rapaprperipiirakan. 

Kosmokset ovat lähteneet melko hyvin kasvuun. Suorakylvin ne lavaan 30. toukokuuta.

Samoin herneet. Niiden vieressä on rivi kehäkukkia ja kuminaa. Lavan toisessa päässä on syksyllä kuminan kanssa samaan aikaan kylvettyä porkkanaa ja ehkä viisi tainta on näkyvissä. Taidan luovuttaa porkkanoiden suhteen. Tämä on jo kolmas surkea vuosi putkeen.

Jos minä olen ahertanut puutarhassa, on poikakaveri askarrellut mökin oven kanssa. Oven maalaus jäi viime vuonna tekemättä ja nyt ovesta on poistettu maalit. Mietin jätetäänkö sisäpuoli ovesta noin vai maalataanko valkoiseksi. Ulkopuolelle tulee täysin uusi väri. Viikonloppuna maalasin koealueet ja päätös on tehty. Tuli vain sadepäivä sotkemaan maalaussuunnitelmat ja se siirtyi hiukan tuonnemmaksi.

Viikonloppuna sain yllättävän inspiraation ja kaivoin kieloja ylös Oravankesäpesän kantopuutarhan alueelta. Kielojen seassa on kasvanut pikkutalviota ja ne revin jo aiemmin pois. Nyt alue on mulloksella, mitä nyt siirsin kituvaa kuunliljaa 'Stiletto' paremmalle paikalle, istutin vaskivarjohiippa 'Orange Queen':in, alppikello 'Spring Symphony:n ja taponlehden. Vaskivarjohiippa ja alppikello ovat Tukholman tuliaisia. Ihanan siistiä. Odotan kuitenkin vielä näkeväni sekä kieloja että pikkutalviota nousemassa ylös, joten pidättäydyn istuttamasta enempää alueelle.

Toin vihdoin myös pelargonit mökkeilemään. Kuvassa lähes kaikki pelakuuni, laskin että niitä on yhteensä toistakymmentä. Pelargonien seassa on myös työkaverilta saadut laventelintaimet ja mehipuu.

Blogien luku on omalta kohdalta vaikeutunut. Käytän lukemiseen Bloglovin-sivustoa ja se on ollut useita viikkoa epäkunnossa. Epäilen sivuston lopettavan. Lähetin asiakaspalveluun tiedustelun, mutta siihen ei ole vastattu, todella ärsyttävää. 

Olen siirtänyt blogilistaani Bloggeriin, mutta jopas on ärsyttävä systeemi. Hermot menee senkin suhteen. Pitäisi selvitää vaihtoehtoja, Blogit.fi on olemassa, mutta lienee vain suomalaisille blogeille. Itse kun seuraan monia muitakin. Yritän kestää Bloggerin ärsyttävyydet, että pääsen lukemaan kuulumisianne. :)

{2021} {2020} {2019} {2018} {2017} {2016} {2015} {2014} {2013} {2012}

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

VÄLIMERELLINEN YRTTITARHA RUUKUISSA.

Kaupallinen yhteistyö: Huiskula

Vapuksi tekemäni orvokki-muratti-laventeli-rosmariini-istutus alkoi olla ylikasvaneiden orvokkien suhteen tiensä päässä. Olin viime viikonloppuna reissussa Tukholmassa ja sen aikana osa orvokeista myös kuivahti pahasti. Sain elvytettyä osan takaisin henkiin, mutta oli aika vaihtaa mökin paraatipaikalla uusi ruukkuistutus. Keräsin rungollisen oliivipuun* ympärille pienen välimerellisen yrttitarhan ruukkuihin.

Ruukuissa on oreganoa*, timjamia* ja ruohosipulia*. Myös vappuistutuksessa ollut rungollinen rosmariini* pääsi osaksi tätä kokonaisuutta. Se selvisi onnekseni kylmästä alkukesästä vahingoittumattomana.

Ruukut sijaitsevat sopivan lähellä mökin ulkokeittiötä, että yrttejä on helppo napsia ruoanlaittoon, mutta silti kasvit ovat enimmäkseen auringossa. Ulkokeittiö on mökin varjoisimmalla puolelle, jonne näitä lämmöstä ja auringosta nauttivia ei kannata laittaa.

Tästä tuli kiva, erilainen kokonaisuus. Ei aina tarvitse olla kukkivia kukkia, vaan vehreyttä saa eri sävyisillä vihreillä ja lehtimuodoilla.

*Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

SYREENIAIKA JA MAGNOLIAN KUKINTA.

Kun hedelmäpuiden kukinta on taputeltu, alkaa syreeniaika. Sekin on erityinen siirtolapuutarhassa, kun lähes jokaisella palstalla kukkii - ja mikä tärkeintä tuoksuu syreeni. 

Palstan alkuperäisiin kuuluvat perinteisen, siniliilat syreenit. Toinen etuportilla ja, tämä kuvissa näkyvä, takaportilla. Talvella suunnittelin, että jospa jyräisin tuon syreenialueen kokonaan ja laittaisin siihen jotain muuta. Syreenin alla on tiivis matto pikkutalviota, kieloja ja takana iloinen sekasotku villiviiniä ja pienikukkaista kärhöä.

Nyt olen tullut toisiin ajatuksiin tai ainakin mietin tarkemmin haluanko todella päästä tuosta kauniista ja tuoksuvasta pensaasta eroon. Toki sen tilalle saisi jotain muuta hauskaa, mutta muutaman edellisen vuoden syreenin karsinnan ansiosta juuri nyt pieni pensas on täydellisen pallon mallinen. Se on myös kaunis tausta uudelle paikalle kannetulle ruukutus/tiskipöydälle.

Viime postauksessa kirjoitin tulpaaneista - miten on ollut erityisen surkea tulppaanivuosi. Pakko vielä mainita, että vuosia sitten istutetut 'Carnaval de Nicet' ovat kohtuullisen uskollisesti nousseet maasta. Katoa on käynyt ja kukat pienentyneet ensi kukinnasta, mutta niitä on vielä jäljellä. Pitäisi täydentää kukkapenkkiä ja lisätä 'Carnaval de Niceä' ja ainakin jotain toista, ehkä yksiväristä valkoista kaveriksi. Harkitsin myös uutta ihastustani - orkideanarsissi 'Thaliaa', mutta pelkään sen jäävän liian matalaksi.

Tämä näkymä ilahduttaa joka vuosi tähän aikaan. Kolmikko: kotkansiipisaniainen, karhunjuuri ja kalliokielo omenpuun katveessa on niin täydellinen yhdistelmä. Harkitsen sinikämmenen istuttamista kotkansiipisaniaisen ja kalliokielon väliin. Kunhan vain löydän sellaisen! Sininen sinikämmen ei ole tänä vuonna näyttäytynyt, valkoinen on ehkä tulossa. En ainakaan heti keksinyt mikä muukaan kasvi se voisi olla.

Tuo kallikielon takana oleva alue meni viime viikonloppuna yllättäen ja täysin suunnittelematta uusiksi. Ajattelen siihen istuttavani metsäisiä kasveja. Ainakin jouluruusuja ja esikoita. Siitä lisää myöhemmin omassa postauksessa, kunhan se edistyy.

Magnolian kukinta on kestänyt, kuten monen muunkin, todella pitkään tänä vuonna. Se on ollut ehkä upeimmassa kukassa kuin koskaan. Suorastaan harmittaa, että se on palstani perällä eivätkä ohikulkijat sitä näe, niin hieno se on tänä vuonna ollut. Onneksi sentään kolme naapuriani pääsee ihastelmaan sitä, sillä pensas on aivan yhteisen vesipostin vieressä.

'Susanissa' on vielä nuppuja, samaan aikaan kun osa on täydessä kukassa ja osa jo kukkinut.

Catsistentistä on tullut reipas puutarhakissa. Äänekkäät ihmiset vähän pelottavat, mutta muuten pikku kissa on sopeutunut puutarhassa oleskeluun. On ihan hyvä, että Miso ei ole turhan rohkea eikä ainakaan vielä yrittämässä aidan ylitystä.

Miso esittelee "Mison häntäkukaksi" nimeämääni koristehirssi Pennisetum 'Purple Baronia'. Kännykällä sain napattua kuvan, jossa koristehirssin tähkä ja Mison häntä ovat vierekkäin ja yhdennäköisyys on ilmiselvä.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

OMENAPUIDEN KUKINTA.

Kevään hedelmäpuiden kukinta ei olisi mitään ilman omenapuita. Siksipä vielä kuvat omenapuuni kukinnasta. Kolmesta isosta omenapuusta kaksi pitää taukoa ja vain tämä yksi, 'Syysjuovikas', kukkii. Pieni, viime keväänä istutettu, piiskataimi ilmeisesti aikoo myös kukkia, siinä on pieni rykelmä nuppuja.

'Syysjuovikas' on omenapuistani se on kaikkein korkein ja sen kukat huitelee alimmillaankin parissa metrissä. Puu on harmittavan vaikea kuvattava.

Otetaan samaan syssyyn katsaus sipulikukkiin. Tulppaanit ovat kärsineet talvesta, mutta silti joitain ilahduttavan sitkeitä on noussut. Viime syksynä istutin maahan erittäin hillityn määrän sipuleita. Halusin tarkkailla tulisiko taas samanlaiset myyrätuhot kuin vuosi sitten. Ei tullut, mutta tuli talvimenetyksiä.

Viime syksyn heräteostoksena hankitut 'Rococot' nousivat maasta osittain. Aivan upeita! Olin unohtanut nämä kokonaan ja olin aluksi ihmeissäni minkälaisia tulppaaneja oikein kasvoikaan.

Palstan vanhat, ilmeisesti Darwin-tulppaanit, ovat ilahduttavan hyvin kukassa. Periaatteessa ei ihme - ovathan ne varmasti nähneet useita (kymmeniä) talvia aiemminkin. Pidän näistä vuosi vuodelta enemmän.

Punaiset tulppaanit ovat valkoisten narsissien kanssa ovat ihanan raikas yhdistelmä.

Aiemmin istutetuista herkuista on muutamia jäljellä, kuten tämä 'Peptalk'. Kaikki "vääränväriset", Amsterdamin kelluvilta kukkamarkkinoilta hankitut ovat jääneet nousematta. Aikamoinen tulppaanikato on käynyt. Tekisi mieli luovuttaa kokonaan tulppaanien suhteen, mutta olen jo käynyt fiilistelemässä mitä kaikkia ihanuuksia tilaan syksymmällä. 

Valkoiset pikarililjat kukkivat päärynäpuun alla. 

Ruudulliset kirjopikarililjat saman kukkapenkin toisessa päässä lähellä mökkiä.

Ainuttakaan hyasinttia ei näkynyt kukassa, ei edes lehtiä. Narsisseistä kukkimatta jättivät ainakin tetet ja virvanarsissit. Narsisseista kukassa on kyllä ollut muitakin, mutta tällainen soma, pieni vaaleankeltainen ilahdutti muutamankin yksilön voimalla.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KIRSIKKA- JA PÄÄRYNÄPUUN KUKINTA.

Luumpuiden jälkeen kukintaa jatkaa kirsikkapuut. Olen istuttanut ensimmäisen joukossa kirsikan palstalleni. Onneksi, sillä se on vuosien aikana kasvanut jo ihan puun mittoihin, kukkii upeasti ja tuottaa hedelmää.

Oma hanami on jotain niin ihanaa! Tänä vuonna kukinnasta pääsi nauttimaan valmiissa potagerissa, puun alla olevalla penkillä istuessa. Parhautta!

Kirsikan kanssa samaan aikaan kukkii myös päärynäpuu. 'Aunen' olen istuttanut vuonna 2014. Se on ehkä rumin puu ikinä. Harmittaa, että halusin sitä leikattavan ja siitä tuli leikkauksen jäljiltä ihan hirveä. Olen harkinnut puun ylöskaivamista ihan vain esteettisistä syistä. Niin sattuu silmiin, kun reppanaa katselee. Kuvatkin on tiukkoja rajauksia.

Huolimatta rajusta leikkauksesta puu kukkii ja tuottaa pieniä, maukkaita hedelmiä joka vuosi, joten en ole tarttunut vielä lapioon. Ehkä se saa jäädä ja vain toivon siitä tulevan persoonallisen näköinen.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest