MÖKKI JA PALSTA KESÄKUUSSA 2018.

27 kesäkuuta 2018



Vaikka ollaan jo juhannuskin ohitettu, niin haluan edetä kuvakertomuksen kanssa kronologisesti ja palata kuun keskivaiheille. Kesäkuun kuukauden kuvat on silloin otettuja. Näkymä portilta on umpeenkasvanut. Kun luumupuuhun tulee lehdet näkymä peittyy. Ei haittaa, minulta lähti nimittäin orapihlaja-aidan leikkuun suhteen pahasti lapasesta. Piti vain vähän tasoitella latvoja, mutta hetken tuumittuani ja saksittuani totesin, että vedetään kunnolla matalaksi. 

Portin molemmin puolin on ollut korkeat orapihlajat, jotka ovat muodostaneet pensaisen portin puuportin ylle. Jos olisin vain hiemen siistinyt ja madaltanut, olisi jäljelle jäänyt lähes lehdettömiä piiskoja. Leikkasin sitten koko jäljellä olevan aidan noin reilun metrin mittaiseksi. Seuraavan kerran palstalle tullessa hätkähdin näkymää, niin vieras se oli, kun palstalle näki avarasti. No, tuohon luumupuuhun asti.







Perunat ovat tänä vuonna kasvaneet huimaa vauhtia. Olen mullannut ne jo kolmesti, sitten loppui ämpäreistä laidat.









Tuossa yllä olevassa kuvassa vähän näkyy kynittyä orapihlaja-aitaa. Orapihlaja kyllä kasvaa takaisin entisiin mittoihin, mutta toinen juttu onkin, että haluanko edes. Enpä oikeastaan. Leikkausaikaan oli niin kuivaa etten edes viitsinyt kokeilla kaivaa tuossa kuvassa oikealla olevaa aidan pätkää pois, teki kyllä mieli. Jos vain olisi ollut maa muhevampaa... 

Kun portti tuli puskista esille, päätin vihdoin pestä sen. Pesuaineena käytin Universal Stonea ja hyvin lähti kaikki moska mitä oli muutaman vuoden aikan kertynyt. Pieni juttu, mutta tulipa hyvä mieli.

{2017} {2016{2015} {2014} {2013} {2012}







Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku Instagram Pinterest 

8 kommenttia:

  1. Kaunista ja vehreää.
    Minusta orapihlaja-aita on hienoin hyvin hoidettuna ja leikattuna. Makuasia tietenkin. Naapuristossamme on orapihlaja-aita, jota ei ole ikinä hoidettu. Se ei rehota tuuheana kahdessa metrissä, vaan puskat ovat metriin saakka täysin lehdettömiä ja muuten koko aita hirvittävän risuinen ja ruma. Sääliksi käy orapihlajat, kun ovat niin kärsineen näköisiä ressukoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Orapihlaja-aidat ovat hienoja, kun ne on oikein hoidettuja. Siirtolapuutarhassa on hyviä esimerkkejä niin hyvistä kuin huonoistakin. Omani ehkä oli jotain siltä väliltä. Itse inhoan pensaan piikikkyyttä. Aina, kun kitkee pensaan vierestä tarraa piikit hiuksiin ja vaatteisin. Eikä ole yksi tai kaksi kertaa, kun olin rivakasti nyhtänyt rikkaruohoja ja nyrkkiin on eksynyt orapihlajan oksa. Pieni haava piikistä sattuu ja on kipeä pitkään. Palstani on niin pieni että haluan vain lemppareitani sinne ja piikikäs orapihlaja, varsinkaan aitana, ei ole mieluisa. Sen tilalle kun voi istuttaa pari jotain kivaa, piikitöntä pensasta.

      Poista
  2. EN yhtään ihmettele, että et meinaa kotona viihtyä....on tuo niin kaunis ja vehreä paikka.

    VastaaPoista
  3. Onpa oikea salainen puutarha portin takana. Ihanasti kasvaa kaikki siellä ja niin hyvässä järjestyksessäkin. Itse en pidä orapihlja aidasta lähinnä sen piikkien vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enää ei niin salainen, kun näkösuoja lähti. :) Juu, ne piikit on ikäviä. Oli ne hiuksissa, vaatteissa tai rikkoja nyhtäessä kipeästi kädessä.

      Poista
  4. Ihanan vehreää! Meillä on orapihlaja-aita, enkä tykkää siitä juurikin piikkien tähden. Isolla pihalla sopivassa paikassa sellainen voisi olla kivakin, mutta ei mielestäni pienen rivitalopihan aitana. Hassua kyllä, ainakin täälläpäin, se on todella käytetty aitapensaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Orapihlaja-aita on hyvin hoidettuna näyttävä, mutta sen vieressä on ikävä olla. Pienessä pihassa sille ei voi antaa "hajurakoa" tarpeeksi, jotta välttyisi piikeiltä.

      Poista

Proudly designed by Mlekoshi playground