Ihanaa, maata näkyvissä! Kurkistin viime vuotisia kuvia ja oijoi, silloin oli huomattavasti enemmän lunta eikä tietoakaan multaläikistä. Pitää siis olla tyytyväinen, että tilanne on jo tämä, vaikka kevään eteneminen on tuntunut tuskastuttavan hitaalta. Tämän viikon maanantaiyöllä satoi vielä paksu peite lunta, aamuneljältä käydessäni juomassa kauhistelin lumen määrää. Kolme tuntia myöhemmin kahvia keitellessäni kauhistelin vesisadetta ja kadulla ollutta loskakerrosta.
Luen sulamisen myötä puutarhasta on paljastunut kuolleita kasveja.
Jonkun (todennäköisesti rotan) tekemiä syviä kaivauksia.
Lisää kuolleita kasveja. Väritys on tässä ankeudessa kyllä huomioita herättävä.
Suojasin viikko sitten maassa kasvavat havut ahavalta. Sittemmin luin, että säkkikangas muodostaa aurinkoisilla keleillä saunan kasveille eikä siis ole hyväksi. Harmillista, sellainen muovinen verkko on vain niin ruma.
Lumen alta paljastui myös kivihamst eikun -oravoijan kätkö.
Talvella mukavasti lumikinokseksi maastoutunut multakasa on tullut lumien sulaessa esiin. Tuon verran kaivoimme poikaystävän kanssa maata vesiaiheen paikalta. Pohjalla on nurmikkoa ja ohut multakerros. Päällä on tiukkaa savea. Mihinköhän tuon kasan piilottaa?
Potager uinuu vielä talviunta. Takimmaisten laatikoiden välissä, persikkapuun takana, olevan hyllykön nostin kuvan ottamisen jälkeen pystyyn. Se on jossain vaiheessa talvella kaatunut.
Suunnittelen tuon lähimmän pikkulaatikon siirtämistä ruukutuspöydän paikalle. Pöytä voisi sopia köynnöstuen toiselle puolelle. Samalla haluaisin käsitellä kaikki lavankauluksen mustaksi kuten uudet laatikotkin. Siirron myötä vesiaihe saisi vähän lisää tilaa ympärilleen ja lava-alue olisi tiiviimpi kokonaisuus.
 |
| Lumikello | Galanthus |
Pääsi ilonkiljahdus, kun huomasin lumikelloja kukassa. Taputtelin myös itseäni olalle, että viime vuonna merkitsin muistiin ensimmäiset pälvipaikat ja kirjasin muistutuksen istuttaa lumikelloja niihin – ja että vielä muistin toteuttaa sen! Nyt fiksuista päätöksistä ja teoista saa nauttia.
 |
| Jouluruusu | Helleborus |
Jouluruusu kukkineen on taas kerran paljastunut maasta. On se sinnikästä sorttia, kukat taisi olla jo ennen joulua eikä kasvi ole ollut lumi- ja pakkaskaudesta moksiskaan.
Mökin pohjoispuolella lunta riittää. Kirjasin kesän to do -listalle vesipisteen pöydän öljyämisen. Se ihan vihertää jo, eikä se pöydän suhteen ole hyvä merkki.
Talvikylvölaatikoista toinen ui vedessä. Kaadoin vedet pois, samalla saattoi myös siemeniä joutua laatikon ulkopuolelle. No, tuskinpa laatikossa yksikään siemen muutenkaan olisi itänyt.
Kaihoten katson vuoden 2020 maaliskuun kuvia. Silloin oli paras talvi ikinä ja ihanan aikainen kevät.
Ihan selviä kevään merkkejä löytyy ja ekat lumikellotkin!
VastaaPoistaOli kyllä, mutta sitten tuli se hyvin ei-toivottu lumisade ja kaikki on taas lumen peitossa.
PoistaSiellä on todellakin maata jo näkyvissä, meillä ei vielä puhettakaan siitä. Ihanat ensimmäiset lumikellot ja varmaan pian on lisääkin luvassa kaikkea kivaa.
VastaaPoistaSinullakin on kaikkea kivaa suunnitteilla tulevalle kesälle, mukava odottaa kuvia ja raportteja :).
Lumi oli jo lähes kokonaan sulanut, mutta sitten tuli hirveä takapakki ja nyt kaikki ihanat kevään merkit on lumen alla, harmillista. Toivottavasti projektit toteutuvat ja onnistuvat! :)
PoistaSiellä kuitenkin on jo maata näkyvissä! Ja lumikelloja <3
VastaaPoistaMeillä on satanut vuorokauden putkeen lunta ja lisää lupaa huomiselle, huoh. Kaipa se joskus alkaa sulamaan...
Joo, täälläkin tuli lunta ja nyt on maa taas valkoinen ja kaikki vähäiset kevään merkit taas piilossa lumen alla.
Poista