KUKASSA NYT.

25 heinäkuuta 2015


Nimetön valkovaaleanpunainen akileija, ihanan iso puska omenapuun juurella.


Valkoinen akileija mökkipolun varrella olevassa penkissä.


Violettivalkoinen akileija magnoliamaassa, mahdollisesti viime kesänä istuttamani lehtoakileija Aquilegia vulgaris 'William Guinness'. Monilla bloggareilla on omat nimet eri kukkapenkeille, hirmu kätevää. Pitäisi itsekin lanseerata kunnolliset nimet eri kukkamaille.

Tämä vaaleanpunainen on palstan alkuperäisiä, olisikohan kyseessä joku asteri? Kirjoitin viime syksynä lapulle jonkun toisen mahdollisen nimen tälle, mutta se lappunen hävisi muutossa.



Olin jo unohtanut, että viime vuonna alkusyksystä istutin magnoliapenkkiin vaaelanpunaisen palavarakkauden Lychnis chalchedonica 'Carnea'. Onneksi en kitkenyt sitä alkukesästä pois! Nyt ihmettelen miksen ole nähnyt punaisen, vanhan palavarakkauden vielä kukkivan.

Ympäri palstaa on varjoliljoja, olen yrittänyt niputtaa niitä muutamiin paikkoihin ettei niiden tarvitsisi yksin siellä täällä kukkia.


 Jaahas, olisikon tämä kellokukka kurjenkello? Myös ennestään palstalla ollut kukka.


 Tarha-alpi, joka yrittää vallata parin karviaispensaan paikat. Ilmeisesti vanha siirtolapuutarhakasvi, sillä tätä on runsaasti palstoilla. Ei ihan suosikki, mutta komeaa on kukinta {ja leviäminen}.




Seuraa Oravankesäpesää: Blogilista | Bloglovin'  | Pinterest
 


8 kommenttia:

  1. Akileijoihin ihastuu vuosi vuodelta enemmän. Niitä on niin valtavasti erilaisia ja kaikki oikeita puutarhan keijukaisia.
    Ai, sinäkin yrität saada varjoliljat toistensa kanssa kasvamaan. Minun yritykseni ei onnistunut. Tai oikeastaan onnistui, sillä nyt niitä kasvaa sekä entisessä että uudessa paikassa. Nekin näköjään kuuluvat niihin vaeltelijoihin. Ilmestyvät ihan itsekeen uusille asuinsijoille.
    Tarha-alpi on vähän sellainen kiistanalainen kasvi, siis minun mielestäni. Tykkään ja en tykkää. Se on todella kiitollinen. Kukkii takuuvarmasti, eikä siinä taida olla mitään tautejakaan. Mutta leviää tehokkaasti ja sen kitkeminen on mahdottoman työlästä. Kuuluu kyllä ehdottomasti niihin pohjattomaan ämpäriin istutettaviin. Mutta kyllä se tällaisena pilvisenä ja sateisena kesänä tuo auringon puutarhaan kukkiessaan nytkin vallan upeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akileijat ovat kyllä ihania, saatan ehkä keräillä hiljakseen niitäkin lisää. Varjoliljat ovat ihan mahdottomia, eilen löysin taas yhden keskeltä vadelmapusikkoa! Ihania ovat, mutta näyttäisivät paljon paremmilta ryhmässä kuin yksin keskellä vadelmaviidakkoa. Sama homma tuon tarha-alpin kanssa, komea kukinta, mutta keltainen ja vie tilan muiltakin. Se näyttää kuitenkin olevan "siirtolapuutarhakasvi", muillakin palstoilla on sitä, joten haluan sen säilyttää omallakin pihalla.

      Poista
  2. Tarha-alpikin.on kaunis, vaikka onkin vähän vallaton! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, juu! Keltainen väri vain ei ole lempparini, mutta kukinta on kyllä upeaa. :)

      Poista
  3. Ihana tuo asteri, tarkempaa nimeä en tiedä, sitä oli meillä kotona kun olin lapsi! Nyt sitä ei varmaan ole missään taimitarhalla myynnissä! Tarha-alpini sain tapettua, viimein... Ihania nuo varjoliljat, mulla on niitä vasta muutama ja annan niidenkin tupsahdella mistä haluavat. Ihania akileijoja Sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Asteri on kyllä ihana, mulla on niitä kahta eri väriä, pinkimpää ja violetimpaa, jos nyt siis molemmat ovat samaa laatua. :) Näyttävät ainakin kovin samoilta.

      Poista
  4. Ai että tuo vaaleanpunainen palavarakkaus on kaunis, kuten myöskin varjolilja, sellaiset täytyy ehkä ostaa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, se on jännästi ei-tasainen väritykseltään. Ostin sen viime vuonna näkemättä minkä värinen kukinta oli, mutta nättihän se on. Blogeissa kyllä kohtaa ihan liikaa houkutuksia! :)

      Poista

Proudly designed by Mlekoshi playground