LEIMU ♥ HORTENSIA.

27 elokuuta 2020



Portista tultaessa on mökkipolun oikealla puolella ollut runsas vaalean siniliila leimukasvusto. Hiukan lisää samaa kasvia kasvoi myös polun toisella puolella. Olin aina ajatellut kaikkien vanhojen, ennen minua siis, leimujen olevan syysleimuja. Luin taannoin Elisabeth Kochista, meidänkin siirtolapuutarhan suunnitelleesta puutarhurista, kertovaa kirjaa ja siellä vinkattiin miten erottaa syysleimut täpläleimuista. Niiden varsissa on täpliä! Osa syysleimuiksi luulemiani paljastuikin tällä kikalla täpläleimuiksi.


Kirjassa mainittiin myös syreenileimut. Olen sen jälkeen pohtinut mahtavatkohan nämä palstallani valtoimenaan kasvavat leimut olla nimenomaan syreenileimuja. Niiden tunnistamiseksi kirjassa ei ollut yhtä selkeää vinkkiä. Nämä kukkivat muita leimuja hieman myöhempään, kukat ovat aavistuksen ehkä pienemmät. Mutta toisin kuin Sarin puutarhat -blogissa mainitaan, nämä ei kyllä ole mitään pitkiä hujoppeja vaan ihan samankokoiset kuin muutkin. Sinällään sopisi hyvin, että vanha maatiaisperenna kasvaisi puutarhassani, onhan puutarhalla ikää jo yli 90-vuotta.


Sinänsä lajilla tai lajikkeella ei ole mitään väliä, kun on näin kaunis. Leimu on kaunis yhdistettynä syyshortensia ‘Vanille Fraiseen’. Kukkien muodossa on hauskasti paljon samaa ja valkean kukan kanssa nyt mikä tahansa käy yhteen. Ihanan raikas yhdistelmä.


Enää ihan tälläistä leimumäärää ei palstalla kasva. Tämä kyseinen leimu oli levittäytynyt aika laajalle  ja pienessä puutarhassa määrä oli vähän liikaa. Niinpä kaivoin sitä ylös, en tietenkään kaikkea. Jakopaloja lähtee ainakin äidilleni ja naapurilleni. Loput ehkä siirtolapuutarhamme taimimyyntiin.




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


ELOKUUSSA KUKASSA.

25 elokuuta 2020


Rusokapinsäde | Bercheya purpurea
Elokuu on mielessäni hyvin keltaisen ja oranssin sävyttämä. Silti puutarhasta löytyy hyvinkin viileitä sävyjä. Kuten tämän kesän ostos, rusokapinsäde, joka ilahdutti heti kukinnalla. Aivan ihastuttava kukka ja tuo hentoisen liila sävy - täydellinen. Rusokapinsäteen lehdet ovat ikävän piikkiset ja istuttaessani sitä mietin paikkaa tarkoin, jotta se ei osu kulkureiteille.

Jättikarhunputki | Angelica gigas

Jättikarhunputki | Angelica gigas
Jättikarhunputken ostin kaksi vuotta sitten Lahden Pihapiiri-messuilta. Olen odottanut tätä kukintaa siitä asti kuin kuuta nousevaa ja nyt vihdoin odotus palkittiin. Ja on se upea! Ja tuo väri - ihan mieletön. Ostin talvella jättikarhunputken siemeniä, ne vaativat kylmäkäsittelyn, joten ne pitää muistaa kylvää syksymmällä, kuten myös muutamaa muutakin. Taustan keltaiset kultapallot ja -piiskut ovat riehakas vastaväriyhdistelmä jättikarhunputken kanssa ja oikeastaan aika herkullinen.

Clematis fusijamana
Kärhö Clematis fusijamanan olen ostanut samaan aikaan kuin Clematis fuscankin Vakka-Taimesta.  C. fusca ehti kukkia jo viime vuonna kun taas C. fusijamanan ensi kukintaa sai odotella tähän asti. Vakka-Taimen Vesa myi tämän aikanaan minulle, kun olin ostamassa heidän listalla ollutta Clematis japonicaa, joten heillä ei kuulemma koskaan edes ole ollut. vesa väitti tämän olevan samantyyppinen. Ei se ihan ole, mutta on se silti kaunis. C. japonica on enemmän fuscan tyyppinen.

Silkkiunikko | Papaver rhoeas 'Amazing Grey'
Monessa blogissa on tänä vuonna näkynyt tätä harmahtavan sinertävää silkkiunikko 'Amazing Grey':tä. Niin myös täällä Oravankesäpesässä.

Punahattu | Echinacea
Loppuun vielä perinteinen punahattu kimalaisen kanssa. Tämä on tämän postauksen palstan ainoa alkuperäinen kasvi. Punahattu sinnittelee muutalla varrella. Vanhoissa kuvissa kukinta on paljon runsaampaa. Missäköhän mahtaa olla vika? Puutarhurissa?




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


ELOKUINEN RUUKKUISTUTUS.

23 elokuuta 2020



Kaupallinen yhteistyö: Huiskula

Oli aika vaihtaa mökin kulman ruukkuistutuksen kasvit. Toukokuussa ruukuissa oli kärhö, keijunkukka ja kultalakkaa. Kaksi ensimmäistä istutin maahan ja kolmanteen olivat lehtokotilot kovin ihastuneet ja rei'ittäneet lehdet melkoiselle pitsille.


Uuteen istutukseen valitsin vain harmaan ja vihreän sävyjä, enkä lainkaan kukkia. Hyvin poikkeuksellista. Kokeilin myös istuttaa useampia kasveja samaan ruukkuun, sekään ei ole se omin juttu. Yleensä ruukussa on vain yhtä kasvia, yhdistely tuntuu jotenkin liian monimutkaiselle. Nyt kasvien valkkaus ja istutus helpottui, kun värit olivat rajatut. Korkeutta istutukseen tuo korokia*, jonka pienet, hentoiset ja harmaat käkkyräiset varret saman sävyisten lehtien kanssa tekee kasvista ihastuttavan.


Samaan ruukkuun korokian kanssa päätyi muratti*, hopealanka*, hopeavillakko* ja ikisuosikkini lankaköynnös*. Istutuksessa on muratteja ja hopeavillakkoja molempia kaksi tainta.



Toisessa ruukussa kasvaa hopeavillakko, muratti ja lankaköynnös, yksi kutakin lajia.



Kolmannessa ruukussa hopealangan ja lankaköynnöksen kaverina on kuunlilja 'First Frost'*.


Lankaköynnös ja muratti riippuvina kasveina luovat kivan rennon fiiliksen istutukseen, kun hopeiset kasvit taas terhakkaasti kasvavat korkeuksiin.


Yksi tekemistäni dinosauruksen munista päätyi koristamaan ruukkuistutusta. Sen väritys on just kokonaisuuteen sopiva. Harmaa-vihreän istutuksen myötä mökin nurkkauksesta tuli heti skarpimpi.


*Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


PIHAN PERINNEKASVIT.

20 elokuuta 2020



Blogiyhteistyö: Minerva

Ulla Salon ja Pertti Salon kirja Pihan perinnekasvit oli pakko saada jo pelkän nimen takia. Puutarhani on yli 90-vuotias ja hyvin todennäköisesti suurin osa alkuperäisistä kasveista, siis niistä jotka ovat olleet ennen minua palstalla, ovat perinnekasveja. Perinnekasvit, varsinkin perennat kiinnostavat suuresti.


Kirjasta löytyikin runsaasti Oravankesäpesästä tuttuja kasveja, mutta joukkoon mahtui myös paljon uusia tuttavuuksia. Olisi kiinnostavaa saada perinnekasveja lisää puutarhaan. Huomioitavaa kuitenkin on, että kaikki kasvit eivät ole perinnekasveja. Kasvin laji  - kuten harmaamalvikki - ei itsestään tee perinnekasvia, vaan lajin kanta, kuten kirja muistuttaa.


Asia, joka ihmetytti kirjaa lukiessa oli, että kurtturuusut esiteltiin perinnepensaina. Sitä ne varmasti ovatkin, meillä siirtolapuutarhassa kurtturuusu on koristanut tietä pääportilta kerhotalolle vuosikymmenet - vaan ei enää. Kurtturuusut on määritetty haitallisiksi vieralajeiksi ja ne on viime kesänä kaivettu juurineen pois. Niiden näivetys jatkuu vielä pari vuotta. Kurtturuusun vieraslaji-statuksesta kirjassa ei mainita mitään. Sitä ei saa enää myydä eikä kasvattaa, pois lukien tarhakurtturuusut, mutta tämä asia olisi varmasti ollut hyvä mainita ja tarkentaa kirjassa.


Kirja on erinomainen katsaus perinnekasvien ihailijoille hoito- ja viljelyohjeineen. Esittelyssä on perennojen lisäksi puita, pensaita ja köynnöksiä. Lisäksi tietoa löytyy vanhoista rohdos-, ravinto- ja hyötykasveista kuten myös kesäkukista.

*Kirja saatu blogiyhteistyönä Minervalta



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


MÖKKI JA PALSTA ELOKUUSSA 2020.

16 elokuuta 2020


Elokuu on jo puolessa välissä! Kesä on tänä vuonna tuntunut erityisen pitkältä ja ihanalta, mutta silti en olisi vielä valmis päästämään siitä irti. Olen nyt mökkeillyt kolme viikkoa putkeen, alunperin ajattelin palata tänään kotiin, mutta toisaalta säät vaikuttavat tarpeeksi ihanilta jäädä vielä hetkeksi. Öiden lämpötilat ovat olleet vaihtelevia, osa jo kovin kylmiä, niin että on tarvinnut napsauttaa mökin patteri päälle. Osa taas melkein tuskaisen kuumia.



Puutarha saa nyt rehottaa rauhassa. Tehtävälistalla on muutamien ostettujen, maasta kaivettujen ja kesän ruukussa olleiden kasvien istutusta. Omenasesonki on pärähtänyt käyntiin. Olen kaivanut kuopan pudokkaille ja muumiotautisille. Kaivuun yhteydessä löysin ison, askelkiveksi sopivan murikan maasta. Puoli tuntia väänsin sen kanssa, jotta sain sen nostettua ylös puolesta metristä. Maahan ilmeisesti jäi vielä toinenkin kivi, mutta siinä kohtaa en enää jaksanut yrittää toisen kiven esiin kaivuuta.



Luulen Murusen nauttivat mökkeilystä yhtä paljon kuin minäkin. Aamut ja illat ovat toimeliainta aikaa, varsinkin ne illat. Silloin pieni kissa on elementissään ja vuodet ei paljon paina tassuissa. Päivät Murunen lähinnä torkkuu sisällä. Paitsi aina, kun olen lähdössä jonnekin, Murunen yhtäkkiä herää, venyttelee ja kävelee ulos. Ihan juuri sillä samalla sekunnilla, kun olen juuri painamassa ovea kiinni. Välillä kohautan olkapäitä ja jään odottelemaan seuraavien päiväunien aikaa, välillä Murusen ulkoilulle tulee nopea loppu ja minulle syyllinen olo.



Potagerin sato on ollut vähän vaisu. Onnistuminen perunoissa, valkosipulit ovat tavallisella tasolla, herneistä lähti kasvuun vain pari tainta ja sain muutaman palon syötäväksi asti. Porkkanoita ei todellakaan tarvitse harventaa, eikä taida oikeastaan tarvita syödäkään. Mansikat pitänee ensi vuonna uusia kokonaan, sato oli tänä vuonna todella heikko, vaikka istutin ne uuteen muhevaan multaan ja laatikkoon. Ensi vuonna potager tulee muutenkin kokemaan mullistuksen.



Rypäleitä on tulossa runsaasti. Naapurin talvella kaatama omenapuu on parantanut viiniköynnöksen valo-olosuhteita ja väittäisin rypäleiden olevan jo nyt suurikokoisempia kuin aiemmin. Toivottavasti ehtivät kypsyä ennen pakkasia.


Kasvihuonekaappi on tuottanut vähän satoa. Minulla oli toista kertaa kasvamassa kasvihuonekurkku ja sain siitä yhden kurkun, kuten viimekin vuonna. Aika kallis kurkku, mutta ei ajatella sitä. Tomaatteja on tullut kourallinen, chilejä on tulossa muutamia. Ensi vuonna pitää taimet istuttaa isompiin ruukkuihin. Luulen varsinkin tomaatin olevan aivan liian pienessä ja sen vaikuttavan satoon. Ensi vuonna pitää myös virittää mökin kattoon koukut, joihin viritellä langat tomaatin ja kurkun kiipeilyä varten.



Aamiaspaikassani istuessani näkymä on tämä. Oikein kiva, kunhan katseen rajaa kuten kuvassa. Metallisen tason alahyllyt eivät ole ihan näin esteettiset, mutta olen niitäkin yrittänyt kesän aikana fiksailla. Muutenkin tämä "terassialue" paranee muutos muutokselta.


Tänä vuonna en saa tehtyä luumupiirakkaa, sillä luumuja on puussa vain kourallinen. Ihan ennen kuulumatonta! Sato on ollut aiempina vuonna ihan mahdoton, vaikuttikohan viime vuotinen melko runsas leikkaus? Keväällä kukkia ei ollut kuin muutama, joten ei ollut kyllä odotuksissakaan mitään mahtisatoa. 

Keräilen rohkeutta nousta tikkaille ja leikata kohtuullisen iso oksa luumupuusta poikki. Vaikka satoa ei tänä vuonna tule, en halua jättisatoja tulevinakaan vuosina, sillä hukkaan menevät hedelmät ovat ongelma ja suuri sääli.

{2019} {2018} {2017} {2016} {2015} {2014} {2013} {2012}


Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


PALSTAKATSELMUS.

15 elokuuta 2020



Siirtolapuutarhassamme on menneillään palstakatselmukset. Katselmus ei ole puutarhan missikilpailu, palstoja ei arvioida oman maun mukaisesti kauniiksi tai rumaksi. Eikä kyseessä myöskään ole yhdistyksen hallituksen kiusanteko palstalaisille.


Helsingissä kaikki siirtolapuutarhat sijaitsevat Helsingin kaupungin vuokratonteilla, ollen kaupungin yleisiä puistoalueita. Kaupunki on määrittänyt vuokralaisilleen eli siirtolapuutarhureille säännöt, joita yhdistys on velvoitettu valvomaan. Jokainen siirtolapuutarhuri allekirjoittaa maanvuokrasopimuksen ja samalla hyväksyy yhdistyksen säännöt eli kaupungin määrittelemät puitteet puutarhoille.


Säännöt sanelevat tietyt asiat, kuten puut saavat olla enemmillään 4,5 metriä korkeita ja pensaat 2,5 metriä. Pensasaidan korkeus saa olla 140 cm. On tarkoitus, että siirtolapuutarhassa kulkevat saavat ihastella palstoja. Palstojen väleissä tulee olla 60 senttiä esteetöntä tilaa, eikä puut tai pensaat saa tulla rajan yli naapuriin. Palstojen edustat tulee olla hoidettuna tien puoliväliin tai jos vastassa ei ole toista palstaa, tulee tieosuus pitää kokonaan rikattomana. Palstalla ei saa kasvattaa vieraslajeja eikä luonnonpuita kuten koivuja, katajia, tammia tai pihlajia. Puutarhan yleisilme tulee olla hoidettu.



Palstalla tulee olla postilaatikko yhdistyksen sisäistä postia varten ja palstan numero tulee olla tielle näkyvissä, jotta tarvittaessa pelastuslaitos ja vierailijat löytävät palstalle.


Tänä vuonna siirtolapuutarhassamme kokeiltiin ensi kertaa yhteisöllisempää palstakatselmusta Marjaniemen siirtolapuutarhan esimerkin mukaisesti. Aikaisemmin katselmukset ovat tehty hallituksen toimesta, mutta tällä kertaa jokainen hallituksen jäsen sai kierrokselle kaveriksi vapaaehtoisen palstalaisen. Ennen katselmuskierroksia järjestetiin halukkaille katselmoijille koulutus- ja keskustelutilaisuus. Kierroksien aikataulut ilmoitettiin etukäteen ja puutarhureiden toivottiin olevan paikalla oman puutarhansa katselmuksessa.


Katselmus on mielenkiintoinen, vaikkakin jokseenkin rankka kierros puutarhassa. Minusta on aina hauska kurkkia muiden puutarhaan ja saada muilta ideoita omaankin. Katselmus tehdään tieltä ja välikäytäviltä, kenenkään puutarhaan ei mennä ilman lupaa tai kutsumatta.  Jokainen palstalainen saa joka tapauksessa täytetyn palautelomakkeen postilaatikkoon, jossa on rastitettuna "kaikki kunnossa" tai sitten kohtia joihin tulee kiinnittää huomiota. Kiersin samaan aikaan itse katselmoimassa palstoja toisaalla kun omaa palstaani käytiin tarkastelemassa, joten en ollut vastaanottamassa palautetta katselmoinnista.


Omalla katselmuskierroksella oli ilahduttavan monta puutarhuria paikan päällä ja oli monta mukavaa keskustelua eikä yhtään vihaista tai pahoitettua mieltä. Muutamaan puutarhaan meidät kutsuttiin vierailullekin ja yhdessä meille jopa tarjoiltiin viikonlopun rippijuhlista jääneitä bebe-leivoksia.





Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


Proudly designed by Mlekoshi playground