ZETAS-VIERAILU ELOKUUSSA 2019.

Omassa puutarhassa väri häviää ja kasvit vaipuvat talviuneen, on puutarhurin aika kaivaa esiin kuvia kesältä ja aloittaa haaveilu ja uuden kauden suunnittelu. Tätä ajankohtaa varten olen jemmannut muutaman kuvasarjan kesältä. Ensimmäiseksi vien elokuiselle vierailulle Tuhkolmaan ja puutarhamekka-Zetasiin.

Tämä oli toinen visiittini paikassa ja nyt tiesin mitä odottaa. Alue on aika kompaktin kokoinen, jännästi rinteeseen sijoittunut, mutta täynnä siistejä myynti- ja esittelyalueita. Kasveilla on selkeät opastekyltit, alue on viitoitettu hyvin ja joka puolella on esillä kivoja kasvien yhdistelyideoita ja muita puutarhaan sopivia tuotteita.

Heräsi pieni peruukkipensashaave.

Nyt niin trendikkäille heinille oli omistettu oma alue, poimin Oravankesäpesään hakoneheinän, koska keväällä kävin Hakonessa. Istutin sen asiaan kuuluvasti tietenkin japanilaisnurkkaukseen.

 
Minulla oli {on edelleenkin} etsinnässä pallohortensia 'Hayes Starburst', mutta sitä ei löytynyt täältäkään. Syyssyriköiden ympärillä pyörin pitkään, mutta ne kaikki olivat niin suurissa ruukuissa, että päätin ennemmin ostaa pari perennaa kuin yhden ison ja painavan syrikän

Viime kerrasta viisastuneena tein ensin kierroksen kameran kanssa ja perään tarkemman ostoskierroksen pienemmällä alueella. Kuljetusvälineenä oli kaksi kättä, joten ihan hirveästi en ostoksia tehnyt.

Lähellä kassaa ja sisätiloja on useampi hyllykkö täynnä kausikukkia kauniisti aseteltuna ja yhdisteltynä. Elokuun alussa pöydät olivat runsaina toisin kuin Suomessa, jossa aina juhannuksen jälkeinen valikoima tuntuu olevan rippeitä alkukesästä. Ainakin niillä puutarhoilla, joissa minun tulee useimmiten käytyä.

Ostin edellä mainitun hakoneheinän lisäksi, kaksi pelargonia, elämäni kalleimman perennan, kylläkin erittäin kauniin saksanmiekkalilja 'Pink Attraction'in, Ruotsissa vuoden 2019 perennaksi valitun kyproksenmeirami 'Herrenhausen'in, kellukka 'Flames of Passion'in ja valkokukkaisen kuunlilja 'Snowflakes'in. Toinen pelargoni oli tuoksupelakuu 'Royal Oak' ja toinen kirjavalehtinen, jonka nimilappu hävisi kesällä jonnekin. Se kukki lohenpunaisin kukin, kun toin sen kotiin talvetukseen.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MUJIN CD-SOITIN.

Kesäisellä Tukholman matkalla tarttui mukaan Zetasin taimien ja Different Things:n lasipallojen lisäksi myös muuta mökille. Tukholman Åhlensin Muji oli väliaikaisessa paikassa supistetulla valikoimalla, uusi uljas myymälä avattiin muutama viikko käyntini jälkeen. Ajatuksenani oli ostaa Mujin leivänpaahdin mökille tuomaan paahdetun leivän kaipuuseen helpotusta.

Minulla on mökillä Mujin vedenkeitin, jonka muotokielestä tykkään ja saman sarjan paahdin olisi ollut toivottu. Leivänpaahdinta ei kuitenkaan ollut valikoimissa. No, onneksi Suomen Muji avautuu vielä tänä vuonna, joten säästyn suuremmalta raahaamiseltakin.

Ihan tyhjin käsin ei tarvinnut Mujista lähteä. Kaupassa oli osa tuotteita kovassa alennuksessa. Ostin kaksi hyväksi todettua Free Cut -sadetakkia, mökille musta ja kotiin valkoinen, vähän läpikuultava. Niiden hinta oli n. 3 euroa kappaleelta. Huikein löytö oli kuitenkin pitkään haaveilemani Mujin klassikko CD-soitin.

Olen himoinnnut soitinta jo monia vuosia, luultavasti sen tuotantovuodesta 2013 asti. Nyt se lähti empimättä mukaan kun hintaa oli jäljellä vain kolmekymppiä. Soittimen juju on sähköjohdossa, joka on samalla myös on/off-kytkin. Tämä malli on alkuperäistä paranneltu ja siinä on myös radio. Ensi kesäksi pitää tuoda mökille lisää CD-levyjä kuunneltavaksi taianomaisen Husky Rescuen Country Fallsin lisäksi.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MÖKKI JA PALSTA LOKAKUUSSA 2019.

Lokakuu on ollut poikkeuksellinen. Olen tähän mennessä käynyt palstalla vain kaksi kertaa, se on vähän, mutta se on toki kaksi kertaa enemmän kuin ei kertaakaan ja se on hyvä juttu. Syyn käymättömyyteen löydät Oravanpesä-blogista.

Syksy on tosissaan tullut ja syystyöt ovat hyvällä mallilla - kiitos vanhempieni, jotka ovat näinä kahtena lokakuun käynnillä auttaneet. Ehdin itse kaivaa osan daalian juurista ylös, tyhjentää ja pestä ruukkuja sekä viedä tavaroita mökkiin talvisäilöön, mutta paljon jäi vielä vanhempieni harteillekin.

Viime joulun kukka-asetelmasta jäi jäljelle pieni havu. Keväällä toin sen kotoa puutarhalle ja istutin yksin isompaan ruukkuun. Kesän aikana havu, onko sypressi, tuija vai mikä, on kasvanut enkä tietenkään raaskinut heittää sitä kompostiin, vaan istutin sen talvisäilöön lavankaulukseen. Saapa nähdä selviääkö talvesta ja keväästä.

Salaatti ja kaalit ovat vielä säkeissään. Seuraavalla käyntikerralla ne voisi myös laittaa kompostiin.

 

Huomioin, että palstaltani puuttuu selvästi ihana punertava syysväritys. Ainoastaan japaninverivaahtera 'Atropurpureum' toistaa lempiväriäni, mutta lisää on saatava. Mikähän olisi hyvä vaihtoehto pieneen pihaan?   

Lyydianmaksaruoho | Sedum lydium

Lyydianmaksaruoho helottaa vihreänä, sen vierällä on itselle pieni muistutus vuosien päähän.

Japaninkellovaivero | Pieris japonica 'White Rim'

Pieni japaninkellovaivero tulee uudella tavalla esiin, kun aiemmin kesällä kaivoin turhan isoksi kasvaneen ruusuherukan pois. Ruusuherukka sai uuden paikan ja japaninkellovaivero tilaa itselleen. Nyt jännitän miten tämän vähän talviherkkä kasvi selviää, kun ei ole toisen helmoissa suojassa. Toivottavasti se myös viimein kukkisi, sen lehdet ovat kauniit - pieni vaaleanpunaisen häivähdys on ihana, mutta ne kukat vasta söpöjä ovatkin. Olen ihastellut niitä Japanin matkoillani.

Tuoksuherneet kukkivat yhä. Nämäkin voisi kohta joutaa kompostiin, vaikka nyt kauniita ovatkin.

Syksyn suururakka, sipuleiden istutus, on siitä tietystä syystä tekemättä. Vähän hirvittää. Toivon, että talvi tulee tänä vuonna myöhässä Helsinkiin.

{2018}{2017} {2016} {2015} {2014} {2013} {2012}

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

ROMMIRUUKKU.

Luumupuuni tuottaa joka vuosi runsaan sadon ja joka vuosi ihmettelen mihin kaiken sadon laitan. Suuri osa menee suoraan kompostiin, sillä luumuissa on muumiotautia. Osan popsin suoraan puusta ja tein yhden piirakan. Yhden hengen taloudessa ei piirakoitakaan voi määrättömästä tehdä saati syödä. Hilloa olen kerran tehnyt ja tänä vuonna heitin ne syömättöminä pois - taisivat olla vuodelta 2012. Ystäväni haki viimeiset hedelmät.

Aiempina vuosina olen tehnyt luumulikööriä, mutta tällä hetkellä on useampi vuosikerta juomatta, joten jätin liköörihommat väliin. Kahtena viime kesänä puuta on karsittu, jotta sato vähenisi. Hassua tehdä näin, mutta pakollista.  

Tänä vuonna päätin upottaa osan luumuista rommiin ja tehdä vuoden tauon jälkeen rommiruukkua. Tein ensimmäisen satsin kaksi vuotta sitten ja unohdin ruukun kaapin peräällä, josta sen viime syksynä löysin. Maistelin luumuja kermavaahdon kera joulun alla ja miten taivaalliselta ne maistuivatkaan.

Rommiruukkua varten tarvitaan {tummaa} rommia, sokeria ja marjoja ja/tai hedelmiä. Rommiruukku kaiketi kuuluisi koota puutarhan eri antimista, lähtien mansikoista ja päätyen omeniin. Laittaa marjat ja hedelmät kerroksittain purkkiin, sitten lisätä sokeria ja rommia päälle.

Ehkä joskus vielä kokeilen muitakin puutarhan satoa rommiruukussa, mutta tänä vuonna käytin pelkästään luumuja. Halkaisin luumut ja poistin niistä kivet. Halkaistut luumut laitoin purkkiin, lisäsin sokeria noin suhteessa litra luumuja, 3-4 dl sokeria. Päälle rommia niin paljon, että luumut peittyvät.

Ensimmäinen luumukerros sokereineen lisätty. Lisäsin luumuja vielä kahteen kertaan, jotta purkki täyttyi. Luumut olivat ehtineet tiivistyä purkissa, joten toisella kerralla ei tarvinnut hirveästi rommia edes lisätä.

Tässä rommiruukku kolme viikkoa ensimmäisestä luumukerroksesta. Näkyy hyvin, että sokeri on hieman jo sulanut. Jatkossa purkkia pitää välillä varovasti käännellä. Asunnossani on vanhainaikainen kylmäkaappi, jonne siirrän rommiruukut odottamaan herkutteluhetkiä. Tein kokeeksi myös toisen satsin, johon käytin vaalean rommin jämät.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

PIENEN PUUTARHAN VESIAIHE.

Olen jo pidempään salaa haaveillut puutarhan vesiaiheesta. Keväällä vierailut japanilaisissa puutarhoissa eivät suinkaan vähentäneet unelmia, mutta realismi tuli väliin. Pieni palstani ei taivu karppilammikoksi astinkivien ja tekosaarten kanssa, mutta pienellä kekseliäisyydellä sai sentään jotain aikaiseksi.

Taisi olla Pinterest, joka tarjoili kuvan vanhasta ammeesta, johon oli tehty vesiaihe puutarhaan. Satuin kokeilemaan onneani ja tein onnekkaan Tori.fi haun. Parin kilometrin päästä kotoa löytyi myynnissä oleva amme. Otin myyjään yhteyttä ja vielä samana iltana hain ammeen.

Myyjä kertoi ostaneensa sinkkiammeen rouvalta, joka oli kertonut kylvettäneensä lapsiaan ammeessa 40-luvulla. Hauska tarina. Myyjä ihastui ajatukseen, että palju päätyy siirtolapuutarhaan. Kerroin tekeväni siitä joko vesiaiheen tai jos se vuotaa, niin sitten kukkaistutuksen.

Halusin vesiaiheeseen suihkulähteen. Sain etsiä tovin ennen kuin löysin pienen aurinkokennolla toimivat Saksan Amazonista. Sähkökäyttöinen ei tullut kysymykseen ja moni Suomessa myynnissä oleva tuntui olevan valtavankokoinen pieneen ammeeseeni.

Astian pohjalle levitin kerroksen hiekkaa ja kaksi isoa kiveä, joiden väliin asetin suihkulähteen suuttimen. Pitkin kesää hain optimaallista paikkaa aurinkokennolle, suihkulähde on hyvin herkkä ja se vaatii moitteettomasti toimiakseen täyden auringonpaisteen.

Kävin ostamassa akvaarioliikkeestä ammeeseen kasveja. Myyjä suositteli vesisalaattia Pistiaa, joka näkyy kuvissa. Ostin sitä kolme taimea ja se ehti lisääntyä mukavasti kesän aikana. Lisäksi ostin jättimiekan, {amazoninvesimiekka} Echinodorus bleherin, ja lumme, Nymphoides Zenkoi Red, {?} myyjän suosituksesta. Kaupan päälle sain mukaani huonokuntoisen vesipähkinän, Trapa natans, joka ilokseni toipui ja alkoi vähitellen kasvaa. Jättimiekka hieman kärsi matkalla akvaariosta ammeeseen ja kuivatti suurimman osan lehdistä, mutta hiekkaan istutettuna alkoi kasvattaa uutta versioa. Lumme sen sijaan ei viihtynyt ja lopulta se päätyi kompostiin.

Tukholman reissulla lomaillessa ostin koristeeksi lasipalloja, joita löytyi kolmea eri kokoa. Ne löytyivät Different Things -liikkeestä. Paria lisäkokoa olisi ollut tarjolla myös Rosendalsin puutarhassa, mutta en ollut varma mitä kokoa olin jo ostanut, joten jätin ostamatta.

Nyt syksyn tullen toin kaikki kasvit kotiin ja laitoin ne vanhaan narupurkkiin. Saa nähdä mitä tykkäävät. Ovathan ne akvaariokasveja, mutta miten vaativia ovat hoidon suhteen - se jää nähtäväksi {tai selvitettäväksi}.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

PORTINPIELEN SYYSISTUTUS.

Blogiyhteistyö: Huiskula

 
Se on vähitellen uskottava, että on syksy. Portinpielessä ollut punahattu-keijunkukka-heinä-istutus sai jatkoaikaa toisaalla, kun istutin ne kukkapenkkeihin. Heinän etiketissä ei lukenut nimeä, mutta siinä mainittiin sen olevan "winter hardy". Pakko siis kokeilla pärjääkö Suomen talvessa. Olen urakalla muutenkin tyhjentänyt ruukkuistuksia viime päivät. Osan olen kaivanut kukkapenkkeihin, jotkut lavankaulukseen, muutaman toin kotiin ja joidenkin kohtalona on ollut komposti.

Tein portinpieleen uuden, syksyisemmän istutuksen. Tällä kertaa laitoin kasvit isoon koriin. Kori on siitä kätevä, ettei se vaurioidu, vaikka tulisikin pakkasia. Lisäksi se antaa kivaa lämpöä muuten niin kirpsakan kylmänvärisille kukille.

Istutuksessa on yksi iso ja kaksi pientä riippamallista, valkoistaa calluna 'Clairea'*, kolme pinkkiä marjakanervaa* ja kolme syklaamia*, joista yksi on hempukan vaaleanpunainen ja kaksi ärhäkän aniliinia.

Koko ajan värit vähenee puutarhasta, joten tälläinen väripläjäys tekee hyvää, varsinkin heti puutarhaan saavuttaessa ja ohikulkijoiden iloksi. Naapurikin ehti jo kehua istutsta.

*Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MÖKKI JA PALSTA SYYSKUUSSA 2019.

Syksy saapui tänä vuonna yllättäen. Elin jossain harhassa, että kesää olisi vielä pitkälti jäljellä ja havahduin syyshommiin, kun tarkistin Instagramista milloin olen vuosi sitten tuonut pelargonit kotiin. Samassa postauksessa oli maininta myös mökkiin viedyistä tavaroista. Se ajankohta oli vuosi sitten viime viikonloppuna.

Viime lauantaina oli siirtolapuutarhassa kauden päättäjäiset ja sain juhlissa kutsun naapurin luo mojitolle! Ihan mahtavaa! Ekaa kertaa pääsin vierailemaan jonkun muun siirtolapuutarhamökissä. Ihan superhauskaa nähdä millaisissa oloissa muut mökkeilevät. Vietin yön mökillä ja se todennäköisesti jäi vuoden viimeiseksi. Sunnuntai valkeni sateisen koleana ja sateessa napsin kuukauden kuvatkin.

 

Kuvien ottamisen jälkeen kannoin pelargonit kolmea lukuunottamatta mökin sisään ja pakkasin kasseihin. Kaksi puutarhaan jätetyistä pelakuista on nimettömiä ja yhdessä on bakteeriäkämä. Yhteensä 24 pelargonia siirtyi talvetukseen. Lisäksi kannoin kasseihin seitsemän riippaorvokkia ja viisi käenkaalia. Riippaorvokeista kuusi on minipientä rönsyistä kasvatettua alkua, jotka luultavasti kuolevat kuivuuteen jossain välissä. Kannoin kotiin myös muratin, laakeripuun ja eukalyptuksen. Muratin oikeastaan vain itsetehdyn ruukun takia. Pakkasin kaikki kasvit siirtolapuutarhan vähän isompiin maitokärryihin ja työnsin kuorman kotiin. Nyt on kotona hieman tungosta...

Haluaisin pelastaa ja talvettaa kaikki ruukuissa olevat kasvit. Harmillisesti tila on rajallinen ja sitä on hyvin vähän. Neidonhiuspuun vien varastoon talveksi, jouluasetelmasta henkiin jäänyt havu on ehkä pakko ottaa sisälle. Mutta mitäs teen tuolle komeaksi kasvaneelle korteelle? Se ei taida talvehtia metallisaavissa. Houkuttaisi kantaa kaksi verililjapuuta sisälle, mutta pakko myöntää - ei ole tilaa. Ei ole tuolle ihanalle sulkahirssillekään. Istutin toisen maahan, mutta luin jälkikäteen ettei se kestä alle +5 lämpötilaa. Ja tuo ihana sammalmätäs, joka ei ilmeisesti kuitenkaan ole sammalta. Ehkä istutan sen lavankaulukseen, eihän sitä koskaan tiedä. Sama se heittääkö kompostiin syksyllä vai keväällä...

Olin ajatellut tuoda kukkakuormassa myös tekstiilejä, mutta sateen takia jätin ne vielä toistaiseksi mökille. Ensi viikonloppuna onkin urakoitavaa, kun pitää istuttaa ruukuissa olevia maahan ja lavankauluksiin, pestä ruukkuja, kantaa tavaroita mökkiin sisälle. Pitää ehkä ottaa vesiletkut jo irti, mutta vasta ruukkujen pesun jälkeen. Omenoita ja rypäleitäkin pitäisi kerätä.

{2018} {2017} {2016} {2015} {2014} {2013} {2012}

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest