VARJOLILJASTA NAAPURIN TARHA-ALPIIN JA KAIKKEA SILTÄ VÄLILTÄ.

03 heinäkuuta 2020


Varjolilja | Lilium martagon
Keväällä näytti, että varjoliljoja on tulossa ihan joka puolelta. Hassua, että enää ei näytä lainkaan siltä. Siirsin muutamat lämpäreet, muun muassa keskeltä vadelmapusikkoa toisaalle, mutta taisivat menehtyä. Onneksi sentään joku kukkii. Nämä ovat olleet puutarhassa ennen minua. Muistaakseni viime tai toissa vuonna istutin valkoisenkin jonnekin, mutta siitä ei ole havaintoa.

Marhanlilja | Lilium martagon 'Pink Morning'
Viime syksynä istutin kolme marhanlilja 'Pink Morningia', tämä taitaa olla yksi niistä. Ainakin muistiinpanot täsmäävät. Ihana.

Kiinanpioni | Paeonia lactilofra 'Duchesse de Nemours' (?)
Sitten pioneihin. Tämä on se murheenkryyni, seitsemän puskaa pionia, jota en ole halunnut. Onhan se ihan sievä, mutta se ei ole yksinään niistä lajeista, joita piti olla. Tiedän, olen kironnut tätä asiaa ennenkin. Lajike saattaisi olla 'Duchesse de Nemours' vai mitä mieltä olette? Kukkien sävy muuttuu kukinnan edetessä, alla olevassa kuvassa pidemmälle ehtineet kukat.

Kiinanpioni | Paeonia lactilofra 'Duchesse de Nemours' (?)
Olen päättänyt päästä ainakin joistain näistä seitsemästä puskasta eroon. Seitsemän samanlaista on kertakaikkiaan liian paljon pienessä puutarhassa. Kuuden tilalle saisin kuusi erilaista ihanaa pionia tai jotain muuta. Olen jo yhden luvannut naapurille.

Kiinanpioni | Paeonia lactilofra 'Festiva Maxima'
Toinen valkoinen, mutta häivähdyksellä aniliinia lienee 'Festiva Maxima', se on myös näitä puutarhan alkuperäisiä yhdessä ' Sarah Bernhardtin' ja alla olevan, tunnistamattoman kanssa.

Kiinanpioni | Paeonia lactilofra


Koska muillakin on blogeissa sekä pionien että ruusujen kuvia, niin tässä on palstani ainut maassa kasvava ruusu. {jos ei oteta huomioon juuriaan joka paikkaan vieläkin tunkevaa valamonruusua} Kaksi muuta ruusua on ruukuissa, 'Tove Jansson' ja 'Suviyö'. Tämä tummanpunainen on pikkuruinen, vaikka onkin näitä vanhoja kasveja. Se on viettänyt vuodet valamonruusun juurella, ehkä siksi se ei ole koolla pilattu.

Loistokärhö | Clematis Patens-group 'Omoshiro'

Viinilaukka | Allium atropurpureum

Kurjenkello | Campanula persicifolia
Vuoden teemana on vuohenkellon hävitys ja motolla: yksikään vuohenkello ei kuki. Tai jos kukkii, niin saa äkkilähdön. No, saa äkkilähdön joka tapauksessa. Hieman hillitymmin leviävä kello on kurjenkello. Tosin niitäkin olen muutaman nyhtänyt väärästä paikasta pois.

Kurjenkello | Campanula persicifolia
Ensimmäisen kerran näen valkoisen kurjenkellon puutarhassani. Aika kivaa! Tuossa vasemmalla saattaisi kasvaa yksi marhanlilja 'Pink Morning'

Ukonkello | Campanula latifolia
Toinen vanha kellokukkainen on ukonkello tai siksi sen ainakin kuvien perusteella kuvittelen. Se on kasvattanut kaksi erittäin tanakkaa ja pitkää vartta, toisin kuin hentoiset kurjenkellot. Tämä ei myöskään vaikuta aiheuttavan harmia liialla leviämisellä.

Tarha-alpi | Lysimachia punctata
Loppuun väripläjäys naapurista. Vaaleat pionit etualalla ovat minun puolella, kun taas keltaiset tarha-alpit naapurissa. Kätevää, kun kaikkea ei tarvitse itse omistaa, vaan voi ihailla naapureiden kasveja omalta tontilta. Muistelen kyllä, että tarha-alpia olisi joskus tälläkin puolella aitaa näkynyt, mutta olen vissiin kitkenyt sen tehokkaasti jossain vaiheessa kadoksiin. Samoin on käynyt tulikellukalle ja palavallerakkaudelle. Molemmat olisivat tervetulleita palstalle toisin kuin ehkä tämä keltainen.




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


10 kommenttia:

  1. Olisihan se mukavampi omistaa 7 erilaista pionia, kuin 7 samanlaista. Kolmannen kuvan punainen pioni saattaa olla Karl Rosenfield. Sopisi hyvin tuohon pionikattaukseen. Sen minäkin ostin Sarah Bernhardtin ja Festiva Maximan kera, kun ne olivat ne eniten tarjolla olleet.
    Kaivoin viime kesänä Valamonruusun pois ja mielestäni käänsin paikan tarkasti ja tehokkaasti. Silti joitakin versoja aina välillä nousee. Onneksi ne on kohtalaisen helppo kitkeä pois.
    Toivottavasti tarha-alpi ei tunge naapurin puolelta sinun puolellesi. Se on taitava ujuttautumaan ja valtaamaan alaa. Jostain syystä en tykkää siitä, mutta en ole kaivanut poiskaan. Kitken joka vuosi jonkun verran pois ja ajan sitä hiljalleen viimeiseen nurkkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isossa puutarhassa seitsemän samanlaista voisi olla ihan näyttävää, mutta pienessä ja keräilijätyypin puutarhassa ei. On liikaa ihania pioneja ja muita kasveja, joita haluan puutarhaani. Niille on "pakko" tehdä tilaa. Tuo nimetön tosiaan saattaa olla Karl Rosenfield. Voisin hyvin kuvitella, että edeltäjänit eivät välttämättä ole olleet samanlaisia kukkaintoilijoita vaan ovat tyytyneet perinteisiin lajeihin ja lajikkeisiin, jotka ovat olleet helposti saatavilla.
      Kaivoin valamonruusun pois viime vuonna sinä päivänä, jona kuun mukaan oli paras hetki näivetykselle. Ei se ihmeitä tehnyt, versoja on hirvittävän runsaasti, mutta enköhän siitä vähitellen pääse eroon.
      En tiedä mikä tarha-alpissa on, että se ei oikein ihastuta. Ei vaikka onkin perinneperenna. Tyydyn ihailemaan sitä aidan takaa ja toivon tosiaan ettei se leviä puutarhaani, kun sen kerran olen pois saanut, vahingossa kylläkin.

      Poista
  2. Pienellä tontilla 7 samaa pionia on kyllä paljon. Pionipuska vie aika paljon tilaa kukkapenkistä. Onneksi omaa puutarhaa voi muokata haluamakseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on, varsinkin jos tykkää haalia paljon eri lajeja ja lajikkeita. Sitä paitsi yksikään pioneista ei ollut sitä mitä piti.

      Poista
  3. Ymmärrän tuskasi pionin suhteen, palstalle seitsemän samanlaista on liikaa etenkin jos se ei ole ollut tarkoitus. Eikä auta vaikka kauniita ovatkin. Ihana varjolilja, oisikohan kenties samaa kantaa kuin omani jossa ei ole pilkkuja, vanha on sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se! Lisäksi yksikään seitsemästä ei ole sitä mitä piti, niin sekin harmittaa.
      Saattaa hyvin olla samaa kantaa. Näiden palstani alkuperäisten kasvien taustoja olisi kiva tietää, mutta jäävät pimentoon. Kaksi edellistä omistajaa ei enää ole täällä kertomassa ja heitä vanhemmat vielä vähemmän.

      Poista
  4. Taas mukava postaus. Nauratti tuo pioneiden määrä. Meillä täällä minun pitää melkein kaikkia lajeja ottaa aina tuo 7 kappaletta, että ne näkyisivät jonnekin (karrikoidusti). Pienellä palstalla on selvästi yliampuvaa, jos haluaa ihastella eri lajikkeita.
    Vuohenkellon kanssa jatkamme yhtenäistä sotaa omilla tiluksillamme, nyt olen tiukalla valvonnalla saanut sitä poistettua perenna-alueilta aika kattavasti. Nurmikkoa tutkimalla näkee, mihin ei missään nimessä kannata alkaa perustaa uutta perenna-aluetta. Täällä vanhassa miljöössä on menneinä aikoina selvästi nautittu helposti leviävästä kukasta.
    Tarha-alpia kokeilin joskus 20 vuotta sitten, ja vieläkin jostain nousee lehtiä, mitkä poistan heti. Jostain syystä en ole tähän mieltynyt lainkaan kaikesta kasvin elinvoimaisuudesta huolimatta.
    Hyvää heinäkuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi! Ymmärrän hyvin, että kun lääniä on enemmän kuin 250 neliötä kasvejakin pitää olla runsaammin kuin yksi, että näkyvät. Itse kun olen vielä keräilijä ja innostun muiden postaamista kasveista, niin haluan erilaisia eikä seitsemän samankaista pionia millään sovi, varsinkaan kun eivät vielä ole sitä mitä haluan.
      Menneinä aikoina perennoja ei varmasti ole ollut samalla tavalla saatavilla kuin nyt ja silloin on oltu tyytyväiisä, kun on löydetty edes joku hyvin viihtyvä kukka.
      Tarha-alpi ei oikein itseänikään viehätä, mutta toisaalta haluaisin pitää puutarhassa vanhoja perinneperennoja. Onneksi sitä löytyy ihan naapurista, se riittäkööt.

      Poista
  5. Voi miten kauniit kukat. Varjoliljani hävisi johonkin ihmeeseen. Se oli varkain tullut kukkapenkkiini mutta nyt kun katselin sen vointia niin se oli hävinnyt. Lieneekö sellainen piipahtaja pihalla vai mikä ihme?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa! Ehkä varjoliljasi pitää välivuotta tai jotain. Toivottavasti se vielä ilmaantuu puutarhaasi, vaikka sitten siementaimina vuosien päästä.

      Poista

Proudly designed by Mlekoshi playground