KUUPUUTARHA JA LÄHISTÖT.

11 kesäkuuta 2020


Kutsun kuupuutarhaksi mökin sivustan laattaterassin ja vedelmapuskien väliin jäävää aluetta. Tosiasiassa se on enemmän vuohenputken, vadelman ja mahonian valtaamaa aluetta, joita vastaan yritän taistella.

Viime kesänä isäni teki ja asensi kuupuutarhaan pergolantyyppisen köynnöstuen. Sen toisessa päässä kasvaa kuusama, lienee tuoksukuusama. Se on näitä nimettömiä alkuperäisasukkeja. Toiseen päähän on tarkoitus ohjata ennen syreenissä kiipeillyt villiviini. Keskimmäisen tolpan juureen siirsin viime kesänä humalan - huonolla menestyksellä. Se kuoli. Ostoslistalla on uuden hankkiminen.

Särkynytsydän | Lamprocapnos spectabilis 'Alba'
Olen menneinä kesinä istuttanut alueelle muutaman valko-kellertävän kasvin kuupuutarhan hengen mukaisesti. Yksi niistä on äitini tuoma valkoinen särkynytsydän.

Valkovarjohiippa | Epimedium x youngianum Niveum

Tämän vuoden hankinta, valkovarjohiippa, kukkii jo ihanasti. Takana siintää obeliski, johon olen ohjannut myös syreeneissä aiemmin kiipeilleen pienikukkaisen kärhön. Se on myös palstan alkuperäisiä kasveja. Istutin valkovarjohiipan kanssa samaan aikaan myös japaninhiirenportaan ja kanadanruohokanukan.

Molempia on ollut palstalla ennenkin. Ensimmäinen taisi kadota, kun leikkasin orapihlaja-aidan ja sen sijainnista tuli aurinkoinen varjon sijaan, se vain hiipui ja hiipui. Lopullisen lähdön se sai tänä keväänä, kun kaivoin vuohenkelloa. Unohdin varoa japaninhiirenportaan alkua.

Kanadanruohokanukan taas kuvittelin kuolleen talven aikana - hätähousu minä. Aiempi yksilö heräsikin henkiin, joten nyt niitä on sitten kaksi kuupuutarhassa. Puolestani saavat levitä. Joutuvat vain taistelemaan tilasta kielojen ja pikkutalvion kanssa, joita kumpaakin pitäisi karsia rankalla kädellä.

Tarhakullero | Trollius Cultorum-ryhmä 'Alabaster'
Hailakan keltainen tarhakullero 'Alabaster' on muutaman vuoden takainen istutus. On ollut jokseenkin haastavaa löytää valkoisia tahi vaaleankeltasia, enimmäkseen varjossa viihtyviä kasveja, joita vielä löytyisi lähitaimistoilta. Metsästys jatkuu.

Espanjansinililja | Scilla campanulata
Tarkkaan ottaen espanjansinililjat eivät sijaitse kuupuutarhassa, mutta voisivat tänä vuonna tulla sinne siirretyksi. Ovat nykyisellään sellaisella paikalla, että jäävät täysin huomioita ja se on sääli.

Kalliokielo | Polygonatum odoratum
Kalliokielokaan ei varsinaisesti sijaitse kuupuutarhassa, vaikka ei se kaukana ole. Pienessä puutarhassa tosin mikään ei ole kovinkaan kaukana.

Morsiusleinikki | Ranunculus aconitifolius
Morsiusleinikkejä minulla on kahdessa kohtaa, kumpikaan ei tosin ole kuupuutarhassa. Mutta voisi olla. Kuvan kasvi sijaitsee mökin toisella puolella auringossa, vaan toinen on omenapuun varjossa. Ja jäämässä pahasti myös serkkunsa nappiniittyleinikin varjoon.





Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


12 kommenttia:

  1. Ihania kasveja! Todella kauniita. Tuo Alabaster-kullero on aivan ihana, sitä minulla ei vielä olekaan, täytyy hankkia heti, kun tulee vastaan. New Moon otti ja häipyi monen vuoden jälkeen, viime kesänä löysin sille Cheddar-vastineen, mutta sen nimi ei ole niin runollinen ;-)
    Saniaiset ovat tosi hitaita nousemaan. Vasta viikonloppuna löysin minäkin japaninhiirenportaat. Alkuvuosina niitä aina jännityksellä odotin ja pelkäsin, että ovat kuolleet, mutta nyt tiedän jo, että tulevat todella myöhään. Rikkaruohonjuurien kaivaminen niiden seasta on varmasti ihan mahdotonta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Olen yrittänyt löytää New Moonia, mutta toistaiseksi tuloksetta. Se olisi ihana. Cheddar tosiaan ei ole kovin runollinen, mutta kovin herkullinen nimi. :)
      Saattaa olla, että japaninhiirenporras olisi ollut vielä hengissä, mutta unohdin sen kokonaan, kun raivolla kaivoin vuohenkelloa veks. :/ Onneksi löytyi uusi ja se vaikuttaa viihtyvän uudessa paikassa.

      Poista
  2. Suloiset kasvit! Tuo (omena?)puun kiemurainen runko on upea, oikea aarre. Tsemppiä rikkaruohojen hävitykseen! Vuohenkello on aivan mahdoton riesa, täälläkin sitä valitettavasti riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! Se tosiaan on omenapuu, yksi noista vanhuksista. Toivon niille vielä pitkää elämää. Vuohenkelloa sopii isoon pihaan, jossa se saa levitä rauhassa, ei puutarhaan, jossa sille on annettu rajattu tila.

      Poista
  3. En lakkaa ihailemasta kuviasi. Minäkin istutin itselleni sekä valkovarjohiipan että tarhavarjohiipan taimia, toivottavasti ne viihtyvät. Samoin kalliokielo on itselläni uusi alku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi! Varjohiipat ovat kylä ihania, jotenkin niin herkän sulokkaita.

      Poista
  4. Tuttuja kasveja. Istutin kolme Alabasteria tällä viikolla ja mietin jo tulivatko liian aurinkoon, kuinka varjossa kasvavat sinulla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minus Alabasterit saavat suoraa aurinkoa ehkä tunnin pari päivässä, jos paistaa. Muuten ne ovat aika varjossa.

      Poista
  5. Oi, oi, nyt ollaan mun lemppariväreissä! <3
    Mulla on tota espanjansinililjaa vaaleanpunaisena. Tuollaista valkoistahan tarvitsisin ehdottomasti.
    Myös vaalea tarhakullero, valkovarjohiippa ja morsiusleinikki ovat haavelistallani. Voi, miten paljon ihania valkokukkaisia kasveja onkaan olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä ollaan! :D Ehdottomasti tarvitset nuo kaikki valkoiset ihanuudet! <3

      Poista
  6. Kuupuutarhassasi kasvaa ihania kasveja. Valkovarjohiippa näyttää olevan monen suosikki. Itsekin istutin sitä pari viikkoa sitten. Toivottavasti kukkiikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between! Valkovarjohiippa on todella sievä ettei ihme, jos moni siitä tykkää. Oman valkovarjohiipan runsas kukinta heti istutuksen jälkeen on ihmetyttänyt ja ihastuttanut. Toivottavasti sinunkin pian kukkii!

      Poista

Proudly designed by Mlekoshi playground