MÖKKI JA PALSTA ELOKUUSSA 2022.

Tätä kirjoittaessani alkaa kuudes peräkkäinen viikkoni siirtolapuutarhassa, kolme yötä olin välissä vanhempieni luona käymässä, mutta kotona olen käynyt vain pesemässä ja vaihtamassa vaatteita, hakemassa postia ja kastelemassa kukkia. Kuvittelin mökkeilyn keväällä hieman toisenlaiseksi. Ei varsinaisesti olisi pitänyt tulla yllätyksenä näin 10 siirtolapuutarhakesän jälkeen, mutta pääsi kyllä yllättämään siirtolapuutarhurin. Kuvittelin keväällä istuvani iltaisin mökin edustan penkillä, kirjaa lukien ja viiniä siemaillen. Kuvaisin paljon ja päivittäisin ahkerasti blogia. Kävisin siirtolapuutarhassa iltakävelyillä.

Syyshortensia | Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Totuus on ollut toisenlaista. On ollut päiviä ja iltoja, kun on ollut niin kuumaa ettei mitään ole jaksanut tehdä. Mökin perustoimintoihin menee yllättävän paljon aikaa, tiskaus ei ole niin yksinkertaista, kun harmaavedet pitää kantaa kompostiin. Mison kakat pitää kiikuttaa lämpökompostoriin ja mieluiten nopeasti. ;) Joka aamuinen ja iltainen istuinpehmusteiden ja pöytäliinojen levitys ja keräys, välillä myös päivällä, kun sade yllättää. Tämä puuha toki on omaa turhamaisuuttani. Näyttää vain paljon kauniimmalta, kun tuoleissa on pehmusteet (peittävät liat, joita joku laiskuri ei ole jaksanut hinkata pois) ja niille on kivempi istahtaa.

Syyshortensia | Hydrangea paniculata 'Diamant Rouge'

Puutarha on tänä kesänä vaatinut kastelua useita kertoja viikossa. Toki on omaa vikaa, kun ruukkuja on runsaasti, mutta rakastan ruukkuryhmiä, niiden suunnittelua ja asettelua. Olen myös istuttanut maahan kasveja, yllättävän monta pensasta ja puuta palstan kokoon nähden. Kaikki tänä vuonna istutetut, myös perennat, ovat saaneet vettä sekä hanasta että keräämistäni sadevesiastioista. Tänä kesänä olen myös kunnostautunut kesäkukkien kastelulannoituksen kanssa. Tasapaino säilyy, kun tällä kertaa hyötykasvit ovat jääneet tyystin ilman ja se on näkynyt sadossa. 

Valkosipulit ovat surkeimmat ikinä. Porkkanoita kasvaa neljä, jotka ajattelin jättää talveksi maahan ja katsoa tekisivätkö ne ensi vuonna kukkia. Perunoista 'Timot' kasvoivat heikosti, kaksi saavia kaadoin jo multineen maahan eikä pottuja ollut nimeksikään. Ne vaivaiset, jotka löysin näyttivät hieman epäilyttäviltä ja päätyivät suorilta kompostiin. 'Mulberry Beautyt' kasvavat lavoissa ja ainakin aurinkoisemmalla paikalla ovat kasvaneet komeiksi ja kukkivatkin. Potut olivat valtavia, ei mitään söpöjä, pieniä uusia perunoita. Kumina on jäänyt kolmen sentin korkuiseksi kuten myös kehäkukat. Tomaatteja olen saanut kaksi, ne olivat halkeilleet ja joutivat suoraan kompostiin. Lisää on kyllä tulossa, kunhan punastuvat.

 

Suurin aikasyöppö on kuitenkin ollut työpäivät. Kahden vapaan kesän jälkeen olin jo unohtanut miten paljon päivästä häviää työnantajalle. Olen saanut tehdä enimmäkseen töitä etänä, jolloin ei aikaa ole kulunut työmatkoihin. Lähipäivinä työmatkaan mökiltä menee päivässä yhteensä noin tunti ja 20 minuuttia. Ja jos matkalla vielä käy kaupassa tai asioilla, onkin ilta jo pitkällä, ennen kun pääsee puutarhaan. Harvemmin olen jaksanut työpäivän jälkeen avata omaa tietokonetta, kun olen ensin naputellut 8 tuntia työkonetta.

Kun sitten työpäivä on ollut ohi ja olen päässyt mökille, en ole hirveästi raaskinut käydä missään, koska Miso odottaa ulos pääsyä. Monta iltaa olen seissyt kännykkä kädessä ja tuijotellut toisella silmällä ruutua ja toisella Misoa. En edes uskalla ajatella kuinka paljon aikaa on tuhraantunut Mison vahtimiseen tai etsimiseen.

Puutarhassa olen kitkenyt sieltä täältä, aina Misoa vahtiesessa, riippuen missä kissa on milloinkin vaaninut. Suuremman puhdistustyön olen aloittanut pohjoissivun pionimaassa. Olen kaivanut pioneja ylös, jotta olen saanut rauhassa kaivaa vuohenkellot ja -putket ylös. Tänä vuonna olen myös alkanut kerätä mukulaleinikin mukuloita. Siinäpä järjetön homma! Mukulaleinikki kasvaa ryppäinä, jotka hajoavat helposti pieniksi, yksittäisiksi mukuloiksi. Niitä olen sitten noukkinut yksitellen. Toivon että vaivannäköni näkyy edes hieman ensi keväänä.

Pionimaan pionit - ne seitsemän samanlaista - kohtaavat varmasti karsintaa. Heikoimmat purkitan ruukkuihin ja komeimman jätän, ehkä jopa kaksi. Väärien valkoisten kaveriksi päätynee väärä vaaleanpunainen ja Turun reissulta FLÖRistä ostamani pioni 'Tom Cat'. Jätin sen kaksi vuotta sitten ostamatta ja se on harmittanut siitä asti. Nyt korjasin tilanteen, vaikkei meiltä kolleja löydykään. Olen ehkä vähän salaa alkanut kerätä kissoihin liittyviä kasveja. 

Tiikerililjan ostin keväällä, koska tiikerin vuosi, mutta sipuli/mukula ehti nahistua eikä siitä ole näkynyt vilaustakaan multiin peittelyn jälkeen. Sittemmin olen lukenut, että liljat (käsittääkseni Lilium-suku) ovat pahin kasvi kissoille. Ne aiheuttavat pieninäkin määrinä vakavia maksavaurioita (vai oliko munuais). Pelästyin tästä hieman. Miso ei syö kasveja, mutta ilmeisesti siitepölyn putoaminen turkille ja siitä nuoleminen voi olla kohtalokasta. Nyt punnitsen uskallanko istuttaa enää lisää liljoja puutarhaan. Varjo- ja marhanliljat ovat ihania ja toivoisin niitä lisää puutarhaan. Yhdeksän kesän aikana ei ollut Siirin kanssa mitään ongelmia, tokikaan en tiennyt olla asiasta huolissaan.

Daalia | Dahlia 'Bishop of Leicester' 

Kunnostamani pionimaa ei varsinaisesti ole ihanteellinen pioneille, se on omenapuiden varjossa ja sinne pitäisikin löytää varjoisammassa viihtyviä kasveja. Sielläkin tulee olemaan hyvin tilaa uusille kasveille, ehkä jollekin ihanalle pensaalle myös. Se jää ensi vuoteen, jos vain saisin loputkin penkistä siivottua. Nyt näyttää sääennusteet siltä etten jaksa eväänikään liikauttaa seuraavien päivien aikana.

Daalia | Dahlia 'Bishop of Leicester' 

Kasvihankinnoista puheen olleen, minulta on edelleen kukkasipulit tilaamatta ja mietin onko jo liian myöhäistä ja kaikki herkut menneet jo. Tein jo hyvä tovi sitten listan mitä haluan ja klikkailin sipuleita ostoskoriin. Kassalla loppusumma näytti aivan liian suurta summaa ja jäi tilaus toteuttamatta. Pitäisi karsia reilulla kädellä, mutta miten ihmeessä siihen kykenee, kysyn vaan.

Pidän palstani kasveista kirjaa tietokoneella, merkitsen uudet kasvit listaan ja sijoitan ne puutarhan pohjakarttaan. Sitä ennen olen kirjoittanut istutuspäivän, sekä suomen- että latinankieliset nimet, hinnan ja ostospaikan ylös vihkoon ja piirtänyt summittaisen paikkamerkinnän. Otan myös taimilapusta kännykällä kuvan ja toisen kuvan, jossa näkyy taimen sijainti palstalla. Erittäin hyvä systeemi, jos vain toimii näin. Tänä vuonna olen vain ottanut kuvat. Koska luulin pitkään, että vihkoni oli kotona, kunnen löysin sen epämääräisestä pinosta - mökistä. Sitten en vain ole saanut aikaiseksi, koska en halua aloittaa kirjauksia kesken kauden ja haluan istutusten etenevän kronologisesti. Ehkä joku sadepäivä ryhdyn kirjaamaan kasveja vihkoon keväästä alkaen.

Kännykässä siirrän tai siis yritän muistaa siirtää kuvat kännykän Kesäpesään istutetut -kansioon, josta on hyvä lunttailla kasvien nimiä blogia ja Instagramia päivitäessä. Yksi tällainen kuva pelasti, kun pengoin 'Bishop of Leicester' -daalian nimeä tätä bloggausta varten. Olin kyllä listannut vihkoon kaikki viime vuonna istuttamani, paitsi tämä yhden. Onneksi kuvista löytyi vastaus ja nimi daalialle. On muuten erityisen hieno sävy piispassa. Pitää myös lisätä ruukkuun nimilappu. Daaliolla pitäisi kaikilla olla nimilaput, eipä ollut.

Toivon, että olisin aloittanut tämän edellä kuvatun systeemin aikaisemmin ja ollut huomattavasti systemaattisempi ja tarkempi kirjauksissa. Koska rakastan luonnoskirjoja ja muistivihkoja, olisi ihanaa ja mielenkiintoista nähdä millaisia muistiinpanoja ja miten kukakin niitä tekee. Omassa systeemissä on parantamisen varaa ja olisikin kiva kuulla miten sitä voisi kehittää paremmaksi. Kiinnostaako ketään muuta aihe?

 Tähtikesäputki | Orlaya grandiflora

Loppuun vielä kesän lemppari esikasvatetuista - tähtikesäputki. Ehdottomasti jatkoon, vaikka en aiokaan esikasvattaa ikinä enää mitään. Heh, keväällä olen varmaan taas jo eri mieltä ja siemenpussit sen kuin rapisee ja multa pöllyää.

Tulipa pitkä sepustus. Onnittelut, jos selvisit lukemalla tänne asti. Joskus iskee flow kirjoittamisen suhteen ja tällä kertaa edes kastelut ja roskien viennit eivät katkaisseet sitä. Ihanaa elokuuta ystävät!

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

BLOGGAUS SUUNNITTELUN VAIKEUDESTA.

Olen pitkään surkutellut ettei puutarhassani ole enää paljoakaan maata mihin istuttaa. Tänä vuonna olen tajunnut, että kyllä sitä on. Sitä pelkkää multatilaa on tälläkin hetkellä niin paljon etten raaski ostaa tarpeeksi kasveja, joilla saisi peitettyä mullan. Ja muokkausta ja siistimistä odottavia alueita on muutamakin. Tietenkään tilaa ei ole älyttömästi, jos vertaa pihoihin, joissa lääniä on koko puutarhaani verraten kymmenen kertaa enemmän, mutta kukitettavaa riittää ja rahaa saa palamaan.

Huomasitko edellisestä kuvasta tämän tikkailla tähystelijän?

Olen myös huomannut, että innostun vain harvoista kasveista ja välillä on vaikeaa hankkia ostoslistalla olevia ns. taviksia, jos tarjolla on jotain erikoista, harvinaista tai nimessä on jotain Japaniin liittyvää. Miksi kaikki erityisen hienot kasvit ovatkin aina vaikeasti Suomen oloissa pärjääviä, kellarissa talvetettavia tai muuten hankalia? 

Ongelma tuntuu olevan myös löytää oikean valo-olosuhteen kasveja oikeaan paikkaan. Olen tajunnut, että puutarhani on melko varjoisa hedelmäpuiden takia. Potagerkin on vähän turhan vähän aurinkoa saava. Ihastun aina paahteessa tai vähintään auringossa viihtyviin. 

Haasteellista on myös ottaa huomioon kasvien korkeudet. Pitkiä huituloita tuntuu olevan paljon, sellaisia alta polven korkuisia huomattavasti vähemmän (keijunkukat ovat kivoja, mutta niitä on palstallani erilaisia riittämiin). Tai ei ainakaan löydy oikeassa värissä. Saati sitten, että saisi osumaan kukinnan oikeaan aikaan naapurikasvin kanssa, jotka olisivat täydellinen match. Olen laiska siirtämään kasveja ja oikeastaan inhoan tehdä turhaa työtä, niin haluaisin kerralla osua oikeaan kasvien suhteen. Siirtämisessä on kuitenkin aina riski menettää kasvi. Pitänee opiskella puutarhuriksi, jotta osaisi paremmin yhdistellä kasveja.

Olen yrittänyt miettiä mökin edustapenkin kasvien väritystä ja kokoja huolellisesti. Siksipä siinä onkin useammalle kasville tilaa, kun sopivia ei ole löytynyt. Siinä kasvaa purppuraheisiangervo 'Tiny Wine', peruukkipensas 'Lilla' ja liljakanukka 'Satomi Compact'. Ne ovat kaikki vielä aika pieniä ja sellaiseksi jäävätkin. Niiden seuraksi pitäisi löytää väreihin sopivia perennoja, jotka eivät peitä pensaita ja liljakanukkaa. Siirsin jo yhtä luppiota ja kaivoin pionin pois.

Siksipä tässä ei ole kuvia mökin edustapenkistä, koska liian paljon on pelkkää multaa. Sama homma mökkipolun kukkapenkkien kanssa. Niissä on isoja aukkoja kuunliljojen lähdön jälkeen ja myös viime talven. 

Magnoliamaassa on pari aukkokohtaa. Toiseen haluaisin siirtää japaninkellovaiveron, joka on sellaisen polvenkorkuisen perennan kokoinen ja jonka olen istuttanut aidan viereen ajatuksella, että siitä tulee korkeahko pensas. Ei taida tulla. Japaninkellovaivero on näitä herkkiksiä, mutta on kuitenkin viihtynyt paikallaan jo useamman vuoden. En tiedä uskallanko ottaa riskiä sen siirtämisen kanssa. Näistä kahdesta aukkopaikasta huolimatta olen melko tyytyväinen magnoliamaahan. Siitä on tullut ihanan villi ja runsas. Ihan tuurilla.

Sellaista samanlaista runsautta ja hallittua villiyttä haluaisin myös muualle. Mökkipolun aidan puoleinen kukkamaa on ongelmallinen sinne istuttamieni nuorien pensaiden takia. Minun jotenkin vaikea yhdistää vielä kovin matalien pensaiden kaveriksi mitään. Osa perennoista on suurempia kuin pensaan alut, mutta ovatko kuinka kauan? Jos istutan muhkean luppion pensaan taakse, jääkö se sinne pimentoon muutaman vuoden päästä. Entä kärsiikö nuori pensas perennoista, jotka valtaavat tilaa, ainakin toistaiseksi. Tässä taas tarvittaisiin niitä matalia kasveja.

Ymmärrän, että ratkaisu olis palkata ammattilainen auttamaan, mutta kun ei ole ylimääräistä rahaa, on pakko itse ratkoa ongelmat. Siispä jatkan kasvien ostoa suunnitelmien mukaan, houkutusten johdattelemina, suunnitelmissa joten kuten pysyen ja hitaasti harkiten, kunnes vastaan tulee taas joku pakko saada -kasvi. Kohtalotovereita?

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MÖKKI JA PALSTA HEINÄKUUSSA 2022.

Heinäkuu on kulunut mökkeillen ja puutarhasta nauttien, sen mitä työpäivän jälkeen on jäänyt aikaa. Siitä iso osa menee joko seistessä Mison lähettyvillä tai Misoa etsiessä. Kertaakaan kissa ei ole vielä (huom. vielä) yrittänyt ylittää aitaa tai porttia. Palstan sisäpuolella riittää vielä tutkimista ja saalistettavaa. Miso sen sijaan on keksinyt kiivetä omenapuihin - tietenkin - kissat rakastavat korkeita paikkoja. Siirin aikaan omenapuissa oli verkkoesteet ja harkitsen niiden uudelleen käyttöönottoa.

Operaatio: kuunliljojen kaivuu on edennyt muutaman metrin. Vasemmalla puolella on vielä varmaan kymmenisen metriä jäljellä. Oikealla näkyy metrin tupas, jossa on kasvanut punahattuja kuunliljojen seassa. Tänä vuonna punahattuja ei valitettavasti näy. Harkitsen olla kaivamatta kuunliljoja vielä pois, jos olisi punahattujen siementaimia jemmassa maassa. Olen yrittänyt etsiä sellaista perinteistä punahattua, lienee lajikkeeltaan 'Magnus', mutta turhaan. Kaikki puutarhamyymälät ovat tällä hetkellä täynnä komeita erikoisuuksia.

Syysleimut ja -hortensia ovat kukassa. Syysleimuista viime vuonna siirtämäni, palstan vanhat, kuolivat. Harmittaa. Vaaleanpunainen ja valkoinen on sentään vanhoista vielä hengissä. Sain alkukesästä naapureilta jotain ärhäkän väristä, joka vasta aloittelee. Syreenileimu on myös vielä tiukasti nupulla.

Olen parin viime vuoden aikana laittanut uusiksi tätä mökin edessä olevaa kukkapenkkiä. Siinä kasvoi valtava valamonruusu, jonka jäljiltä on runsaasti tilaa. Olen istutellut harkiten kasveja, yrittäen pitää jonkinlaisen punaisen langan mielessä. Se on vaikeaa, kun mielessä on tiettyjä kasveja, ei niitä ikinä löydä silloin kun etsii, mutta löytää kaikkea muuta, joille ei todellakaan ole suunniteltua paikkaa. 

Tuohon penkkiin olen suunnitellut liljakanukan. Kolme vuotta sitten jätin penkkiin tilaa ostamalleni liljakanukalle. Se talvehti kaksi talvea kellarissa, mutta nyt kolmas eli viime talvi oli sille liikaa. Olisin tänä kesäni istuttanut sen maahan. Löysin kuin löysinkin tilalle uuden. Ostin Zetasista vaaleanpunaisen 'Satomi Compact' -liljakanukan, joka oli vielä parempi kuin tavallinen valkoinen ja vielä pienikokoiseksi jäävä. Ainut ongelma on, että se on näitä herkkiksiä, joiden talvehtiminen on epävarmaa. Otin riskin ja istutin sen maahan kellarissa talvettamisen sijaan. Kellarissa on jo nyt ahdasta. Pitää viritelle sille verkko ympärille, pakkaspeitto ja talvisuojaturvetta. Ja pitää peukalot pystyssä, sormet ristissä ja tehdä kaikki taiat. Pieni puu oli ostaessani kukassa ja se oli pökerryttävän kaunis. Toivon niin näkeväni sen uudestaankin kukassa.

Potagerin daaliat ovat hyvässä kasvussa ja niissä on jo nuppuja. Lempparit olen yrittänyt istuttaa kauneimpiin ruukkuihin.

Tämä vuosi ei ole kosmoskukkien. Kosmokset ovat jääneet naurettavan mataliksi, lisäksi kukat ovat pieniä. Kylvin useampaa sorttia, vaikuttaa että vain yksi lajike kukkii. Osa siemenistä oli vanhoja, liekkö se vaikuttanut itävyyteen.

Herneet ovat sentään hyvässä kasvussa. Niiden vieressä on rivi kehäkukkaa, joka on edelleen parin sentin taimivaiheessa. Sama toisessa laatikossa perunoiden vieressä olevien kehäkukkien kanssa.

Tarhamaltsan ja tarhasuolaheinän ostin Louhisaaren kartanosta Askaisista. Tarhamaltsan ostin pelkästään upean värin vuoksi. Minulla kesti vähän turhan kauan istuttaa ne, kun en osannut päättää paikkaa. Monivuotiset ovat hankalia viljelykierron suhteen.

Misosta on tullut puutarhakissa. Sitä ei meinaa millään saada iltaisin sisälle. Enkä ihmettele, en itsekään haluaisi mennä sisälle ennen kuin on pimeää, jos sittenkään.

Pulleassa punasaviruukussa on vaaleanpunaisen sinisade. Haave, jonka kuvittelin jäävän vain haaveeksi. Toki kasvi ei ole vielä kukkinut, eikä ole varmaa, että onko se vielä ensi keväänä hengissä, mutta nyt on edes se mahdollisuus. Olen haaveillut vaaleanpunaisesta sinisateesta keväästä 2019 alkaen, kun sellaisen näin japanilaisessa Ashigakan kukkapuistossa. Siellä oli yhdistelmä vaaleanpunainen liljakanukka ja vaaleanpunainen sinisade vierekkäin. Oravanpesä-blogista löytyy todistusaineistoa tästä pökerryttävän ihastuttavasta yhdistelmästä. Sinisateen aion talvettaa kellarissa sinisen kaverina (ja parin japaninvaahteran). Pitäisi jo alkaa tehdä tilaa kaikille, syksy on lähempänä kuin haluan ajatellakaan. Ja minä siis rakastan syksyä.

Pelargonikokoelma majailee kahta lukuunottamatta perunalaatikoissa mökin eteläseinustalla kuten aina ennenkin. Poikkeuksena Pelargonium tomentosum ja pseudoglutinosum, P. tomentosumin tiedän viihtyvän varjoisemmassa ja pikkutaimi onkin rehevöitynyt mukavasti. P. pseudoglutinum taas vaatii normaalia pelakuuta enemmän vettä ja sitä on helpompi pitää silmällä puutarhan ruukutuspöydällä. Se käpristää lehdet veden puutteessa, enkä halua menettää sitä vain sen takia etten ole muistanut kastella. Nyt se osuu silmiin aina, kun käyn hakemassa vettä. Samalla voi lorauttaa sille juotavaa. 

Vaaleanpunaisen sinisateen tulo laittoi yrttiruukut uuteen järjestykseen. Nyt ne sijaitsevat pienen kuormalavan päällä mehipuu seuranaan.

Olen ostanut aika monta hurmesilkkiheinää. Nyt luovutin ja istutin sen mökkipolun varrelle Risu no enin sijaan. Josko tämä paikka olisi sille mieleen. Ainakin ilta-aurinko saa sen upeasti hehkumaan.

Bloglovin temppuilee taas, todella ärsyttävää. Se oli hetken toiminnassa ja sitten taas rikki. Yritän nyt Bloggerin kautta saada blogeja hitaasti ja varmasti luettua aina kun Mison etsimiseltä ehdin.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

PIENEN METSÄPUUTARHAN ALKU.

Olen nyt ollut yhtä mittaa lähes kolme viikkoa mökillä. Kuten aiemmin mainitsin, teen koko kesän töitä, sillä lomaa ei ole kertynyt, kun aloitin uudessa työssä huhtikuussa. Mökin kuistilla on työpisteeni, kun käännän päätä 90 astetta vasemmalle näen tämän yllä olevan näyn. Voi että, kuinka se ilahduttaa. 

Kaivoin alkukesästä jättipoimulehden ympäristöstä pikkutalviota ja kieloja pois. Laatoitettua tilaa tuli vähintään puolikas laatan mitta esiin pikkutalvioiden alta. Tilaa tuntui tulleen hurjasti lisää, vaikka todellisuudessa ei missään tapauksessa puhuta edes metrin siivusta. 

Multatilan ja laatoituksen väliin ladoin keräämiäni kiviä. Kerrankin oli "tilpehöörit" lähellä, kun inspiraatio iski! Ja hitsit miten siisti ja huoliteltu ilme kivireunuksesta tulikaan. Pidän sellaisesta siististä kurittomuudesta. Jonkun asian pitää olla skarppi, että muut voi olla sikin sokin ja heikun keikun. 

Jättipoimulehden alun sain edelliseltä naapuriltani, se on vuosikaudet sinnitellyt pikkutalviomaton keskellä hädin tuskin hengissä. Nyt jättipoimulehti on venynyt ennätysmittoihin. Olenkohan vapauttanut pedon vankeudesta ja kohta on leviämisongelma? Kuvien ottamisen jälkeen olen leikannut varmuudeksi kukat maljakkoon, sillä vuohenkello-ongelma on opettanut varovaisuutta. Kuten kuvasta näkyy jättipoimulehden suojissa piilottelee sekä kuunliljaa että kieloa, jotka kyllä saavat lähdön.

Voi olla, että siirrän jättipoimulehden jonnekin toisaalle, sillä toivon tähän sellaista metsäpuutarhahenkistä aluetta. Tämä kohta on mökin varjossa ja omenapuun alla. Tässä on kasvanut ihana 'Double Ellen' -jouluruusu, jonka jo keväällä julistin kuolleeksi. Ilokseni pikkutalvioiden alta löytyi useampi jouluruusun alku, joilla niilläkin on nyt helpompi kasvaa, kun tilasta ei tarvitse tapella pikkutalvion kanssa.  Olen istuttanut jouluruusun kaveriksi jo metsäalppikellon, jonka toin Zetas'ista, vaskivarjohiipan, jonka ostin Ulriksdalista ja himalajanesikon.

Ruukuissa ilahduttaa ensimmäinen syyssyrikkä ja syyshortensia 'Limelight'. Jälkimmäiselle mietin paikkaa puutarhassa, ensimmäisen kanssa pohdin istutanko maahan vai talvetanko ruukussa. Limelight on niin pieni ja sievä, mutta eihän se tuollaiseksi jää. Täällä pienessä puutarhassa ei toivota jättipuskia, vaan sellaisia hillittyjä ja somia pensaita, jotta mahtuu mahdollisimman montaa sorttia.

Kalliokielot on tänäkin vuonna kalutut. Niihin iskee joku toukkaparvi ja syö kaiken. Niille kelpaa lisäksi rusokalliokielo. Toivottavasti toukista kehittyy jotain tärkeitä perhosia.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest