Seitsemän vuotta sitten allekirjoitin kauppakirjan siirtolapuutarhapalstasta. Avaimet mökkiin olin saanut jo aiemmin, sillä mökkiä myyneet halusivat jonkun ottavan puutarhan pikaisesti hoitoonsa. Palstalla oli juuri vadelmat kypsyneet.
Kävin aluksi poimissa viimeisiä mansikoita ja vadelmia vähän salaa ja arastellen - palstahan ei vielä virallisesti ollut minun. Olin myös ihan varma, että kauppa ei jostain syystä tapahtuisikaan ja minua olisi huijattu. Kaikki tuntui olevan liian hyvää ollakseen totta. Olin löytänyt siirtolapuutarhapalstan edullisesti, vain kuukauden etsimisen jälkeen. Pariskunta, joka hoiti perikunnan puolesta myyntiä oli aivan liian herttainen.
Kaupasta tuli totta ja virallista, ilmaan mitään huijauksia. Vain muutama mutka, jotka aiheuttivat silloin ahdistusta.
Loppuheinäkuu meni vattuja poimiessa - niitä tuli ensimmäisenä vuonna yli 20 litraa. Nykyään vadelmapuskia on jäljellä enää neljännes silloisesta. Loppukesä meni ihmetellessä mitä kaikkea puutarhassa kasvoikaan ja mökin pintaremonttia suunnitellessa. Mökki oli nuhjuinen, enkä viihtynyt siellä lainkaan. Isäni remontoi mökin sisäpinnat seuraavana kesänä.
Naapuripalstojen mökkiläiset ottivat minut uteliaina vastaan. Sain kyselyjä muun muassa olenko palstan edellisen omistajan sukulainen ja mökin hinta kiinnosti. Usea korosti, että hommaa sitten riittää. Silloin ajattelin, että taitavat pelotella aloittelijaa, mutta oikessahan he olivat. Työtä riittää, eikä se tekemällä lopu. Pitää vain pitää sopiva tasapaino puuhastelun ja oleskelun kanssa.
Sain myös kuulla, että palstani on entinen palkittu mallipuutarha. Ilmeisesti kuitenkin vuosien ja parin omistajan takaa. Ehkä sieltä on perua hyvä kasvumaa, siirtolapuutarha on kuulemma savimaata, mutta vielä en ole itse saveen törmännyt. Samoin joku on selvästi joskus miettinyt kukkia ja kukkamaita, mutta sitten vadelmat ovat ottaneet osin ylivallan ja puutarha on ehtinyt villiintyä.
Ja sitten palstalle tuli häärimään tyyppi, joka istuttelee kaikkea ja joka paikkaan. On perinneperennoja, blogihittejä ja japanilaisia herkkiksiä sulassa sovussa. Se raahaa kaikkea romua pihaan ja istuttaa perunoita ämpäreihin. Lisäksi sillä on sellainen otus, josta ei oikein kukaan tiedä onko kissa vai koira ennen kuin kysyy. :)
Seuraa Oravankesäpesää: Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest
