MURUSEN MÖKKIKESÄ.

Usein kysyttyjä kysymyksiä Murusen mökkeilystä: 

Onko kissa palstalla vapaana?
On, Murusella on kaulapanta, jossa kulkunen ja yhteystietoni. Ja hämärään aikaan valo. Palstani on aidattu noin metrin korkealla jyrsijäverkolla.

Eikö se mene yli siitä? 

Varmasti, jos haluaa. Metrin loikka ei ole kissoille mitään. Toistaiseksi puutarhan 250 neliömetriä ovat riittäneet. Kerran ole yllättänyt neidin istumasta portin pylvään päältä katselemassa ohimenevää kulkuväylää sillä silmällä.

 

Onko Murunen karannut? Ei ole, paitsi yhtenä juhannuksena, kun joku kävi avaamassa porttia muutaman kerran. Silloin kävin noukkimassa kissan muutaman metrin päästä palstastamme. Onneksi ei olut ehtinyt pidemmälle. Tämän jälkeen porttiin lisättiin hakanen myös portin sisäpuolelle, jota käytetään, kun kissa on palstalla.

Tykkääkö Murunen olla mökillä?
Tykkää! Vai miltä yllä olevan kuvan kissa näyttää, nauttiiko se? :)

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MÖKKI JA PALSTA LOKAKUUSSA 2017.

Lokakuu, lempikuukauteni. Viime viikot ovat tarjonneet paljon vettä, mutta myös vähän aurinkoa, kuten kuvista näkyy. En valita, koska säästä on turha ruikuttaa - sille kun ei vaan voi mitään. Kunnon vermeet päälle ja ulos, on ollut lämmintä. Voin sanoa näin, sillä olen pyöräillyt joka paikkaan, kuten töihin kaatosateessa ja useampana päivänä. :)

Olen siirtänyt yrtit ja maahumalan ruukuista lavankaulukseen. Yhteen istutan talvivalkosipulit ja valeistutan siemenkylvöt. Myöhään istutetut kehäkukat ovat olleet kuukauden samannäköiset - ei yhtäkään kukkaa. Ensi vuonna sitten vähän aikaisemmin istutushommiin.

Ruukuissa olleet tuoksuherneet ovat olleet hurmaavia. Aika vähän ne ovat kukkineet, olisikohan pitänyt lannoittaa enemmän vai vähemmän siemeniä ruukkuun? Varmaan sekä että. Ensi vuonna pitää muistaa, että lähempänä porttia ollut obeliski ruukkuineen oli huonossa sijainnissa. Ruukku jää kesällä harmaamalvikkien, pionien ja mooseksenpalavanpensaan varjoon. Sille pitää siis keksiä uusi paikka.

Viinirypäle on kasvattanut ennätyssadon. Kypsymisen kanssa on vähän niin ja näin. Taitaa ehtiä halla tulla ennen kuin pääsen satoa korjaamaan, harmillista. Vertailun vuoksi, viime vuonna poimin rypäletertut 24. syyskuuta.

Ainut kesäkukka ruukussa on koristehirssi 'Rubrum'. Se sen kuin komistuu. Voisikohan sitä talvehdittaa kellarissa vai onko se vain kaadettava kompostiin?

Kuusi pelargonia, jotka ovat nimiä vailla. Nämä raukat eivät päässeet kellarin suojiin, vaan kannoin kuvien ottamisen jälkeen ne kompostiin. Otti kyllä sydämestä. :/ Sinne meni vanhin pelakuuni, luultavasti vaaleanpunainen 'Mårbacka'. Se vietti kanssani usean vuoden, mutta nyt tuli tilan puute vastaan ja etusijalla ovat keräämäni nimelliset.

Löysin kätköistäni avattuja siemenpussukoita. Nämä neljä lajia tarvitsevat kylmäkäsittelyn, joten olikin juuri hyvä aikaa kylvää siemenet. Kylvetyt siemenet:  Keijuängelmä Thalictrum rochebrunianum, lehtoängelmä Thalictrum aquilegiifolium, isotähtiputki Astrantia major {luonnonlaji} ja japaninakileija Aquilegia flabellata var. pumila 'White Angel'. Japaninakileijan siemeniä taisi olla pussissa enää yksi, toiveet sen kasvusta eivät ole kovin suuret.

Loistokärhö Cleamatis 'Niobe' kukkii edelleen runsaasti. Pitäisi raa'asti katkaista köynnös, jotta voisin istuttaa ruukussa olevan kasvin maahan. Taitaa olla jo vähän myöhäistä, mutta eihän sitä tiedä kuinka pitkälle näitä mukavan leutoja säitä jatkuu.

Ruukkujen, ämpäreiden ja muiden astioiden pesua on riittänyt. Nyt pesut vesijohtovedellä ovat tältä vuodelta ohi. Vedet siirtolapuutarhasta on katkaistu tänään. Viimeiset puhdistukset pitää tehdä sadevedellä, onneksi sitä on kerättynä ämpäreissä ja sitä on tullut taivaalta runsaasti. :)

Tämä vuosi on ollut omenavuosi. 'Antonovkat' alkavat vähitellen olla kypsiä. Kaksi kolmesta omanpuustani on tehnyt huikean sadon. Onneksi kolmas piti välivuoden, muuten olisi ollut aivan täysin pulassa.

Sitten alkaakin haravointikausi.

{2016} {2015} {2014} {2013} {2012}

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

LÄHES SADAN PELARGONIN MUUTTOMATKA.

Vaalean Vihreää -blogista tuli toive nähdä miten pelargonikokoelmani muuttaa kesäpesältä kotiini talvehtimaan. Tarvitaan yhdet vähän isommat maitokärryt, 10 kappaletta ruokakauppojen kestokasseja tai ikelaisia, yksi muovinen taimikassi ja riuska puutarhuri. :)

Muutto-operaatioon meni useampi tunti. Aloitin aarteistani -  vielä pieneistä luonnonlajeista. Kävin mökillä jokaisen pelargonin läpi, rastitin sen printatussa listassani hengissä olevaksi, napsin kaikki vähänkään kellertävät lehdet pois ja tarkastin kirvatilanteen huolella ennen kuin asetin kasvin kassiin. Noin viidestätoista pelakuusta löytyi kirvoja. 

Kotona poistin kellariin menevistä pelargoneista kaikki kukat ja nuput. Raakaa, mutta pakollista, jotta kasvi keskittyy hengissä pysymiseen, eikä lisääntymiseen. Sain töistä vanerisen hyllyn, joka solahti kellarin häkkikomeroon hienosti ja joka nyt säilöö pelakuuni. Jouduin leikkaamaan useampaa pelargonia, koska hyllyvälit olivat matalampia kuin moni pelargoneista. Olisi ollut tarjolla hyvää pistokasmateriaalia. Säästin osan, mutta suurimman osan heitin biojätteeseen, kun ei ole tilaa pelargoniviljelyksille ja pistokaslisäykset minulla onnistuvat aika heikosti syksyisin.

Sisälle kotiini jääneet pelakuut, enimmäkseen luonnonlajeja ja kirvaiset yksilöt saivat toistaiseksi pitää kukat ja nuput. Kirvaiset ovat "karanteenissa", jos nyt pienessä asunnossa se mitenkään on mahdollista. Tökkäsin niihin jokaiseen Provado-puikon, pienimpiin puolikkkaan. Tarkoitus on vielä suihkutella niitä ja saada ikävät öttiäiset nitistettyä. Provadot olen ostanut Hyötykasviyhdistyksen Alku & Juuri -puodista.

Toivottavasti pääsen ainakin osan kirvoista kärsineitä pelargoneista viemään kellariin säilöön talveksi. Osalle on paikka kodin ikkunalta, tunnelmallisten {not} violettien lamppujen alta varattuna.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

OMENAKIRJA.

Sain Kirsti Eskelisen kirjoittaman Omenakirjan käsiini alkukesästä. Silloin nakkasin sen pinoon, koska omenapuut olivat hädin tuskin ehtineet kukkaan, kesä oli alkamassa ja kaikki ihanuus oli vasta edessä. Kuka silloin miettii syksyisiä asioita - kuten omenoita? Ei kukaan puutarhuri. Silloin vain keskittyy kaikkeen uuteen viherrykseen mitä puutarhasta löytyy ja puutarhabloggaaja kuvaa hurmoksessa jokaisen uuden nupun ja kukinnon.

Kun kesää on kulunut tarpeeksi, alkaa muukin kiinnosta kuin uusimmat kukkivat kukat. Heinäkuussa alkaa olla iltoja, jolloin malttaa istahtaa penkille, ottaa lasillisen ja toinenkin viiniä, katsoa puutarhaa ihailevasti ja lukea kirjaa. Juuri tälläisenä hetkenä tartuin Omenakirjaan.

Oli ihana yllätys, että kirja ei ollutkaan kuivahko tietokirja omenapuista, kasvatuksesta tai hoidosta. Tylsästä ja vähän mielikuvituksettomasta nimestään huolimatta kirja oli positiivinen yllätys. Se kertoi kirjoittajan kokemuksia omasta omenatarhastaan, se ei ole varsinainen omenalajikeopas, mutta lajikeistakin löytyy vinkkejä, jos vain uskaltaa luottaa Eskelisen makuun. Omenakirja on tarinakirja yhden puutarhan omenapuista ja niiden hedelmistä. Kirja tarjoaa myös runsaasti reseptejä erilaisiin omenaruokiin ja -leivonnaisiin.

Kuvissa näkyvät omenat ovat siirtolapuutarhani Punainen Melba -lajiketta. Se kypsyy ensimmäisenä, sitä vaivaa omenarupi, joka tarjoaa muumiotaudille oivallisen pääsyn vioittamaan omppua helposti. Punainen Melba on omena, jota käytän omenaherkkuihin. Äitini mukaan siitä tulee erinomaista hilloa, joka on myös kauniin punertavaa. Pitääkin kerätä viimeiset puussa olevat ja tehdä pieni erä hilloa. Ihan vaikka vaan värin takia. Tai selata kirjaa uudestaan, josko löytyisi joku houkutteleva omenaleivonnainen...

Blogiyhteistyö: Gummerus

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

VÄLITILINPÄÄTÖS.

Tällä viikolla oli syyspäiväntasaus, joten se on sitten virallisesti syksy. Ajattelin koota pienen koosteen menneestä kesästä. Juuri nyt tuntuu, että kesä loppui ihan liian aikaisin, vaikka juuri olenkin saanut nauttia upeista syyspäivistä siirtolapuutarhassa.

Puutarhakausi alkoi tammikuussa, kun laitoin latva-artisokan siemenet multaan. Yhtään tainta ei selvinnyt kesään. Alut ei selvinneet kirvojen hyökkäykseltä, eivät olisi ehkä selvinneet viikon puutarhalomastanikaan. ensi vuonna en edes vaivaudu. Cheri sen fiksuna sanoi, taimi maksaa muutaman siemenpussin verran ja säästyy kasvattamisen vaivalta. Varsinkin, kun tilaa esikasvatuksille ei ole.

Äitienpäivänä mökki sai julkisivun ikkunoihin ristikot ja koko rakennuksen ilme kohentui. Samaan aikaan palstalle tulivat isäni tekemät obeliskit. Kolmas uusi ja näkyvä rakennelma palstalla oli myöskin isäni aikaansaannos, kauan kaivattu ruukutuspöytä.

Puutarhassakin tapahtui myllerryksiä. Kaivoin pätkän orapihlaja-aitaa pois japanilaistyyppisen nurkkaukseni tieltä pois ja toisaalla kompostiin ja haketukseen lähti vadelmia, osa syreeniä, pikkutalviota ja mahoniaa tulevan kuupuutarhani tieltä. Hirveästi hikistä kaivamista, mutta näkymät ovat sen arvoiset. tai tulevat olemaan joskus myöhemmin. Raivattavaa riittää, mutta nyt pahimmat ryteiköt ovat poissa.

Istutin aika maltillisesti uusia kasveja. Taisin käydä vain kaksi kertaa puutarhamyymälässä ostoksilla. Siis blogireissujen, -tapaamisten ja puutarhakohteiden lisäksi. Messuja kiersin kolmet, kävin pelargonipäivillä, vierailin Mustilan Arboretumissa ja Garden Shopissa, tutustuin Turun kasvitieteellisen puutarhan ulko-osiin ja sitten tietenkin sekosin Amsterdamissa {tästä lisää myöhemmin!}

Pelargonihulluus sen kuin paheni. Tein kaksi tilausta ulkomaisiin nettikauppoihin, voitin blogiarvonnassa ja haalin niitä vähän sieltä ja täältä lisää. Erityisesti luonnonlajit ovat vieneet sydämeni. Kesän alkaessa määrä oli pyöreät sata. Nyt en tarkkaa lukua tiedä, olen viikonlopun aikana kantanut pelargonit talvisäilöön kotiin ja inventaarilistaa en ole vielä purkanut. 

Alkukesän viileys siirsi ensimmäisen mökkiyöpymisen juhannukseen. Öitä tuli ihan keskivertokesän verran, aina sitä voisi olla enemmänkin, paitsi kun olen mökillä kaipaan kotiin mukavuuksien äärelle. Vessan ja suihkun sijainti pääportilla rassaa, vaikka pidänkin siitä, että matka on suhteellisen lyhyt ja mukavuudet ovat siellä kunnolliset, ei mitään huussiratkaisuja. Tiskauskin vie ihan tolkuttomasti aikaa. Olen tainnut kyllästyä kaikkeen grillattuun ruokaan, pitäisi kehitellä muutama uusi helposti mökkiolosuhteissa toteutettava ruokalaji. Mutta aamukahvi puutarhassa - ihan parhautta!

Viljelyksistä valkosipulit ja perunat menee jatkoon. Maksimissa kolme tomaattia riittä, ehkä ensi vuonna voisi myös kokeilla kurkkua. Ensi vuonna pitää muistaa laittaa vähän hernettä jonnekin, ehkä vähän porkkaanakin. Latva-artisokat kypsyvät vielä, niitä en maistele vaan kasvatin niitä vain kauneuden vuoksi.

Lannoita, lannoita ja lannoita. Miten se onkin minulle niin vaikeaa? Pelakuut ja kesäkukat ovat saaneet kastelukerroilla ravinteita, samoin tomaatit. Muut eivät juurikaan. Ensi kevääksi on jo varattu pollen potkua, joten mahdollisuudet ovat paremmat kuin koskaan aiemmin. :)

Suunnitelmia ensi vuodeksi. Kuupuutarhaan paljon valkoisia kukkia. Istuta niitä hemmetin siemeniä, äläkä vain jemmaa niitä pussukoita. Palsta kaipaa loppukesään kukkijoita, varsinkin magnoliamaa. Punahatut ovat kadonneet, niitä on oltava. Syysvuokotkin on ihania. Rajoita valamonruusua. Pidä kivituhkakäytävä kunnossa, sen voisi skarpata vielä ennen talvea. Muista ihailla aikaansaannoksia ja nipistele itseäsi, sinulla on aivan mahtava paratiisi kymmenen minuutin kävelymatkan päässä kotoa.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MÖKKI JA PALSTA SYYSKUUSSA 2017.

Pakko se on usko, että se on nyt syksy. Viikonloppuna aloitin mökin ja palstan talviteloille laiton. Leikkasin nurmikon sadekuurojen välissä, istutin ruukkuissa olleita kasveja lavankaulukseen ja valeistutukseen maahan. Pesin ruukkuja, ämpäreitä ja muita palstalla olleita astioita, kannoin tavaraa varastoon ja mökin sisälle. Sulatin pakastelokeron ja otin jääkaapin pois päältä.

 

Kaksi kolmesta omenapuusta tuottaa hedelmiä. Olen haudannut jo yhden tuollaisen määrän maahan. Ja lisää vain putoilee koko ajan. Haaveilin omenamehusta, mutta taitaa jäädä vain haaveeksi. Pitää muistaa tämä positiivinen omppuongelma, kun haaveilen seuraavan kerran uudesta omenapuusta.

Pikkuluppio on suosikkini. Sitä kasvaa useammassa kohtaa palstalla, mutta tuo yksi puska on aivan valtava. Miten nimi voi olla pikkuluppio, kun korkeutta kaksi metriä? Tuoksu ei hurmaa, mutta nuo täydellisen väriset pompulat ovat silkkaa rakkautta.

Kaikki pelargonit on yhä palstalla. Ehkä tulevana viikonloppuna kannan ne kotiin. Pari lankaköynnöstä olen tuonut sisälle palstalta, samoin eukalyptuksen ja pagodipuun.  

Ruukussa kasvava kärhö 'Niobe' on innostunut kukkimaan. Se kukkii normaalia pienemmillä, mutta sitäkin suloisemmilla kukilla. Mitenkäs minä tämän siirrän maahan, kun köynnös kukkii ja on kietoutunut tuhannelle solmulle seinustalla? Pakko irroittaa lempeää väkivaltaa käyttäen, sillä ruukussa talvehtiminen ei ole ennenkään onnistunut.

{2016} {2015} {2014} {2013} {2012}

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest