PUUTARHABLOGGAAJIEN TALVITAPAAMINEN osa 2.

22 helmikuuta 2017


Tässä toinen osa viime lauantain puutarhabloggaajatamisen kuvista. Tapaamisemme päättyi Vantaan Koivuhaassa sijaitsevaan Viherpajaan. Olin käynyt siellä kerran ennen, vuosia sitten. Silloin Viherpajan japanilaisen puutarhan kirsikat olivat kukassa tai ehkä vähän jo lopettelemassa.



Puutarhan lajikirjo oli uskomattoman laaja. Löytyi tuttuja ja turvallisia peruskasveja ja kimppuja, mutta myös erikoisuuksia. Muumankin kasvin luona oli maininta erittäin harvinainen.




Tuolla kotipesän puolella saattaa huomata, että suhtaudun myös viherkasveihin samalla kerääjän oravointitaktiikalla kuin pelargoneihinkin. Laskeskelin pienen asuntoni viherkasveja, 35 kasvia, 12 kaktusta ja yhdeksän ilmakasvia. Lisäksi asunnossa on talvisäilössä olevia pelargoneja, pari jouluruusua, esikko, kuusentaimi ja esikasvatettavia taimia. Kasvit tekevät asunnosta viidakon, joten olin kuin kotonani tämän kasvirunsauden keskellä.




Enkä luonnolisestikaan välttynyt ostoksilta. Arvaatteko mitä ostin? No, esimerkiksi pelargonin. :) Yllättyikö kukaan? Pelargonium graveleons on ensimmäinen pelakuu, joka on mainittu kirjoitetussa tekstissä, joten pitihän sellainen saada itsellekin. Enkä tainnut olla ainoa graveleonsin ostanut. Lisäksi ostin vintage-esikon, trendikasvi kilpipiilean edellisen kuolleen tilalle, kalanruotokaktuksen ja ilmeisesti viikunakaktuksen eli viikunaopuntian.



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


PUUTARHABLOGGAJIEN TALVITAPAAMINEN osa 1

19 helmikuuta 2017



Pitkä talvi vaati piristystä, siksipä kutsuin bloggaajakollegoita tänne Helsinkiin talvitapaamiseen. Olen kaksi kertaa aiemmin ollut kesällä tapaamisissa mukana ja päivät ovat olleet todella antoisia. Kaikkia yhdistää sama rakkaus puuathaan ja kasveihin, puhuttavaa piisaa. Kaikki ovat niin mukavia ja kannustavia, varsinkin ostoksia tehdessä. :)




Päivä alkoi visiitillä Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Vaeltelimme ympäri kasvihuoneita kamerat käsissä japuhuimme puutarhaa. Ihasteltavaa riitti ja kuvattavaa.


Omaan etsimeeni osui tietenkin pelargoneja, kuten tämä Pelargonium capitatum. 





Viimeisessä huoneessa kukki ja tuoksui kamelia.






Tässä pöydässä eräs kaveriporukka vietti brunssia puutarhassa ollessamme. He olivat varautuneet ihanilla eväillä ja kesähepenillä ja varvassandaaleilla. Loistava idea!


Seuraavaksi matkamme jatkui läheiseen kiinalaiseen ravintolaa, Ravintola Familyyn, jossa lounastimme. Sieltä retkemme eteni Vantaalle, Viherpajaan. Siitä seuraavassa postauksessa lisää.

Mukana tapaamisessa:
Riina, Versoja Vaahteramäeltä
Jori & Jokka, Hernepensaskujanne/Hernepensaselämää
Marja, Suvikumpu
Sini, Kasvihormoni
Saila, Kivipelon Saila
Cheri, Autuas olo
Hanna, Vaalean Vihreää
Pioni, Anun puutarha
Molley, Jonnin joutavaa ja kaikkea siltä väliltä
Kati, Katinkanssa
ja blogiton Eija




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


ORAVANKESÄPESÄN PELAKUITA osa 3. Talvetus.

12 helmikuuta 2017


Ajattelin pelakuu-sarjani kolmannessa osassa esitellä pelargonieni talvetustilat. Moni manaa ettei ole tilaa talvetukselle. Eipä minullakaan sitä tilaa liiaksi ole, mutta pelakuuhulluus on liian vakavaa, että en pysty viskaamaan kasveja kompostiin kesän päätyttyä. Olen siitä onnekkaassa asemassa, että voin itse päättää mitä kotiini kannan ja mitä missäkin säilön. Yksinasumisen hyviä puolia. :) Kotiani kuvaakin ehkä parhaiten sanat runsas ja viidakko.

Kaksi kodin kolmesta ikkunasta on varattu talviaikaan pelakuille. Kolmannella on tietenkin viherkasveja. Kun loppui tila tasoilta, laajensin viidakkoani kattoon. Keittiön ikkunalla amppelissa killuu australian villipelargoni. Sen yllä roikkuu kasvivalo, joten kasvi näyttää tälläkin hetkellä ihan yhtä hyvältä kuin 9. lokakuuta otetussa kuvassakin ellei jopa paremmalta.

Toisessa amppelisysteemissä oli kuvan mukaisesti neljä pelakuuta. Yhteen tuli kirvoja ja viskasin sen kompostiin etteivät tuholaiset leviä muihin. Sidoidesin vein huoneen ikkunalle, koska se oli pelakuista taaimmaisena, kauimmaisena ikkunasta. Pelkäsin kuolevan pimeyteen, se kuoli sitten ikkunalaudalla. Tällä hetkellä metallitarjottimella on siis enää kaksi pelakuuta. Toinen, alakuvassakin rehevänä oleva cascadipelakuu taitaa olla mennyttä. Se oli pitkään ihanan vihreä ja takertui aina hiuksiin pöydästä noustessa. Sitten se vain kuivui täysin. Toisessa pelakuussa on muutama pienen pieni vihreä alku.





Lokakuussa keittiön pöydällä majaili pelakuiden lisäksi chilejä ja verenpisaroita. Kaikki muut ovat jo kompostissa, paitsi tuo isoin pelakuu. Se on tuoksupelakuu 'Cola'. Verenpisarat ilmeisesti kuolivat kuivuuteen ja chileihin tuli myös kirvoja, joten joutuivat kompostiin.



Asunnon huoneen puolella on isäni rakentama kukkalauta, jonne sijoitin pienehköjä aarteitani. Muutaman olen kantanut kompostiin, kaksi-kolme taitaa ainakin vielä kokea saman kohtalon. Punaisessa koululaisvalaisimessa on kasvilamppu, joten näillekin on ollut lisävaloa tarjolla. 

Kaikki asunnon sisällä olleet pelakuut olen kastellut kerran viikossa. Tammikuun alkupuolelta lähtien olen lisännyt kasteluveteen merileväuutetta. Loput pelargoneista on viileähkössä kellarissa, en tiedä asteita tarkelleen, mutta veikkaan n. 15 lämmintä. Seuraavaksi on luvassa kuvia, jotka saattavat järkyttää herkempiä pelakuiden ystäviä. :)


Tadaa. Aika lohduton näky. Kuvasin nämä viime sunnuntaina, pahoittelen kuvien kammottavaa sävyä - oli pakko kuvata loisteputkien valossa. Kellarikomeroni ei suinkaan ole aina näin tyhjä, vaan raivasin pelargonien edestä mm. vaaterekin, matkalaukkuja, rinkan, pari pikkutuolia, peitteitä ja tyynyjä. :)


Komeron perällä on säilytyksessä 50 x 50 cm kokoinen isäni tekemä kuutio, jonka päällä ovat suurimmat kasvit. Vasemmalla edessä on 'Mr Wren' ja oikealla puoliksi kuvasta ulkona 'Mårbacka'.



Kuution takana on vanha valopöytä, jonka päälle olen sijoittanut pienimpiä pelakuita.



Olen tuonut mökiltä lisätilaksi pienen kukkahyllyn, siinä on pelakuita kahdessa tasossa. Alimmalla tasolla olevat ovat vähän haasteellisia kastelun suhteen. Näille kellarissa oleville annan vettä kerran kuukaudessa, nyt helmikuussa nekin saivat annoksensa mukana merileväuutetta.


Komerossa on myös kaksi jakkaraa, joiden päälle olen sijoittanut pelakuita ja talvisäilössä olevan japaninverivaahteran. Vaahtera taisi kuolla jo eteiseeni, ennen kuin ehdin kantaa sitä säilöön. Ensi kesänä kaivan vaahterat maahan, niin jää pelakuille enmmän tilaa.


Tässä viimeisessä kuvassa näkyy kellarin ja häkkikomeroni ikkuna, pieni ikkuna on aivan maanrajassa ja siihen on asennettu kalvo, josta ei näy läpi. Nämä kasvit eivät luonnonvaloa, ei edes sitä vähäistä mahdollista, saa. Nyt kun katselen kuvia, tuumin, että tässäkin tilassa voisi hyödyntää säilytyksessä korkeutta... hmmm. :)

Toivoa kuitenkin on. Kuvissa jo näkyy, että ainakin osa on hengissä ja pukannut hentoja vaaleanvihreitä lehtiä. Vielä, kun muutaman kuukauden jaksavat sinnitellä.



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


TILINPÄÄTÖS VUODELLE 2016.

08 helmikuuta 2017



Sain Vaalean Vihreää -blogista haasteen, tehdä viime puutarhavuodesta yhteenvetoa viiteen kysymykseen vastaamalla.



Mitä unelmia toteutit 2016?

Suurin puutarhaunelmani toteutui huhtikuussa, kun matkustin Japaniin ja näin lukuisat kirsikkapuut kukassa. A I V A N  mieletöntä.

Itse puutarhassa toteutin unelmiani panostamalla edellisvuosia enemmän hyötytarhaan. Sain lahjaksi vanhemmiltani kasvihuonekaapin, jossa viljelin tomaatteja ja chiliä. Lavankaulusmaan ympärille syntyi ruukuilla, ämpäreillä ja säkeillä mukava hyötymaa.

Sain avustettuna poistettua mysteeripensaan kannon ja juuria. Tilalle istutin nuokkusireenin. Samalla siistin kompostien aluetta ja vähän aloitin toteuttamaan haavettani japanilaistyylisestä nurkkauksesta. Se on pitkään ollut listalla ja viime talvi tappoi kaikki japaninvaahterat alueelta. Nyt voi aloittaa lähes puhtaalta pöydältä.



Mitä opit?

Kannattaa hyödyntää kursailematta apukäsiä, varsinkin vahvoja sellaisia. :) Olen monesti minä itte -tyyppiä, joka tekee kaiken yksin, vaikka helpomalla pääsisi, jos pyytäisi apua. Se edellä mainittu kanto ei oleisi liikahtanut ellen olisi saanut apua siihen.



Mitä murehdit?

En vain murehtinut, vaan olin kauhuissani, kun ensimmäisen kerran kohtasin punkin omalla kädelläni. Se oli pulska, mutta ei ollut kiinnittynyt ihooni. Olen ottanut kaksi punkkia Murusesta kuluneina siirtolapuutarhavuosina. Olen aivan hysteerinen niiden suhteen. Siihen loppuivat päikkärit syreenin katveessa.



Mistä nautit?

Siitä miten Muruseni nauttii puutarhassa touhuilusta. Se on vaan niin parasta. Nautin itsekin siitä miten voin viettää aikaa puuhastelemalla tai vain olemalla puutarhassa ja mökissäni. Vieläkin nipistelen itseäni, kun en millään meinaa uskoa omistavani tätä pientä paratiisia.

Siirtolapuutarhani on antanut niin paljon. Eikä vähäisin asia ole kaikki ihanat bloggaajat siellä näyttöjen toisella puolen - olette parhautta! On ollut huippua päästä tapamaan myös ihan kasvokkain ja puhua puutarhaa. Odotan innolla talvitapaamistamme!



Mitä haaveita on vuodelle 2017?

Toivon, että saisin viettää paljon aikaa mökillä Murusen kanssa. Suunnitelmissa on japanilaisnurkkauksen jatkaminen. Vadelmaviidakkoa pitäisi kesyttää, paljon olen sitä saanut aisoihin, mutta pihan perällä on vadelmia, sireeniä ja villiviiniä sekasotkuna. Haluaisin sinne järjestystä ja valkoisen kuupuutarhan.

Nurmikkoa pitäisi saada vähennettyä ja lisättyä kukkamaita. Palstalle mahtuisi ehkä yksi omenapuu lisää, haluaisin ehkä jonkun kotikonnuiltani kotoisin olevan. Haaveilen ihanista pelakuista, japaninverivaahteroista ja vaikka mistä. Muiden blogeista löytää aina jotain herkkuja, joita on pakko kokeilla. Vaikka nyt latva-artisokat, toivottavasti ne säilyvät hengissä kesään asti ja saan ne viihtymään palstalla.



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


Proudly designed by Mlekoshi playground