HUUSSIN EDUSTA.

 Blogiyhteistyö: Huiskula

Palstan perällä tuntuu nykyään olevan hurjasti tilaa. Uskomantonta, mutta uusi portti ilmeisesti aiheuttaa tilantunnun.  Neliömetrejä ei ole tullut lisää. Kaivoin alkukesästä itse tehdyt pyöreät betonilaatat pois ja harasin kivituhkapolun. Halusin saada siistin sisäänkäynnin huussiin ja olin kyllästynyt laattoihin. Nyt näyttääkin kivalta, viimeistelynä kannoin rajausreunalla kivituhkasta erotetetun kukkamaan kylkeen betonipallon ja rungollisen eukalyptuksen*.

Eukalyptus jatkaa kivasti kivituhkan ja betonipallon viileän harmaata värimaailmaa. Portin pielessä kasvi tervehtii kulkijaa. Eukalyptusta saattaa joka kerta ohittaessa joutua hieman silittelmään.

Huussin oven toisella puolella on betoniin valettu sähköpömpeli ja sen juureen kasattu minikokoinen kivipuutarha. Keltainen metallipostilaatikko on pelastettu metalliromun seasta. Hauskasti sen numero muistuttaa vanhempieni kotitalon numerosta.

Postilaatikon vieressä oli paikka pienemmälle kasville. Siihen solahti hienosti samaa harmaata värimaailmaa jatkava sininata*. On uskomatonta miten portti, betonipallo ja kaksi kasvia tekevät niin paljon. Alue näyttää niin viimeistellyltä ja mietityltä. Joka kerta huussiin astellessa on ilo, erityisesti silmänilo ohittaa tämä näky.

*Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

ORAVANKESÄPESÄ 8 VUOTTA.

Tänään tulee kuluneeksi kahdeksan vuotta siirtolapuutarhapalstani kauppakirjan allekirjoituksesta. Elämäni paras ostos, kuten olen niin useasti ennenkin todennut ja yhtä monesti lisännyt, että Murunen on saatu, ei ostettu. Sillä eihän mikään asia mene Murmelini edelle. Kahdeksassa vuodessa palsta on jonkun verran muuttunut ja mökkikin kokenut sinä aikana pienen remontin.

Yksi suurista muutoksista on villiintyneiden vadelmien vähentäminen kolmasosaan ja niiden jättämien aukkopaikkojen täyttäminen. Muita lähtöpassin saajia ovat mm. juhannusruusu, useampi herukka ja marja-aronia. Tilalle on tullut satoja kasveja, osa pysyvästi, osa on viihtynyt vain hetken. Nurmikon ala on hieman vähentynyt, paikalle on tullut pieni potager.

Saan kiittää aikaisempia omistajia hedelmäpuista ja useista perennoista. Puutarhassa kasvaa sulassa sovussa sekä perinneperennat, blogimaailmasta tutut villitykset että japanilaiset houkutukset. Pieni hyötypuutarhakin on tullut palstalle pienen potagerin muodossa. Tänä vuonna olen muokannut kompostialuetta uusiksi ja siistynyt palstan perän syreeni-kärhö-villiviinisotkua. Ideoita on muhimassa lisää. Harkitsen taistelua valamonruusun kanssa, ainakin yhden puun istuttamista ja vesiaihetta.

Eivät ne naapurit valehdelleet kahdeksan vuotta sitten, kun sanoivat, että siirtolapuutarhassa on hirveästi hommaa. Silloin hieman epäilin sitä aloittelijan pelotteluksi. Välillä sitä miettii, miksen vain tyydy olemassa olevaan ja vain vähän kitkisi tarvittaessa, miksi nähdä hirveästi vaivaa ja käyttää rahaa kasveihin, rakenteisiin, ruukkuihin, multaan ja ja ja. Mutta sitten se tunne, kun näkee kättensä jäljen ja vähän siivottomat alueet muuttuvat oma silmää miellyttäviksi. Se tunne on uskomattoman palkitseva. Ja kaupan päälle saa vielä vadelmia.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KURKISTUS RUUKKUPUUTARHAAN.

Jo perinteeksi on muodostunut yhdistelmä perunalaatikkohyllykkö ja pelargonit. Kokoan hyllykön joka vuosi uudestaan ja aina vähän eri tavalla. Laatikoiden alla on laudat, jotta laatikot eivät olisi kosketuksissa maan kanssa ja kestäisivät pidempään.

Loistomehipuu | Aeonium 'Zwartkop'

Tuoksupelargoni | Pelargonium 'Fredrika Runeberg'

Muutaman vuoden takaista hullun suurta pelargonimäärää ei enää ole, yritän pitää kokoelmani hillittynä, jotta voin talvettaa kaikki kohtuullisissa olosuhteissa. Tällä hetkellä pelakuita on parisenkymmentä. Sulassa sovussa majailee niin vanhoja suomalaisia kuin erityisesti rakastamiani luonnonlajeja. Perunalaatikoissa majailee myös loistomehipuu ja krasseja, maitotonkkakokoelmani lisäksi.

Mökin varjoisemmalla puolella, jonne aamuaurinko paistaa, ikkunan alla metallikoreissa on rivissä pelargoneja. Vaikka paikka ei välttämättä ole pelargoneille se paras, haluan kuitenkin osa pelakuista olevan juuri tuossa ikkunalla. Tällä varjoisemalla puolella on varsinkin luonnonlajeja. Ainakin Pelargonium tomentosum nimenomaan viihtyy varjossa. Pelargoneja on riittänyt sijoitettavaksi myös sekä mustan kaapin hyllyille että metallipöydälle ja vielä vesisäiliön päällekin. Siellä majailee kokoelmani erikoisin - pillipelargoni, Pelargonium tetragonum.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KERAMIIKKATYÖT MÖKISSÄ JA PUUTARHASSA.

Olen nyt kaksi vuotta käynyt keramiikkatunneilla, se on torstaiterapiaani. On ihanaa iskeä kädet saveen ja tehdä välillä hyvinkin suunnitelmallisesti ja välillä täysin intuitiolla töitä. Tykkään hurjasti ja torstai-illat ovatkin muodostuneet kevyeksi pudotukseksi viikonloppuun. Keramiikan jälkeen nimittäin on saunavuoroni ja sen jälkeen on enää yksi työpäivä ennen viikonloppuvapaita.

Ensimmäisen kauden töitä ovat punasaviset taloruukut. Inspiraationa ovat olleet Amsterdamin talot. Tänä vuonna otin vihdoin talot käyttöön ja kylvin salaattia niihin.

Upean punaiset makkaratekniikalla tehdyt ruukut ovat myös ensimmäisiä tekeleitä. Tykkään niistä paljon, väri on just täydellinen. Kannatti käyttää tolkuttomasti aikaa lasitukseen.

Luumupuussa roikkuu tuulikellon tyyppinen koriste. Vain tyyppinen, sillä se ei kilkata tuulessa. Puuhelmet pitelevät keramiikkakupuja solmujen avulla paikoillaan, ilman että tulee ääntä. Tästä koristeesta tykkäsi myös palokärki, joka kävi alkukesästä naputtelemassa yhtä kupua, ennen kuin ehdin hädistellä linnun pois.

Toisessa köynnöskaaressa riippuu keraaminen viirinauha toivottamassa tervetulleeksi palstalle. 160 senttiset tai alle mahtuvat viirien alta mainiosti. Muut saattavat saada hieman osumaa.

Viime keväänä valmistunut keraaminen lävikkö on ollut jo ensi kertaa käytössä, kun huuhdoin ensimmäistä perunasatoa.

Viimeisenä mökin fasadista inspiraation saanut keraaminen laatta. Sen kaverina on samasta aiheesta tehty taulu.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

POTAGER 2019.

Potagerissa kasvaa tänä vuonna talvivalkosipulia, joka näyttää lähteneen kunnon kasvuun. Sekä lavankauluksessa että ämpäreissä on perunaa, tänä vuonna lajike on 'Violet Queen'. Olen jo yhden ämpärillisen nostanut ja syönyt. Perunoissa on upea tummanliila väri. Yhdessä lavankauluksessa on mansikoita ja kolmatta hallitsee raparperi ilma- ja ruohosipulin kanssa. Niiden seurana on hernettä, 'Kelvedon Wonder', joka on lähtenyt kasvuun hyvin heikosti. Kylvin herneen liiankin tiheään ja silti alkuja on harvakseltaan ja nekin surkeahkoja.

Hyötykasveja on myös ruukuissa, lavankauluksissa talvehtivat ja kesäksi ruukkuun siirretyt minttu ja mäkimeirami, viinisuolaheinä ja koristeeksi ostamani kolmivärinen salvia. Ostoskärryissä kasvaa ensimmäiset kaalit, tosin olen jo menettänyt ne tuholaisille.

Kahta pienempää lavaa asuttaa kesäkukkia, samoin kuin kukkalaatikkoa. Toisessa laatikossa on sekoitus paperikukkia, ruiskaunokkia, tsinniaa ja ikikukkia. Toisessa laatikossa on tsinniaa, kosmoskukkaa, kesäleimua ja koristeporkkanaa. molempiin laatikoihin olen kylvänyt lisäksi unikoita, sekä itse kerättyjä, että kaupan maustepurkista ripoteltuja. Viimeksi mainituista olen tehnyt parikin uusintakylvöä, mutta laihoin tuloksin.

Kukkalaatikossa on sametikukkaa ja pussillinen kesäkukkaseosta, joka sisältää ruiskaunokkeja, kehäkukkaa ja pioniunikkoa. Lisäksi on pussillinen jotain, mistä ei ole tietoa. Sekoituspussit olen saanut, ensin mainitun sain Kevätmessuilta Loviisan kaupungin osastolta ja jälkimmäisen jostain. Lisäksi potagerissa on daalioita ruukussa, kerroinkin aiemmin ostamieni juurakoiden tuomasta yllätyksestä. Ruukuissa on myös krasseja ja naapurilta saatuja mustasilmäsusannan taimia.

Lumikärhö | Clematis 'Summer Snow' ('Paul Farges')

Potager on saamassa laajennusosan. Lisää kasvutilaa tulee yhden pienen lavankauluksen muodossa. Se toivottavasti tuo apua tilanpuutteeseen, tänä vuonna jäi porkkanat kylvämättä. Samalla ehkä paremmin mahdollistuu kiertoviljely. Suunnitelmana on syksyllä istuttaa uuteen laatikkoon valkosipulit.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

VIIME VIIKOLLA.

Pidin viime viikolla vähän taukoa siirtolapuutarhasta. Japanin matkani jälkeen olen päivittäin vähintään iltakävelyllä käynyt tekemässä pienen puutarhakierroksen. Viime viikolla oli jopa kaksi päivää, kun en lainkaan käynyt palstalla. Perjantaina sitten kävimme Murusen kanssa puutarhassa leikkaamassa nurmikon.

Köynnöshortensia | Hydrangea petiolaris

Rohtovirmajuuri | Valeriana officinalis

Kiiltoluppio | Sanguisorba parviflora

Sunnuntaina menimme uudestaan paikalle. Silloin oli valtakunnallinen Avoimet puutarhat -tapahtuma, puutarhamme oli mukana ensi kertaa ja tarkoituksenani oli kiertää siirtolapuutarhan kohteissa. Niin vain jäin selvittelemään takaosan kärhö-syreenisotkua ja sain aikaiseksi kottikärryllisen kärhöjätettä ja kasan syreenin oksia haketukseen.

Asteri vai jalokallioinen?

Ryteikkö on nyt pääpiirteissään siistitty, mutta se kaipaa vielä paljon tekemistä ennen kuin se on katselukelpoinen. Kärhö ja villiviini tarvitsevat tuet, joihin tukeutua ja kiivetä. Syreenin seassa kasvaessaan ne ovat yksi suuri pöheikkö, eikä mikään tule esille edukseen. Syreeniä olen kolmen vuoden aikana karsinut vähitellen ja nyt se alkaa olla siltä osin valmis. Syreenipuskan alla kasvaa kieloja ja pikkutalvioita sekä tietenkin vadelmaa, jota tuntuu olevan joka paikassa. Viime vuonna istutin sekaan kanadanruohokanukan.

Clematis fusca

Minulla ei ole alueelle suunnitelmaa, sitä kuningasideaa odotellessa yritän pitää osion suht siistinä. Takanurkka on aika varjoisa, vieressä on hulluna leviäviä vadelmia ja kuupuutarhani alku. Siinäpä pohdittavaa ensi talveksi.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest