KEVÄÄN ENSIMMÄISET.

03 huhtikuuta 2021


Lumi on pikkuhiljaa vähentynyt, sitä on runsaimmin enää varjoisimmassa osassa eli kuupuutarhassa. Särjin jäätä ja levittelin lunta ohuemmalti, jotta viimeisetkin sulaisivat mahdollisimman pian. Ihanat jouluruusut ovat paljastuneet lumen alta, valkoinen kukkii täydeltä terältä. Sen vieressä tumman viininpunainen on vielä tiukasti nupulla ja nuput pieninä palloina kiinni maassa. Vaaleanpunainen on nostanut runsaat nuppunsa jo ilmaan ja on valmiina avaamaan terälehdet. 



Lumikelloja on siellä täällä, ihastelen että olenkin tajunnut viskellä sipuleita ympäriinsä. Niitä pitää ehdottomasti jatkossakin lisätä joka puolella ja toivoa, etä ne itse tajuavat lisääntyä runsaasti.


Sulanut lumi on paljastunut syksyisen tuhotyön. Kukkapenkit, joissa on ollu tulppaanin sipuleita on möyritty ja sipulit syöty. Muutamia hassuja tulppaaneja näytäisi tulevan sinne tänne. En tiedä toivonko enemmän, että maasta tulee vanhoja kirkkaanpunaisia vai minun istuttamia herkkuja. Harmittaa se työn ja rahan määrä, joka on mennyt myyrien suihin. 



Puutarhan portti oli auennut muutamaksi päiväksi, portti on laho ja sitä kiinni pidellyt haka oli irronnut puusta. Siirtolapuutarhan rusakko oli käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja tullut kylään. Se oli jättnyt papanoita sinne tänne ja olin huomaavina, että se oli maistellut muutamaa krookusta. Ei onneksi pahempia tuhoja, nuoret puut ja pensaat oli onneksi jätetty rauhaan. Eilen mökillä ollessani valtavan kokoinen rusakko loikki naapurin tontilla, ehkä juuri se on käynyt meilläkin.

Nyt alkaa se joka keväinen jännitys, mitä maasta kasvaa. Tänä vuonna ei ainakaan kovin montaa tulppaania, mutta toivottavasti runsas lumi on suojanut herkkiksiä pakkasilta. Talvimenetyksiin voi jo laskea neidonhiuspuun. Kolmen kellaritalvetuksen jälkeen istutin sen Risu no eniin, se ei selvästikän ollut hyvä idea. Harmillista.




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


MÖKKI JA PALSTA MAALISKUUSSA 2021.

27 maaliskuuta 2021


Kuvia lähes viikon takaa. Olen tehnyt viikon verran massiivisia tiedostojen siirtoja, yrittäessäni saada kaiken varmuuskopioitua. Se ei ollutkaan mikään nopea ja helppo urakka, vaan isojen kuvatiedostojen liikkuminen kesti yllättävän kauan. Näiden kuvien kanssa piti odotella, jotta sain ne tallennettua kerralla oikeaan paikkaan etteivät ne jääneet vahingossa minnekään bittiavaruuteen.

Näistä kuvista on onneksi jo kevät edennyt, mökkipolun kivituhkaa on näkyvissä. Puiden ja rakenteiden ympäriltä on lunta sulanut. Lunta kyllä vieläkin riittää ja ei ole toivoakaan piipoista. Odotan jännityksellä ja oikeastaan kauhulla myyrätuhojen paljastumista. Tulppaaneista tuskin tänä keväänä tarvitsee haaveilla, mutta toivon todella että jyrsijät ovat jättäneet puut ja pensaat rauhaan. Laitoin syksyllä muoviset runkosuojat nuoriin puihin ja muutamaan pensaaseenkin.





Omenapuiden leikkaus on ajankohtaista lähiaikoina. Paras eläkeläistiimini on jo lähtökuopissa ja tulossa auttamaan minua.






Voi, miten pitkältä tämä luminen aika tuntuu. Ei millään malttaisi enää yhtään odotella.




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


TETE.

14 maaliskuuta 2021



Helsingissä riittää lunta, hetken oli maata näkyvissä, mutta viime päivien sateet ovat peittäneet pälvipaikat täysin. Malttamaton siirtolapuutarhuri tarvitsi jotain keväistä ja hankki pari ruukkua tete-narsisseja kotiin. Toivottavasti niitä pian näkisi puutarhassakin.



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


PELARGONIN SIEMENKYLVÖ.

27 helmikuuta 2021



Aloitin siemenkylvöt. Ei puhuta esikasvatuksesta, sillä kylvin turvepotteihin pelargoniystävältä viime syksynä saatuja pelargonin siemeniä. :) Siemenet ovat peräisin pelargonista, jonka ystäväni on kasvattanut Australiasta tuomistaan siemenistä. Muistaakseni hän on ostanut siemenet kasvitieteellisestä puutarhasta ja niiden pitäisi olla australian villipelargonin. Olen saanut aiemmin häneltä niistä siemenistä kasvatetun taimen, joka valitettavasti on jo kompostissa, se oli aivan eri näköinen kuin täällä myytävät australian villipelargonin nimellä olevat kasvit. Jännä nähdä mitä näistä tulee vai tuleeko mitään.

Otin käyttöön yhden uusista sinkkiastioista. Lokeroon mahtui täydellisesti kasvualustanappi.


Minusta on kiehtovaa seurata miten vesitilkan lisääminen pullauttaa litteät napit pieniksi poteiksi.



Siemeniä oli yhteensä 20. Laitoin kahdeksan pussiin ja siemenjemmaan, loput 12 kylvin nappeihin. Siementen päälle ripottelin vermikuliittia, asetin muovikelmun laatikon päälle ja vein astian kylpyhuoneeseen lattialämmityksen päälle. Asuntoni on lämmennyt sään mukana ja tehnyt lattialämmityksestä turhan, joten harkitsen napsauttavani lämmityksen pois ja tuovani kylvöastian keittiön pöydälle kuten ennenkin. Kun kylvöt ovat monta kertaa päivässä nenän edessä, saatan muistaa kastellakin niitä.

Kylvön jälkeen mietin, että taisin hieman liioiteilla siemenmäärän suhteen. JOS kaikki itävät, mitä ihmettä teen 12 taimella? Tai edes viidellä. Kääk. :) Toki toivon kylvön onnistumista.




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


PUUTARHANÄKYMIÄ-HAASTE.

21 helmikuuta 2021



Sain Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riinalta Puutarhanäkymiä-haasteen, jonka on alulle laittanut Päivi Kottikärryn kääntöpiiri -blogista. Haasteessa pyydetään julkaisemaan blogissa kiinnostavia ja tärkeitä näkymiä.

Oravankesäpesän näkymistä ei voi puhua ilman yllä olevan kuvan näkymää. Se on ensimmäinen, jonka palstalle tulija kohtaa astuttuaan puutarhan portista sisään. Se on myös ehdottomasti palstani kuvatuin näkymä, sillä se on kuukauden kuvat -postaussarjan avaava kuva sekä @oravankesapesa-Instagram-tilin teema.

Näkymä suoran polun kanssa on puutarhan perustusaikakaudelle ja siirtolapuutarhan suunnittelijalle, Elisabeth Kochille, hyvin tyypillinen. Pidän siitä kovasti, mutta on myönnettävä että parina viimeisenä vuotena olen alkanut miettiä, että olisiko mutkittelevampi polku kuitenkin kivempi. Sellainen, joka ei paljasta kaikkea kerralla. Toisaalta haluaisin myös kunnioittaa edes joiltakin osin alueen historiaa. Muutoksessa olisi hirveä homma, mutta olisiko se vaivan väärti. Se jää pohdittavaksi, tämän kesän homma se ei ainakaan ole.


Sama näkymä mökkipolun toiseen suuntaan, portille, on lähes yhtä kuvattu. Tätä näkymää katselen iltaisin, ja muinakin aikoina, istuessani mökin edessä olevalla penkillä. Alati muuttuva kukinta, auringonlasku keltaisen mökin taakse, aurinkokennovaloihin syttyvä lempeä tuike ja hämärtyvä ilta - siinä mökkisielunmaisemani. Siihen kuuluu kiinteästi lasillinen vinho verdeä ja kehräävä kissa. Jälkimmäinen nykyään vain kauniissa muistoissa.


Potager - yksi ehdottomista lempinäkymistäni. Ryhdikkään laatikot, mutta rehevät ja rönsyilevät istutukset saavat sydämeni sykähtelemään erityisen paljon. Lavoissa ja ruukuissa on sekä hyötykasveja että kukkia. 

Tämä näkymä tulee muuttumaan tänä vuonna ja toivottavasti vain parempaan suuntaan. Isot lavankaulukset ovat lahoja, korvaan ne uusilla ja muutenkin muokkaan aluetta osin uusiksi. Uudet lavat ovat olleet jo viime keväästä asti jemmassa hetekan alla, joten kunhan lumet lähtee, alkaa lapion heiluttelu.


Näkymä magnoliamaahan ja mökin seinustalle. Tila on kapea siivu mökin kupeessa. Seinustalla on pelargonikokoelmani ja pieni kasvihuonekaappi. Tästä on myös kulku huussille, joten näkymää tulee katseltua useita kertoja päivässä. Naapurilla on myös hyvä näkymä mökkinsä ovelta tähän.

Magnoliamaa on yksi ensimmäisistä isoista muutoksista puutarhassa. Olen ylpeä aloittelijan tuurilla ja silkalla suunnittelemattomuudella aika kivasti onnistuneesta alueesta. Tänä vuonna kasveja pitänee ehkä vähän järjestellä uusiksi, osa on päässyt leviämään liiaksikin.


Näkymä mökin toiselle puolelle, aamiaispöydän ja kuupuutarhan suuntaan. Tämä näkymä on tästä kohtaa kohtuullisen kivannäkönen, lähemmin tarkastelua se ei kestä. Kuupuutarha on kesken ja kesken on palstan perän syreeni-kärhö-villiviinisotkun selvittely. Tästä toivon tulevan kauniin ja viihtyisemmän.



Risu no en -näkymä. Tämä tulee vastaan, kun astuu portista sisään ja katsahtaa vasemmalle. Risu no en näkyy myös tieltä ohikulkijoille. Japanilaistyyppinen alue sai tämän ilmeen viime kesänä ja se toivottavasti vain paranee tänä vuonna. Rakastan tätä jo nyt, ehkä koska pienellä alalla on suuri määrä lempikasvejani. Japaninvaahteroita, katsura, bambuja, neidohiuspuu ja niin edelleen. Alueen rajaus pitänee miettiä tänä vuonna, se jäi pohdinnan asteelle viime kesänä. Alue saattaa myös saada muutamia kasvilisäyksiä tulevana kesänä.


Ei puutarhanäkymä, mutta aamiaspöydässä istumis -näkymä. Tykkään tästä näkymästä erityisen paljon. Rakastan asetella tavaroita esille, punasavi ja musta hyllykkö ovat lyömätön yhdistelmä, johon sinkkiset asiat mielestäni kivasti sopivat mukaan. Ja kasvit, tietenkin.

Kiitos Riina ja Päivi haasteesta. Kuvia etsiessä tuli aivan käsittämätätön ikävä kesää.


Tässä vielä haasteen säännöt:
Toivon sinun etsivän oman puutarhasi näkymiä, jotka miellyttävät sinua - perustelujen tai ajatustesi kuuleminen kiinnostaa, mutta voit myös laittaa pelkän kuvan. Mitä sinä toivot puutarhanäkymältä Haluatko salaperäisinä huoneita vai avaruutta? Vai kenties molempia?

Onko sinulle tärkeää saada kokeilla erilaisia tyylejä, kasveja tai asioita, vai kulkeeko puutarhassasi jokin yhdistävä punainen lanka esim. värien tai tyylisuunnan muodossa?

Puutarhanäkymiä -haasteessa etsintäkuulutan penkomaan kuva-arkistoja ja julkaisemaan kiinnostavia ja sinulle tärkeitä näkymiä.

Toivoisin rohkeaa osallistumista, sillä tiedän, että teillä on paljon annettavaa tähän aiheeseen. Uskon, että erilaiset ja sinulle mieluisat näkymät omassa pihapiirissäsi ja puutarhassasi voivat inspiroida monia muitakin. Voit myös kertoa jonkun puutarhavierailun näkymästä, joka on sinua ihastuttanut ja kenties ohjaa sinua oman puutarhasi suunnittelussa. Ei todellakaan haittaa, jos olet julkaissut kuviasi jo aikaisemmin, sillä niistä voi olla tällä teemalla paljon iloa monelle.

Haasteen säännöt:

Kuvia voi olla yksi tai useita, perustelujen kanssa tai ilman.
Haasta mukaan 1–4 blogiystävääsi
Kerro, että haaste lähti liikkeelle Kottikärryn kääntöpiiri -blogista ja liitä linkki postauksestasi tämän postauksen kommenttikenttään, jotta se on helppo löytää.
Voit ilomielin ottaa haasteesta kopin ihan omatoimisesti





Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


PERPR OPEN HOUSE 2021 -TAPAHTUMA.

18 helmikuuta 2021



Kävin keskiviikkona Helsingin Kaapelitehtaalla PerPR:n Open House 2021 -tapahtumassa  Katin kanssa -blogin Katrin kanssa. Oli ihanaa, kun pitkästä aikaa näki blogiystävää, ehdimme vaihtaa kuulumiset ja kiersimme tapahtuman huoneet yhdessä ihastellen. Oli virkistävää päästä ihan fyysisesti käymään jossain ja nähdä tuotteet "elävänä" viime aikoijen nettistriimien ja verkkosivujen sijaan. 

Tapahtumaan oli ollut ennakkoilmoittautuminen ja kävijöille oli varattu puolen tunnin aika tehdä vierailu. Samaan aikaan paikalla oli vain viisi vierailijaa ja PerPR:n henkilökuntaa. Luonnollisestikin kaikki käyttivät kasvomaskia ja käsidesiä oli joka nurkalla ja alue kierrettiin vain yhteen suuntaan.


Siemenpussien rapinaa.


Trendikkäitä kuivakukkia.

Vielä trendikkäämpiä kukkapäitä.



Nelson Gardenin esikasvatuslaatikoita.

HUONE ett RUM:n Viherverho-amppelilaatikoita.


Lavankauluskasvimaat jatkavat suosiotaan.







Tapahtumaan oli rakennettu PerPR:n asiakkaiden tuotteista huoneita, joiden stailauksesta oli vastannut Anna Biström. Tässä postauksessa on kuvia ja inspiraatiota askarteluhuoneesta, pihasta ja puutarhasta. Jos sisustus kiinnostaa enemmän, kuvia muista huoneista löytyy Oravanpesä-blogin puolelta.




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


MÖKKI JA PALSTA HELMIKUUSSA 2021.

16 helmikuuta 2021



Tammikuun kuvien jälkeen lumipeite Helsingissä on kasvanut, tällä hetkellä lunta on polveen asti. Naapuripalstalle ovat rusakot menneet aidan yli lumen tarjoaman korotuksen ansiosta, oma palstani on vierailuilta vielä välttynyt. Muutama viikko sitten poljin lunta nuorten puiden ja pensaiden juurelta, estääkseni myyrätuhoja. Muuten olen lähinnä käynyt tekemässä lumityöt portilta mökin ovelle ja välillä vienyt joitakin aarteita mökkiin sisälle. Tammikuun lopulla mökin ulko-ovi oli alareunasta jäätynyt kiinni, mutta sittemmin olen jo päässyt mökkiin sisällekin.





Pähkinöitä on ehkä aavistuksen hävinnyt, harmillisen vähän. Luultavasti ovat vain tiivistyneet.














Tuossa alla ovat linkit yhdeksän edellisen vuoden helmikuun postauksiin, kylläpä viime vuonna näytti tilanne paremmalta. Tänä vuonna kyllä huomattavasti kauniimmalta.

{2020} {2019} {2018} {2017} {2016} {2015} {2014} {2013} {2012}




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


Proudly designed by Mlekoshi playground