Vietin juhannuksen kesäpesällä, kuten olen tehnyt niin kauan kuin olen palstan omistanut. Juhannusaatto alkoi aamu-uinnilla maauimalassa, sitten haimme Murusen ja kamat ja jatkoimme siirtolapuutarhaan.
Ehdin tehdä puutarhahommia aamupäivisin, ennen sateita. Poikaystävä leikkasi nurmikon, siirsi karhunvadelmia muutamia senttejä ja kaivoi ylös lehmuksen {?} alun. Lehmus on se pitkään kiusannut ruma ja ei-siirtolapuutarhassa-sallittu pensas, joka lähti viime kesänä juurineen.
Parturoin kuunliljoja pois polulta, märkinä ne ovat inhottavia kun kastelevat housut. Palstalla on todella rehevä kuunliljakasvusto ja joka kevät mietin, että harvennan niitä urakalla - enkä ikinä ehdi tai muista tehdä sitä. En tänäkään vuonna.
Tämä on Tukholman messuilta ostamani kasvituki, Kivipellon Saila ja Intianminttu näkivätkin sen terminaalissa sojottavan mummokärryistäni ja turvatarkastuksen täti kauhisteli metallipiikkiä, mutta onneksi sain sen tuotua kotiin asti. Nyt siihen on kietoutunut humala.
Harasin kivituhkakäytävät, yllä olevassa kuvassa on homma vielä tekemättä. Istutin aiemmin ostamiani kasveja. Hirveitä ongelmia - miten löytää paikkoja pensaille, joissa viihtyvät, mutta niin että eivät kasva isoiksi? Pienen puutarhan ongelmia ja kasvihamstraajan... Tähän asti olen puhunut itselleni järkeä muunmuassa katsuran hankinnasta - ei ole tilaa ei. Vaan nyt on tosi pieni ja soma pikkukatsura... :)
Kitkin, kitkin ja kitkin. Tänä vuonna kitkentä onkin piirun verran hankalampaa. Loukkasin viime syksynä polveni venäyttessäni nilkkani. Polvesta löytyi murtuma, joka ei ole oikein vieläkään parantunut. Ortopedi suositteli olemaan kitkemättä, kun sanoin että en pääse kyykkyyn tai en voi olla polvillani ja puutarhani sitä vaatii. No, nyt sitten kitken suorilta jaloin ja kasvatan valtavat takareidet ja pakaralihakset. :)
Harvennettuja kuunliljoja riitti maljakkoihinkin. Tein pari kimppua palstalla olevista kukista, yhden ylikasvaneista orvokeista. Yksi oli Suomi 100 vuotta -teemalla sinivalkoinen, sisältäen vuorikaunokkia ja parsankukkaa yhdistettynä kuunlijoihin ja sitten tämä yllä oleva. Ei millään muotoa minusta kaunis. :) Se on luultavasti tuo keltainen nappileinikki, joka häiritsee - keltainen ei vain ole värini, vaikka kyseisestä kukasta tykkäänkin. Mutta tulipa tehtyä ja kirjataanpa muistiin, että enemmän punertavia alkukesän kukkijoita palstalle.
Seuraa Oravankesäpesää: Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest
