VÄLITILINPÄÄTÖS.

24 syyskuuta 2017


Tällä viikolla oli syyspäiväntasaus, joten se on sitten virallisesti syksy. Ajattelin koota pienen koosteen menneestä kesästä. Juuri nyt tuntuu, että kesä loppui ihan liian aikaisin, vaikka juuri olenkin saanut nauttia upeista syyspäivistä siirtolapuutarhassa.


Puutarhakausi alkoi tammikuussa, kun laitoin latva-artisokan siemenet multaan. Yhtään tainta ei selvinnyt kesään. Alut ei selvinneet kirvojen hyökkäykseltä, eivät olisi ehkä selvinneet viikon puutarhalomastanikaan. ensi vuonna en edes vaivaudu. Cheri sen fiksuna sanoi, taimi maksaa muutaman siemenpussin verran ja säästyy kasvattamisen vaivalta. Varsinkin, kun tilaa esikasvatuksille ei ole.


Äitienpäivänä mökki sai julkisivun ikkunoihin ristikot ja koko rakennuksen ilme kohentui. Samaan aikaan palstalle tulivat isäni tekemät obeliskit. Kolmas uusi ja näkyvä rakennelma palstalla oli myöskin isäni aikaansaannos, kauan kaivattu ruukutuspöytä.


Puutarhassakin tapahtui myllerryksiä. Kaivoin pätkän orapihlaja-aitaa pois japanilaistyyppisen nurkkaukseni tieltä pois ja toisaalla kompostiin ja haketukseen lähti vadelmia, osa syreeniä, pikkutalviota ja mahoniaa tulevan kuupuutarhani tieltä. Hirveästi hikistä kaivamista, mutta näkymät ovat sen arvoiset. tai tulevat olemaan joskus myöhemmin. Raivattavaa riittää, mutta nyt pahimmat ryteiköt ovat poissa.


Istutin aika maltillisesti uusia kasveja. Taisin käydä vain kaksi kertaa puutarhamyymälässä ostoksilla. Siis blogireissujen, -tapaamisten ja puutarhakohteiden lisäksi. Messuja kiersin kolmet, kävin pelargonipäivillä, vierailin Mustilan Arboretumissa ja Garden Shopissa, tutustuin Turun kasvitieteellisen puutarhan ulko-osiin ja sitten tietenkin sekosin Amsterdamissa {tästä lisää myöhemmin!}


Pelargonihulluus sen kuin paheni. Tein kaksi tilausta ulkomaisiin nettikauppoihin, voitin blogiarvonnassa ja haalin niitä vähän sieltä ja täältä lisää. Erityisesti luonnonlajit ovat vieneet sydämeni. Kesän alkaessa määrä oli pyöreät sata. Nyt en tarkkaa lukua tiedä, olen viikonlopun aikana kantanut pelargonit talvisäilöön kotiin ja inventaarilistaa en ole vielä purkanut. 


Alkukesän viileys siirsi ensimmäisen mökkiyöpymisen juhannukseen. Öitä tuli ihan keskivertokesän verran, aina sitä voisi olla enemmänkin, paitsi kun olen mökillä kaipaan kotiin mukavuuksien äärelle. Vessan ja suihkun sijainti pääportilla rassaa, vaikka pidänkin siitä, että matka on suhteellisen lyhyt ja mukavuudet ovat siellä kunnolliset, ei mitään huussiratkaisuja. Tiskauskin vie ihan tolkuttomasti aikaa. Olen tainnut kyllästyä kaikkeen grillattuun ruokaan, pitäisi kehitellä muutama uusi helposti mökkiolosuhteissa toteutettava ruokalaji. Mutta aamukahvi puutarhassa - ihan parhautta!


Viljelyksistä valkosipulit ja perunat menee jatkoon. Maksimissa kolme tomaattia riittä, ehkä ensi vuonna voisi myös kokeilla kurkkua. Ensi vuonna pitää muistaa laittaa vähän hernettä jonnekin, ehkä vähän porkkaanakin. Latva-artisokat kypsyvät vielä, niitä en maistele vaan kasvatin niitä vain kauneuden vuoksi.


Lannoita, lannoita ja lannoita. Miten se onkin minulle niin vaikeaa? Pelakuut ja kesäkukat ovat saaneet kastelukerroilla ravinteita, samoin tomaatit. Muut eivät juurikaan. Ensi kevääksi on jo varattu pollen potkua, joten mahdollisuudet ovat paremmat kuin koskaan aiemmin. :)


Suunnitelmia ensi vuodeksi. Kuupuutarhaan paljon valkoisia kukkia. Istuta niitä hemmetin siemeniä, äläkä vain jemmaa niitä pussukoita. Palsta kaipaa loppukesään kukkijoita, varsinkin magnoliamaa. Punahatut ovat kadonneet, niitä on oltava. Syysvuokotkin on ihania. Rajoita valamonruusua. Pidä kivituhkakäytävä kunnossa, sen voisi skarpata vielä ennen talvea. Muista ihailla aikaansaannoksia ja nipistele itseäsi, sinulla on aivan mahtava paratiisi kymmenen minuutin kävelymatkan päässä kotoa.



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


MÖKKI JA PALSTA SYYSKUUSSA 2017.

18 syyskuuta 2017



Pakko se on usko, että se on nyt syksy. Viikonloppuna aloitin mökin ja palstan talviteloille laiton. Leikkasin nurmikon sadekuurojen välissä, istutin ruukkuissa olleita kasveja lavankaulukseen ja valeistutukseen maahan. Pesin ruukkuja, ämpäreitä ja muita palstalla olleita astioita, kannoin tavaraa varastoon ja mökin sisälle. Sulatin pakastelokeron ja otin jääkaapin pois päältä.


 

Kaksi kolmesta omenapuusta tuottaa hedelmiä. Olen haudannut jo yhden tuollaisen määrän maahan. Ja lisää vain putoilee koko ajan. Haaveilin omenamehusta, mutta taitaa jäädä vain haaveeksi. Pitää muistaa tämä positiivinen omppuongelma, kun haaveilen seuraavan kerran uudesta omenapuusta.



Pikkuluppio on suosikkini. Sitä kasvaa useammassa kohtaa palstalla, mutta tuo yksi puska on aivan valtava. Miten nimi voi olla pikkuluppio, kun korkeutta kaksi metriä? Tuoksu ei hurmaa, mutta nuo täydellisen väriset pompulat ovat silkkaa rakkautta.


Kaikki pelargonit on yhä palstalla. Ehkä tulevana viikonloppuna kannan ne kotiin. Pari lankaköynnöstä olen tuonut sisälle palstalta, samoin eukalyptuksen ja pagodipuun.  




Ruukussa kasvava kärhö 'Niobe' on innostunut kukkimaan. Se kukkii normaalia pienemmillä, mutta sitäkin suloisemmilla kukilla. Mitenkäs minä tämän siirrän maahan, kun köynnös kukkii ja on kietoutunut tuhannelle solmulle seinustalla? Pakko irroittaa lempeää väkivaltaa käyttäen, sillä ruukussa talvehtiminen ei ole ennenkään onnistunut.


{2016} {2015} {2014} {2013} {2012}



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


KIITOLLISUUSHAASTE.

10 syyskuuta 2017


Sain kiitollisuushaasteen Pionilta, kiitos! Tarkoitus on kertoa viikon ajan kiitollisuuden aiheista ja haastaa mukaan vähintään kolme bloggaajaa. Oma kiitollisuushaasteviikkoni on kuukauden takaa, tuli loma väliin.


Perjantai 11.8. Olen kiitollinen, että on paikka jonne voi kutsua ystävän kylään, grillata ja parantaa maailmaa.


Lauantai 12.8. Olen kiitollinen, että voi juoda aamkahvit ulkona puutarhassa kehräävä kissa vieressä.


Sunnuntai 13.8. Olen kiitollinen, että puutarha selvisi vähillä vahingoilla Kiira-myrskystä. Pelargoniruukkuja oli tuuli heitellyt ja niitä oli mennyt rikki, kasvihuonekaappi oli kaatunut, mutta säilynyt ehjänä ja toinen obeliskeista oli nurin, omenoita putosi runsaasti puusta. Ei muuta.


Tiistai 15.8. Olen kiitollinen, että vadelmapensaani tuottavat satoa. Vattuja oli riittävästi, jotta voin talvellakin maistella niitä.


Perjantai 18.8. Kesäloma. Olen kiitollinen, että on mahdollisuus mökkilomaan, jos haluan. Mökkeillä voin tunteja tai päiviä, eikä se aiheuta ongelmia.


Sunnuntai 20.8. Olen kiitollinen, että voin tehdä sen mistä niin monesti talvella ja keväällä haaveilen - istua viinilasin kanssa mökin edustalla olevalla penkillä illan hämärtyessä, kehräävä kissa vieressä.


Haasteen ajankohta osui sekä henkilökohtaisesti että kansallisesti haasteelliseen hetkeen. [Kiira-myrsky 12.8. ja Turku 18.8. ] Kaiken kaikkiaan saan olla kiitollinen, että olen hengissä, läheiset ovat hengissä ja on ylipäätään rakkaita ympärillä. Puutarha ja sen tarjoamat isot ja pienet onnen hetket ovat silkkaa plussaa. Olen enemmän kuin kiitollinen, että minulla on siirtolapuutarha, pieni pala paratiisia Helsingin kantakaupungissa. Olen etuoikeutettu.



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


PUUTARHAÄHKY.

24 elokuuta 2017

Tuoksuherne Lathyrus odoratus 'Black Knight'
Mulla on puutarhaähky. Just nyt ei huvita puuhailla puutarhassa, ei vaikka on loma ja voisin olla puutarhassa vuorokaudet ympäriinsä. Olen kuitenkin viettänyt aikaa palstalla, ihan vain oleskellen. Tuijotellen erinäisiä kohtia puutarhassa ja miettinyt, että pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutta kun ei huvita.

Punaväriminttu Monarda

Täpläleimu Phlox maculata 'Natasha'
Siirtolapuutarhassa on määritetty yhteisen viihtyvyyden nimissä asioita, joista jokaisen palstalaisen tulee pitää huolta. Yksi sellainen homma on pitää palstan edustan hiekkakäytävä rikattomana. Jokainen toteuttaa tätä omalta osaltaan eri tavoin. Palstanaapurini ovat aika eri maailmoista, toisella puolella on säntillinen pikkutarkka rouva, jonka puutarha on aina siisti ja rikaton. Toisella puolella on uusi naapuri, joka ei ole tainnut vielä kertaakaan kitkeä hiekkakäytävää omalta osaltaan ja on muutenkin aika suurpiirteinen rikkaruohojen kanssa. Itse olen jotain tältä väliltä.



Hiekkakäytävän siisteyden ylläpito on ehkä yksi inhokkini palstapuuhista. Varsinkin kuivaan aikaan rikat lähtevät huonosti ja juuria jää maahan. Olen kuitenkin sinnikkäästi kitkenyt ja mielestäni myös tuloksia näkyy - rikkoja on mielestäni alkuvuosia vähemmän. Silti hommaan ryhtyminen on vaikeaa. Joka kerta palstalle tullessa vertaan hiekkakäytävn viherrystä naapureihin. Jos vihertää vain vähän, on vielä aikaa siirtää työtä.



Olen kesän aikana raivannut kahta aluetta palstalla. Toiselta alueelta poistin vadelmia, mahoniaa ja pikkutalviota. Tilalle on tarkoitus istuttaa kuupuutarha. Toinen urakka oli orapihlaja-aidan poistaminen japanilaistyylisen nurkkauksen laajennuksen tieltä. Alkukesän innostus on taittunut ja nyt lähinnä fiilistelen, mitä voisin raivatuille alueille istuttaa. Ehkä mietiskelen talven yli, kun en varmaksi tiedä. Sillä jos jotain vihaan niin turhaa työtä. Parempi tehdä kerralla kuntoon.

Nuokkuluppio Sanguisorba obtusa



Jalokärhö Clematis 'Warszawska Nike'
Koska loma, koska oma puutarha ja koska ulkoilua rakastava kissa, aion seuraavaksi raahautua kissoineni palstalle. Saan siellä ajan kulumaan ihan vain hengailemalla. Ja aina sitä jotain pientä tulee tehtyä. Nypittyä pelargoneja, sitä hommaa rakastan! Kiskottua rikka sieltä ja toinen tuolta. Kasteltua tomaatit. Kerättyä pudonneita omenia. 
Kuinka silti rakastankaan omaa puutarhaani ja kuinka kiitollinen siitä olenkaan! Palaan aiheeseen ihan omassa postauksessa.




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


MÖKKI JA PALSTA ELOKUUSSA 2017.

23 elokuuta 2017


En voi millään tajuta, että eletään jo elokuun puoltaväliä ja ylikin. Vastahan aloitin kesälomani. :) Puutarha alkaa myös näyttää alkusyksyiseltä. Syysleimujen ja syyshortensian kukinta ovat varmat merkit hiipivästä lempparivuodenajastani.


Pottuja on vielä pari ämpärillistä jäljellä. Perunoiden kasvatus menee jatkoon. En ole uusien perunoiden fani, itseasiassa tykkään perunasta kaikissa muissa muodoissa paitsi keitettynä. Enkä olekaan keittänyt yhtään pottusatsia tänäkään vuonna. :)


Köynnösritilän takana siintää iso risukasa. Kertoo, että pensaita on karsittu ja siirtolapuutarhan yhteinen haketuspaikka ei ole auki, jotta sinne voisi risut viedä. Kasa on ärsyttävä sekä visuaalisesti että komposteille kulkemisen hankaloittajana. 



Kaksi omenapuuta on täynnä omenoita. Puut ovat itse karsineet raakileita, sitten Kiira-myrsy vähensi omalta osaltaan satoa, mutta silti oksat notkuvat sadosta. Haaveilen omenahilloista, -mehusta ja -piirakoista. Ja isommasta pakastimesta.
 






Pelargonit ovat vihdoin alkaneet kukkia. Osa niistä joutui Kiira-myrskyn uhriksi, ruukkuja meni rikki ja pelargoneja oli myrskyn jäljiltä pitkin poikin palstaa. Tulin sattumalta hakemaan mökille unohtunutta puhelimen laturia ja pääsin todistamaan tuhoja heti tuoreeltaan. Onneksi mitään pahempaa ei ollut tapahtunut. Kasvihuonekaappi oli kaatunut, mutta oli säilynyt ehjänä. Toinen obeliskeista oli kaatunut ja pelargoneja oli putoillut hyllyiltä. Ruukutin kaikki nopeasti kaikki rikkoutuneissa ruukuissa olleet ehjiin ruukkuihin. Ihmeekseni kaikki puut olivat säilyneet vauriotumatta.







Palstan valtiatar. <3



 
{2016} {2015} {2014} {2013} {2012}



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


Proudly designed by Mlekoshi playground