MÖKKI JA PALSTA LOKAKUUSSA 2019.

14 lokakuuta 2019



Lokakuu on ollut poikkeuksellinen. Olen tähän mennessä käynyt palstalla vain kaksi kertaa, se on vähän, mutta se on toki kaksi kertaa enemmän kuin ei kertaakaan ja se on hyvä juttu. Syyn käymättömyyteen löydät Oravanpesä-blogista.


Syksy on tosissaan tullut ja syystyöt ovat hyvällä mallilla - kiitos vanhempieni, jotka ovat näinä kahtena lokakuun käynnillä auttaneet. Ehdin itse kaivaa osan daalian juurista ylös, tyhjentää ja pestä ruukkuja sekä viedä tavaroita mökkiin talvisäilöön, mutta paljon jäi vielä vanhempieni harteillekin.



Viime joulun kukka-asetelmasta jäi jäljelle pieni havu. Keväällä toin sen kotoa puutarhalle ja istutin yksin isompaan ruukkuun. Kesän aikana havu, onko sypressi, tuija vai mikä, on kasvanut enkä tietenkään raaskinut heittää sitä kompostiin, vaan istutin sen talvisäilöön lavankaulukseen. Saapa nähdä selviääkö talvesta ja keväästä.



Salaatti ja kaalit ovat vielä säkeissään. Seuraavalla käyntikerralla ne voisi myös laittaa kompostiin.

Huomioin, että palstaltani puuttuu selvästi ihana punertava syysväritys. Ainoastaan japaninverivaahtera 'Atropurpureum' toistaa lempiväriäni, mutta lisää on saatava. Mikähän olisi hyvä vaihtoehto pieneen pihaan?   


Lyydianmaksaruoho | Sedum lydium
Lyydianmaksaruoho helottaa vihreänä, sen vierällä on itselle pieni muistutus vuosien päähän.

Japaninkellovaivero | Pieris japonica 'White Rim'
Pieni japaninkellovaivero tulee uudella tavalla esiin, kun aiemmin kesällä kaivoin turhan isoksi kasvaneen ruusuherukan pois. Ruusuherukka sai uuden paikan ja japaninkellovaivero tilaa itselleen. Nyt jännitän miten tämän vähän talviherkkä kasvi selviää, kun ei ole toisen helmoissa suojassa. Toivottavasti se myös viimein kukkisi, sen lehdet ovat kauniit - pieni vaaleanpunaisen häivähdys on ihana, mutta ne kukat vasta söpöjä ovatkin. Olen ihastellut niitä Japanin matkoillani.



Tuoksuherneet kukkivat yhä. Nämäkin voisi kohta joutaa kompostiin, vaikka nyt kauniita ovatkin.


Syksyn suururakka, sipuleiden istutus, on siitä tietystä syystä tekemättä. Vähän hirvittää. Toivon, että talvi tulee tänä vuonna myöhässä Helsinkiin.

{2018}{2017{2016} {2015} {2014} {2013} {2012}



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


ROMMIRUUKKU.

09 lokakuuta 2019


Luumupuuni tuottaa joka vuosi runsaan sadon ja joka vuosi ihmettelen mihin kaiken sadon laitan. Suuri osa menee suoraan kompostiin, sillä luumuissa on muumiotautia. Osan popsin suoraan puusta ja tein yhden piirakan. Yhden hengen taloudessa ei piirakoitakaan voi määrättömästä tehdä saati syödä. Hilloa olen kerran tehnyt ja tänä vuonna heitin ne syömättöminä pois - taisivat olla vuodelta 2012. Ystäväni haki viimeiset hedelmät.

Aiempina vuosina olen tehnyt luumulikööriä, mutta tällä hetkellä on useampi vuosikerta juomatta, joten jätin liköörihommat väliin. Kahtena viime kesänä puuta on karsittu, jotta sato vähenisi. Hassua tehdä näin, mutta pakollista.  


Tänä vuonna päätin upottaa osan luumuista rommiin ja tehdä vuoden tauon jälkeen rommiruukkua. Tein ensimmäisen satsin kaksi vuotta sitten ja unohdin ruukun kaapin peräällä, josta sen viime syksynä löysin. Maistelin luumuja kermavaahdon kera joulun alla ja miten taivaalliselta ne maistuivatkaan.

Rommiruukkua varten tarvitaan {tummaa} rommia, sokeria ja marjoja ja/tai hedelmiä. Rommiruukku kaiketi kuuluisi koota puutarhan eri antimista, lähtien mansikoista ja päätyen omeniin. Laittaa marjat ja hedelmät kerroksittain purkkiin, sitten lisätä sokeria ja rommia päälle.


Ehkä joskus vielä kokeilen muitakin puutarhan satoa rommiruukussa, mutta tänä vuonna käytin pelkästään luumuja. Halkaisin luumut ja poistin niistä kivet. Halkaistut luumut laitoin purkkiin, lisäsin sokeria noin suhteessa litra luumuja, 3-4 dl sokeria. Päälle rommia niin paljon, että luumut peittyvät.


Ensimmäinen luumukerros sokereineen lisätty. Lisäsin luumuja vielä kahteen kertaan, jotta purkki täyttyi. Luumut olivat ehtineet tiivistyä purkissa, joten toisella kerralla ei tarvinnut hirveästi rommia edes lisätä.


Tässä rommiruukku kolme viikkoa ensimmäisestä luumukerroksesta. Näkyy hyvin, että sokeri on hieman jo sulanut. Jatkossa purkkia pitää välillä varovasti käännellä. Asunnossani on vanhainaikainen kylmäkaappi, jonne siirrän rommiruukut odottamaan herkutteluhetkiä. Tein kokeeksi myös toisen satsin, johon käytin vaalean rommin jämät.




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


PIENEN PUUTARHAN VESIAIHE.

26 syyskuuta 2019



Olen jo pidempään salaa haaveillut puutarhan vesiaiheesta. Keväällä vierailut japanilaisissa puutarhoissa eivät suinkaan vähentäneet unelmia, mutta realismi tuli väliin. Pieni palstani ei taivu karppilammikoksi astinkivien ja tekosaarten kanssa, mutta pienellä kekseliäisyydellä sai sentään jotain aikaiseksi.


Taisi olla Pinterest, joka tarjoili kuvan vanhasta ammeesta, johon oli tehty vesiaihe puutarhaan. Satuin kokeilemaan onneani ja tein onnekkaan Tori.fi haun. Parin kilometrin päästä kotoa löytyi myynnissä oleva amme. Otin myyjään yhteyttä ja vielä samana iltana hain ammeen.

Myyjä kertoi ostaneensa sinkkiammeen rouvalta, joka oli kertonut kylvettäneensä lapsiaan ammeessa 40-luvulla. Hauska tarina. Myyjä ihastui ajatukseen, että palju päätyy siirtolapuutarhaan. Kerroin tekeväni siitä joko vesiaiheen tai jos se vuotaa, niin sitten kukkaistutuksen.


Halusin vesiaiheeseen suihkulähteen. Sain etsiä tovin ennen kuin löysin pienen aurinkokennolla toimivat Saksan Amazonista. Sähkökäyttöinen ei tullut kysymykseen ja moni Suomessa myynnissä oleva tuntui olevan valtavankokoinen pieneen ammeeseeni.

Astian pohjalle levitin kerroksen hiekkaa ja kaksi isoa kiveä, joiden väliin asetin suihkulähteen suuttimen. Pitkin kesää hain optimaallista paikkaa aurinkokennolle, suihkulähde on hyvin herkkä ja se vaatii moitteettomasti toimiakseen täyden auringonpaisteen.


Kävin ostamassa akvaarioliikkeestä ammeeseen kasveja. Myyjä suositteli vesisalaattia Pistiaa, joka näkyy kuvissa. Ostin sitä kolme taimea ja se ehti lisääntyä mukavasti kesän aikana. Lisäksi ostin jättimiekan, {amazoninvesimiekka} Echinodorus bleherin, ja lumme, Nymphoides Zenkoi Red, {?} myyjän suosituksesta. Kaupan päälle sain mukaani huonokuntoisen vesipähkinän, Trapa natans, joka ilokseni toipui ja alkoi vähitellen kasvaa. Jättimiekka hieman kärsi matkalla akvaariosta ammeeseen ja kuivatti suurimman osan lehdistä, mutta hiekkaan istutettuna alkoi kasvattaa uutta versioa. Lumme sen sijaan ei viihtynyt ja lopulta se päätyi kompostiin.

Tukholman reissulla lomaillessa ostin koristeeksi lasipalloja, joita löytyi kolmea eri kokoa. Ne löytyivät Different Things -liikkeestä. Paria lisäkokoa olisi ollut tarjolla myös Rosendalsin puutarhassa, mutta en ollut varma mitä kokoa olin jo ostanut, joten jätin ostamatta.

Nyt syksyn tullen toin kaikki kasvit kotiin ja laitoin ne vanhaan narupurkkiin. Saa nähdä mitä tykkäävät. Ovathan ne akvaariokasveja, mutta miten vaativia ovat hoidon suhteen - se jää nähtäväksi {tai selvitettäväksi}.




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


PORTINPIELEN SYYSISTUTUS.

22 syyskuuta 2019



Blogiyhteistyö: Huiskula
 
Se on vähitellen uskottava, että on syksy. Portinpielessä ollut punahattu-keijunkukka-heinä-istutus sai jatkoaikaa toisaalla, kun istutin ne kukkapenkkeihin. Heinän etiketissä ei lukenut nimeä, mutta siinä mainittiin sen olevan "winter hardy". Pakko siis kokeilla pärjääkö Suomen talvessa. Olen urakalla muutenkin tyhjentänyt ruukkuistuksia viime päivät. Osan olen kaivanut kukkapenkkeihin, jotkut lavankaulukseen, muutaman toin kotiin ja joidenkin kohtalona on ollut komposti.



Tein portinpieleen uuden, syksyisemmän istutuksen. Tällä kertaa laitoin kasvit isoon koriin. Kori on siitä kätevä, ettei se vaurioidu, vaikka tulisikin pakkasia. Lisäksi se antaa kivaa lämpöä muuten niin kirpsakan kylmänvärisille kukille.



Istutuksessa on yksi iso ja kaksi pientä riippamallista, valkoistaa calluna 'Clairea'*, kolme pinkkiä marjakanervaa* ja kolme syklaamia*, joista yksi on hempukan vaaleanpunainen ja kaksi ärhäkän aniliinia.


Koko ajan värit vähenee puutarhasta, joten tälläinen väripläjäys tekee hyvää, varsinkin heti puutarhaan saavuttaessa ja ohikulkijoiden iloksi. Naapurikin ehti jo kehua istutsta.


*Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


MÖKKI JA PALSTA SYYSKUUSSA 2019.

19 syyskuuta 2019



Syksy saapui tänä vuonna yllättäen. Elin jossain harhassa, että kesää olisi vielä pitkälti jäljellä ja havahduin syyshommiin, kun tarkistin Instagramista milloin olen vuosi sitten tuonut pelargonit kotiin. Samassa postauksessa oli maininta myös mökkiin viedyistä tavaroista. Se ajankohta oli vuosi sitten viime viikonloppuna.


Viime lauantaina oli siirtolapuutarhassa kauden päättäjäiset ja sain juhlissa kutsun naapurin luo mojitolle! Ihan mahtavaa! Ekaa kertaa pääsin vierailemaan jonkun muun siirtolapuutarhamökissä. Ihan superhauskaa nähdä millaisissa oloissa muut mökkeilevät. Vietin yön mökillä ja se todennäköisesti jäi vuoden viimeiseksi. Sunnuntai valkeni sateisen koleana ja sateessa napsin kuukauden kuvatkin.




Kuvien ottamisen jälkeen kannoin pelargonit kolmea lukuunottamatta mökin sisään ja pakkasin kasseihin. Kaksi puutarhaan jätetyistä pelakuista on nimettömiä ja yhdessä on bakteeriäkämä. Yhteensä 24 pelargonia siirtyi talvetukseen. Lisäksi kannoin kasseihin seitsemän riippaorvokkia ja viisi käenkaalia. Riippaorvokeista kuusi on minipientä rönsyistä kasvatettua alkua, jotka luultavasti kuolevat kuivuuteen jossain välissä. Kannoin kotiin myös muratin, laakeripuun ja eukalyptuksen. Muratin oikeastaan vain itsetehdyn ruukun takia. Pakkasin kaikki kasvit siirtolapuutarhan vähän isompiin maitokärryihin ja työnsin kuorman kotiin. Nyt on kotona hieman tungosta...


Haluaisin pelastaa ja talvettaa kaikki ruukuissa olevat kasvit. Harmillisesti tila on rajallinen ja sitä on hyvin vähän. Neidonhiuspuun vien varastoon talveksi, jouluasetelmasta henkiin jäänyt havu on ehkä pakko ottaa sisälle. Mutta mitäs teen tuolle komeaksi kasvaneelle korteelle? Se ei taida talvehtia metallisaavissa. Houkuttaisi kantaa kaksi verililjapuuta sisälle, mutta pakko myöntää - ei ole tilaa. Ei ole tuolle ihanalle sulkahirssillekään. Istutin toisen maahan, mutta luin jälkikäteen ettei se kestä alle +5 lämpötilaa. Ja tuo ihana sammalmätäs, joka ei ilmeisesti kuitenkaan ole sammalta. Ehkä istutan sen lavankaulukseen, eihän sitä koskaan tiedä. Sama se heittääkö kompostiin syksyllä vai keväällä...


Olin ajatellut tuoda kukkakuormassa myös tekstiilejä, mutta sateen takia jätin ne vielä toistaiseksi mökille. Ensi viikonloppuna onkin urakoitavaa, kun pitää istuttaa ruukuissa olevia maahan ja lavankauluksiin, pestä ruukkuja, kantaa tavaroita mökkiin sisälle. Pitää ehkä ottaa vesiletkut jo irti, mutta vasta ruukkujen pesun jälkeen. Omenoita ja rypäleitäkin pitäisi kerätä.




{2018} {2017} {2016} {2015} {2014} {2013} {2012}



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


RUUKUTUSPÖYTÄ KOMPOSTIALUEELLE.

12 syyskuuta 2019


Kaipasin kompostialueelle työskentelytasoa ja pyysin vanhempiani tuomaan minulle Hong Kongin alesta pöydän. Samassa kuormassa edellisen postauksen köynnöstuen kanssa palstalle saapui uusi ruukutuspöytä. Uusi ruukutuspöytä ei ole niin hieno kuin isäni tekemä, mutta juuri sopivan pieni kompostien kylkeen.


Pöytä aiheutti pienen mööbleerauksen ja siirsin tynnyrit riviin komposteja vastapääten. Pöydän vasemmalla puolelle siirsin magnoliamaasta liian isoksi kasvaneen ruusuherukan. Viime näkemältä se oli ainakin vielä hengissä, hieman jäi mietityttämään sainko sen juuria tarpeeksi kaivettua mukaan.

Kannoin ruukutuspöydälle mielestäni yhden tämän kesän hyvistä idoista. Keksin yhdistää lautastelineen laakeisiin ruukkuihin ja istutin niihin mansikoita. Lautastelineen olen vuosia sitten ottanut talteen Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta ja olen tyytyväinen, että se pääsi vihdoin käyttöön. Pitää istuttaa mansikat talveksi lavankaulukseen tai maahan talvehtimaan, mutta varmasti toteutan idean uudestaan ensi vuonna.



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


PERGOLANTYYPPINEN KÖYNNÖSTUKI.

03 syyskuuta 2019


Viime viikonloppuna vanhempani kävivät hakemassa omenoita ja samalla toivat perinteisen autokuormallisen tavaraa palstalleni. Yksi kuormassa tulleista asioista oli suunnittelemani ja isäni toteuttama pergolantyyppinen köynnöstuki.

Olen pitkään pähkäillyt palstan perimmäisen nurkan kanssa. Se on ollut pitkään oman onnensa nojassa, muutamana viime vuotena olen siistynyt aluetta hitaasti, koska kunnollista suunnitelmaa ei ole ollut. Olen yrittänyt pitää karkailevat vadelmat aisoissa, istuttanut kuupuutarha-teemalla vadelmapuskien eteen kukkia ja harventanut nurkassa olevia syreenejä, kärhöä ja villiviiniä isolla kädellä.



Simppeli valkoinen köynnöstuki toivoakseni auttaa kesyttämään villiintynyttä aluetta. Tuessa on kolme tolppaa, joista yhteen kiedoin muutama vuosi sitten palstalta löytämäni tuoksukuusaman. Toiseen päähän kiedoin villiviinin. Keskimmäisen tolpan juurelle siirsin pari vuotta huonossa väliaikaispaikassa olleen humalan. Se tosin näyttää kuihtuneelta kastelusta ja sateista huolimatta, joten se saattoi olla kohtalokas siirto.


Köynnöstukea oli hirveän vaikea kuvata, eikä kuvat anna oikeutta rakennelmalle. Tuki levittäytyy laajalle ja sen tausta ei ole kuvauksellista. Ei siis ihme ettei alueelta ole juuri kuvia blogissani näkynyt.


Murunen esittelee, että vaikka hän näyttääkin kömpelöltä ja ikääkin on jo, niin tassut nousee kevyesti, kun hepuli iskee.


Uskomatonta, miten tuo tuki toi alueelle ryhtiä. Pieni muutos, mutta silti iso vaikutus. Tämän kohdan kanssa suunta on oikea, tänä kesänä olen saanut parannettua aluetta enemmän kuin aikaisempina vuosina yhteensä. Talven voi muhitella ja jalostaa ideoita ensi vuonna toteutettavaksi.



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


Proudly designed by Mlekoshi playground